Suomen koulutusjärjestelmän opetussuunnitelmissa liikennekasvatus on otettu huomioon niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin osin lukiokoulutuksessakin. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa se loistaa poissaolollaan.
Varhais- ja perusopetuksessa alkanut liikennekasvatuksen polku ei jatku toisella asteella, vaikka tiedetään, että liikenteessä sattuu henkilövahinkoja eniten juuri nuorille.
Liikenneturvallisuutta edistäviä asenteita koetellaan voimakkaimmin juuri silloin, kun itsenäistymiseen liittyvä auktoriteettien kyseenalaistaminen ja sosiaalisten tilanteiden paine ovat suurimmillaan. Mitä siis tulisi tehdä?
Parasta olisi, jos liikennekasvatus saataisiin omaksi aineekseen joka koulutusasteelle.
Kaikki liikkuvat liikenteessä jollain tavoin. Turvallinen liikkuminen perustuu pitkälti tietoihin ja taitoihin osata toimia ennakoiden ja oikein vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Liikenteen dynamiikka monimutkaistuu kiihtyvällä vauhdilla uusien liikkumismuotojen, muuttuvien liikenneympäristöjen ja kehittyvän teknologian vuoksi. Samaan aikaan autokoulujen tarjoamaa liikenneopetusta hankitaan vähemmän.
Yhä useampi nuori jättää ajokortin suorittamatta valiten autoilua kestävämpiä liikkumismuotoja, kuten kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen.
”Liikennekasvatusta voisi opettaa vaikka yhteiskunnassa ja kansalaisena toimimisen ohessa.
Toisen asteen ammatillisiin perustutkintoihin tulisi saada, edes pakolliseksi osaamistavoitteeksi, valmiudet liikenneturvalliseen liikkumiseen.
Vähimmillään liikennekasvatus tulisi integroida osaksi perustutkintojen yhteisiä tutkinnon osia.
Liikennekasvatusta voisi opettaa vaikkapa yhteiskunnassa ja kansalaisena toimimisen ohessa. Osana kestävän kehityksen opetusta voisi tarkastella tulevaisuuden vaihtoehtoisia käyttövoimia ja liikkumismuotoja.
Elinikäisen liikennekasvatuksen tulisi koskettaa meitä kaikkia. Olisiko jo korkea aika antaa siihen mahdollisuus myös ammatillisen koulutuksen nuorille – ja miksipä ei vähän vanhemmillekin?
Eija Honkanen
lehtori, logistiikka-ala