Nuorta opettajaa naurattaa. Tutut kasvot ruudulla innostavat uusiin oivalluksiin.
“Keksin juuri tällaisen hullun kokeen. Voikohan sen tehdä oppitunnilla?”
“Anti mennä vaan!”
Näin kulkee vastavalmistuneen opettajan Ripsa Heiskasen ja hänen mentorinsa Terhi Juntusen sananvaihto.
Heiskanen opettaa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa 7.–9.-yläluokkalaisille. Aloittaessaan Albert Edelfeldtin koulussa Porvoossa hän toivoi mentoria, jolta saisi eväitä erityisesti kokeellisten töiden opettamiseen.
Matemaattisten aineiden opettajien liitosta Maolista löytyi konkarikollega, Terhi Juntunen, joka opettaa samoja aineita samoilla luokka-asteilla Mänttä-Vilppulassa.
Ensitreffit menivät nappiin. Juntusella ja Heiskasella oli heti samansuuntaisia ajatuksia siitä, miten innostaa oppilaita tai käyttää kokeellisia menetelmiä. Jopa mentoriparin harrastukset ja huumorintaju osuivat yksiin.
Ensimmäisen lukuvuoden ajan Heiskanen ja Juntunen tapasivat etäyhteydellä kuuden viikon välein. Heiskanen kertoi etukäteen, mihin asiaan toivoi apua. Monesti aiheet koskivat kokeellisia ja toiminnallisia tehtäviä, joita voitiin testata yhdessä etukäteen.
Nykyisin Heiskanen ja Juntunen pitävät yhteyttä niin etänä kuin lähinäkin. Tukea ja vinkkejä vaihdetaan puolin ja toisin.
– Jos keksin uuden idean, jaan sen heti Ripsalle ja sanon, että tää on aika hyvä, tee säkin! Olemme pohtineet esimerkiksi, miten opettaa avaruutta innostavasti. Joulun alla rakensimme yhdessä kemistin joulupuun, Juntunen kertoo.
Erityisopettajana Juntunen on saanut Heiskaselta uusia näkökulmia oppilaiden tukemiseen ja opetuksen eriyttämiseen muttei koskaan valmiita ratkaisuja.
– Oivallukset syntyvät aina omasta toiminnasta. Kun pohtii asioita jonkun toisen kanssa, varmistuu siitä, että toimii oikein, Heiskanen sanoo.
Maol tarjoaa mentorointia jäsenetuna kaikille jäsenilleen. Liiton puheenjohtaja Tarja Ylivuorella on listallaan kymmenkunta vapaaehtoista mentoria.
Periaatteena on, että mentori on eri koulusta kuin mentoroitava, koska omasta koulusta ei välttämättä löydy tarvittavaa tukea.
– Pikkukoulussa uusi opettaja voi olla koulunsa ainoa matemaattisten aineiden opettaja, Ylivuori sanoo.
Ripsa Heiskanen asuu Uudellamaalla ja Terhi Juntunen Pirkanmaalla. Heidän mielestään välimatkasta on etua. Hankalistakin tilanteista on helppo jutella, kun toinen ei tunne koulua eikä oppilaita.
Tärkeää mentoroinnissa on Ylivuoren mielestä, että mentori tekee opettajan töitä. Arki unohtuu nopeasti, jos on ollut parikin vuotta muissa hommissa.
Juntunen on toiminut opettajana 15 vuotta. Aluksi hän epäröi, selviääkö mentorina. Eteen ei kuitenkaan ole tullut kohtaa, jossa hän ei olisi pystynyt auttamaan. Oppi on ollut molemminpuolista.
Juntunen ja Heiskanen ovat yllyttäneet toisiaan tekemään opetuksesta nuoria kiinnostavaa. Innostus omaan työhön on pysynyt yllä, kun sitä on saanut jakaa. Mentorointi on auttanut jaksamaan työssä entistä paremmin.
Uutena opettajana Heiskanen kertoo pelänneensä alkuun hassujakin asioita, kuten että tuhoaa oppilaat opetustyylillään.
– Mietin, olenko oikea opettaja, kun mulla ei ole fyke-opettajan ikonisia tennissukkia ja sandaaleja. Terhiltä olen saanut itsevarmuutta. Tykkäämme molemmat tehdä kokeellisia töitä, emmekä mennä aina oppikirjan mukaan.
Kun pohtii asioita jonkun toisen kanssa, varmistuu siitä, että toimii oikein.
Mentorointi on ylivoimainen ykkönen, kun uusilta opettajilta kysytään, millaista tukea he kaipaavat työssään. Oulussa tehdyssä kyselyssä peräti 76 prosenttia alle viisi vuotta työssä olleista peruskoulun opettajista kaipasi mentorointia.
Matti Pennanen toteaa tuoreessa väitöskirjassaan, että mentorointia on tärkeä edistää, koska se on yksi keino antaa opettajille mahdollisuuksia kehittää omaa työtään.
Toistaiseksi mentorointi toimii niissä kunnissa, joissa työnantaja on satsannut siihen. Osallistuminen on yleensä ollut uusille opettajille vapaaehtoista. Mentoroijat ovat olleet koulutettuja ja saaneet palkkaa työstään.
OAJ vaatii, että oikeus mentorointiin säädetään lailla ja mentorille annetaan koulutus, työaika ja resurssit. Mentoroitavan on saatava osallistua mentorointiin työajalla.
OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen muistuttaa, että tällä hetkellä OVTES:issa on kirjaus, että opetustunteja voi vaihtaa mentorointiin tai jos mentorointia annetaan oppituntien jälkeen, siitä pitää maksaa korvaus sekä mentorille että mentoroitaville.
Maolin Tarja Ylivuori toivoo, että jonain päivänä kaikilla vastavalmistuneilla olisi oikeus mentorointiin ja mentori saisi työstään korvauksen. Se ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että mentoreista tulee oma ammattikuntansa.
– Mentori on opettajan rinnalla kulkeva vertainen opettaja.
Ylivuori uskoo, että uusi opettaja tarvitsee työhönsä muutakin tukea kuin somesta löytyvät pikavastaukset ja kekseliäät oivallukset, vaikka nekin ovat iso apu.
– Mentori auttaa selviytymään tavallisesta arjesta. Hän voi esimerkiksi kannustaa käyttämään myös oppikirjan valmiita kokeita, vähän kuin Saarioisten eineksiä, koska ne ovat järkevästi käytettyinä ihan hyviä. Itseään on lupa säästää.
Maolin mentorit saavat työstään alennusta jäsenmaksuun. Mentoreita on riittänyt hyvin.
– He ovat rautaisia ammattilaisia, jotka tykkäävät työstään ja haluavat auttaa nuoria alalla, Ylivuori sanoo.
Myös Suomen kieltenopettajien liitto Sukol on järjestänyt mentorointia jäsenilleen jo vuosia.
– Vielä ei ole päätetty, jatkuuko toiminta ensi lukuvuonna, mutta kokemukset ovat olleet hyviä, toiminnanjohtaja Anna Halme kertoo.