Innostuksen ja uupumisen kiikkulaudalla

Toukokuussa espoolainen rehtori Heidi Mäki näki omin silmin, kuinka hänen stressimittarinsa paukkui punaisella.

Hän osallistui Rehtoribarometri-tutkimukseen, jossa rehtorit mittasivat stressi- ja palautumistasojaan Firstbeat-mittarilla kolmen vuorokauden ajan.

– Kirjasin tarkkaan, mitä asioita tein päivän aikana. Meneillään oli loppurutistus ennen kesälomaa, ja arkipäivänä mittari näytti paljon punaisia stressireaktiota, kertoo 400 oppilaan ja 25 opettajan Nöykkiönlaakson koulua kipparoiva Mäki.

Myös nukkuessa mittari oli tallentanut punaisia palkkeja. Nähtävästi niissä kohdin aivot olivat työstäneet päivän tapahtumia ja kiireitä.

– Siitä olen iloinen, että työpäivän aikana tapahtui myös palautumista.

Mittarin vihreät palkit kertovat palautumisesta ja ne osuivat ajankohtiin, jolloin Mäki ehti opettajainhuoneeseen juttelemaan opettajien kanssa tai tapasi oppilaita.

– Nämä kohtaamiset ovat työni suola!

Olen iloinen, että työpäivän aikana tapahtui myös palautumista.

Juuri julkaistu Rehtoribarometri kertoo, että suomalaiset rehtorit ovat innostuneita työstään. Joka kymmenes heistä on kuitenkin uupunut, ja kolmasosalla into uhkaa kääntyä uupumiseksi.

Tuohon kolmannekseen kuuluu myös Heidi Mäki. Hän on innostunut työstään, mutta välillä voimat ehtyvät. Viime syksynä työkuorma paisui yli äyräiden ja hän joutui muutamaksi viikoksi sairauslomalle.

– Kun palasin töihin, sain esimieheltäni paljon tukea ja priorisoimme hallinnollisia tehtäviäni. Esimerkiksi kaikkiin ylimääräisiin hankkeisiin en lähde mukaan, mutta oppilaiden ja henkilökunnan asiat haluan hoitaa kympillä.

Priorisointi on tarpeen, sillä rehtorien työtaakka kasvaa jatkuvasti.

Yhä useammassa koulussa on luovuttu tukipalveluista. Se tarkoittaa, että reksille valuu yhä enemmän esimerkiksi palkanlaskentaan ja kiinteistönhoitoon liittyviä tehtäviä. Niiden haukkaama aika on pois tärkeimmästä eli pedagogisesta johtamisesta.

Kolmasosa rehtoreista on siis samanaikaisesti innostuneita ja kuormittuneita.

– Lyhyellä tähtäimellä innostunut ja kuormittunut rehtori voi päästä hyviin tuloksiin, mutta pidemmän päälle se ei kanna, tuloksia kommentoi Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro, joka vastasi Rehtoribarometrin tutkimuksesta yhdessä aivotutkija Minna Huotilaisen kanssa.

Tutkimus piirtää kuvan siitä, miten matka innostuksesta uupumukseen kulkee.

Hyvinvoiva reksi kokee työnsä merkitykselliseksi ja muokkaa sitä aktiivisesti. Työ tarjoaa kehitysmahdollisuuksia, ja tukea piisaa.

Kun voimat alkavat ehtyä, työn merkitys hiipuu. Tunteiden säätely ei tahdo onnistua. Työ nielee voimia niin, ettei niitä oikein riitä muuhun elämään.

Mitä huonommin rehtori voi, sitä heikommaksi käy reksin saama tuki ja mahdollisuus kehittyä ammatissa. Nukkuminen ja keskittyminen vaikeutuvat, muisti temppuilee.

Barometrin tulokset näyttävät vastaavan sitä, mitä kenttä kokee, kommentoi Suomen rehtoreiden yhdistyksen Suren puheenjohtaja Antti Ikonen.

Hänen mielestään rehtorin ja työyhteisön hyvinvoinnilla on vahva kohtalonyhteys.

– Jos joka kymmenes esimies on uupunut, se tarkoittaa, että joka kymmenennessä koulussa työyhteisön hyvinvointi on jo vaarantunut.

Katriina Salmela-Aron mielestä suomalaista koulutusta on kehitetty opettajuus edellä.

– On ajateltu, että johtamiseen kasvetaan, ja koulun kehittymiseen riittää se, että opettajat ovat maistereita. Nyt aletaan tajuta, että johtaminen on taito, johon on syytä hankkia koulutusta.

Ikonen komppaa tutkijaa.

– Suomalaisille koulunjohtajille on perinteisesti annettu evääksi pieni alkupakkaus lakia ja taloutta, ja sitten heidät on tuupattu tekemään ihmissuhdetyötä.

Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei rehtorin into kääntyisi uupumukseksi?

Ikosen mielestä reksin on syytä kehittää ennen kaikkea itsensä johtamisen taitoa. Hänen mielestään moni rehtori ja opettaja kuuluu ihmisryhmään, joka kuuntelee ja toteuttaa herkästi ulkoa tulevia vaatimuksia.

– Opettajiksi ja rekseiksi päätyy tunnollisia ihmisiä, joilla on vaara juuttua pikkutarkkaan näpertelyyn. Tärkeintä on päättää, missä asioissa meidän pitää ainakin onnistua. Valittuihin asioihin pitää panostaa.

Toisaalta Ikonen tietää, että töiden priorisointi on helpommin sanottu kuin tehty.

– Järjestimme koulussamme luopumistalkoot ja kirjoitimme tarralapuille asiat, jota voi jättää tekemättä. Keväällä huomasimme, että olimme kuitenkin palanneet hoitamaan näitä kertaalleen hylättyjä tehtäviä, Liperin koulun rehtorina työskentelevä Ikonen kertoo.

Innostusta ei saa menettää, se on vahva arvo.

Tutkija Salmela-Aron mielestä siitä on apua, jos pystyy muokkaamaan työtä itsensä näköiseksi ja ottamaan käyttöön omat vahvuutensa.

– Meillä Suomessa on herkästi yksi johtamisen malli, vaikka johtaa voi monella tavalla. Innostusta ei saa menettää, se on vahva arvo.

Lisäksi Rehtoribarometrissä verrattiin suomalaisten rehtorien vointia Australian, Irlannin ja Uuden-Seelannin rehtoreiden vointiin.

– Ongelmat olivat aika lailla samoja, mutta Suomessa reksit saivat vähemmän tukea työhönsä. Täydennyskoulutus ja mahdollisuudet kehittyä työssä jäivät meillä alle kansainvälisen keskiarvon.

Kehittämispäällikkö Niku Tuomisto OAJ:stä toteaa, että myös työnantajan pitää kantaa kortensa kekoon, ettei innostus luisu väsymisen puolelle.

– Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijöiden työssä jaksamisesta ja tukea heitä työssä onnistumisessa. Koulutuksenjärjestäjällä on velvollisuus järjestää opetus lain mukaisesti, Tuomisto korostaa.

Jos budjetti, oppilashuollon voimavarat sekä opettajien ja koulunkäyntiavustajien määrä lasketaan minimiin, rehtorilla ei ole mitään resursseja hoitaa eteen tulevia vaikeita asioita.

– Laki määrää esimerkiksi, että oppilaalla on oikeus saada tarvitsemansa tuki, mutta jos työnantaja ei anna siihen resursseja, mitä rehtori voi tehdä?

Educassa esitellään rehtorien terveys- ja hyvinvointihanketta pe 24.1.2020 klo 12.15.