Mentorointi kirkasti työn ytimen

Nämä työt eivät tekemällä lopu. Tämän ja monta muuta asiaa luokanopettaja Siiri Tiilikka on oppinut mentoroinnissa. Opettajan uransa alussa hän ajatteli, että töitä pitää painaa niin kauan kuin hommaa riittää.

Tiilikka opettaa kakkosluokkalaisia Linnainmaan koulussa Tampereella. Hän aloitti työnsä vuosi sitten, samaan aikaan kuin koulun liikunnanopettaja Joel Lahti.

Uusilla opettajilla kävi tuuri. He saivat tuekseen mentorin, Pyry Urhosen, joka oli töissä samassa koulussa ja suoritti Tampereen yliopistossa opettajille räätälöityä mentorikoulutusta.

Keväällä Urhonen, Lahti ja Tiilikka kokoontuivat kerran kuussa. Nyt mentorointi jatkuu samaan tahtiin ja sitä tarjotaan Lahden ja Tiilikan lisäksi kaikille Linnainmaan koulun uusille opettajille.

Mentoroinnin tarkoituksena on antaa uusille opettajille matalan kynnyksen kanava, jossa voi käsitellä mieltä askarruttavia asioita luottamuksellisesti kokeneen kollegan kanssa, luokanopettaja ja yläkoulun musiikinopettaja Urhonen tiivistää.

Mentori ja mentoroitavat kokoontuvat yhteen ennalta sovittuina aikoina. Tapaamisissa asiat puhutaan auki. Opettajat jäsentelevät kokemuksiaan menneiltä päiviltä.

Lahden mukaan omiin ajatuksiin tulee järkeä ja moni tilanne helpottuu, kun niistä jutellaan yhdessä.

– Mietin usein työpäivän jälkeen, tuliko arjen tilanteissa toimittua oikein. Mentoriryhmässä saan vahvistusta siihen, että asiat menivät niin kuin pitikin, hän sanoo.

Urhonen on antanut uusille opettajille paljon vinkkejä työhön, mutta ennen kaikkea vertaistukea ja mahdollisuuden löytää omassa työssään sen oleellisen, joka kiireessä helposti hukkuu.

– Tämä ei ole valituskerho, jossa manataan viikon vastoinkäymisiä. Tavoitteena on käydä syvällisempää keskustelua ja tukea opettajuuden kehittymistä.

Lahti ja Tiilikka kertovat saaneensa lisää itseluottamusta ja varmuutta työhönsä.

Urhonen on luvannut olla heidän tukenaan muulloinkin kuin mentorointitapaamisissa. Toistaiseksi akuuttia apua ei ole tarvittu, mutta jo tieto siitä, että se on mahdollista, on tuntunut helpottavalta.

Mentorointi sitouttaa opettajia pysymään alalla.

Yksi mentoroinnin tavoite on Urhosen mukaan sitouttaa opettajia pysymään alalla. Hän toivoo, että jokainen opettaja miettisi, miksi hän työtä tekee, mikä työstä tekee mielekkään ja mikä on työn tärkein tavoite.

Tärkeimmät tavoitteet ovat Urhosen mukaan simppeleitä. Musiikinopettajalle tavoite voi olla esimerkiksi se, että nuorille syntyy henkilökohtainen suhde musiikkiin.

– Kun pitää mielessä työn ytimen, saa karsittua sen valtavan kohinan, jota tämä työ on täynnä.

Tiilikkaa mentorointi on auttanut löytämään työn ytimen niinä hetkinä, kun on monta rautaa tulessa.

– Se rauhoittaa mieltä silloin, kun päässä pyörii miljoona asiaa ja huoli siitä, muistanko ottaa huomioon kaikki opsin tavoitteet.

Tiilikka ja Lahti uskovat, että mentorointi voi auttaa löytämään oman tavan tehdä työtä mielekkäästi ja sitoutua siihen pitkäjänteisesti.

– Asiat, joita mentoroinnissa on nostettu esille, muhivat mielessä tapaamisten välissä ja tukevat arjen työtä, Lahti sanoo.

Kaikkien asioiden ratkaisutoimisto mentorointi ei Urhosen mukaan kuitenkaan ole.

– Ideana on, että opettajalla on kanava, jonka kautta pystyy etenemään, jos työssä on joku solmu tai epäselvä asia.

Mentorillakin on opittavaa. Urhonen on huomannut, että huijarisyndrooma vaanii erityisesti opettajia, jotka ovat usein hyvin nöyriä ja suhtautuvat varovasti omaan ammattitaitoonsa.

– Me unohdamme, kuinka paljon osaamme ja tiedämme.

Tiilikka ja Lahti toivovat, että kaikilla uusilla opettajilla olisi mahdollisuus osallistua mentorointiin.

– Mentoroinnissa voidaan keskustella syvästi ja luottamuksella. Sille on varattu tietty slotti lukujärjestyksestä ja mentori on siinä meitä varten, Siiri Tiilikka sanoo.

Joel Lahti on samaa mieltä.

– Vaikka monista asioista keskustellaan myös opettajanhuoneessa, aitoja fiiliksiä on helpompi avata mentoriryhmässä. Voin luottaa siihen, että asiat jäävät sinne, hän sanoo.

Lahti kertoo myös oppineensa, ettei työlle voi antautua loputtomiin.