Hallitus haluaa nousta kuskin paikalle työmarkkinoiden isojen linjojen vetäjänä, uhosi silloinen työministeri Arto Satonen (kok) syyskuussa Opettajassa.
Siinä kyydissä köröteltiin ulos myös huhtikuun puoliväliriihestä. Verovähennyksen poisto ammattiliittojen jäsenmaksulta painaa kaasua reitillä, jossa sopimusyhteiskunta ja palkansaajien asema ovat jo aiemmin saaneet soraa silmilleen.
Teoriassa on mahdollista, ettei esitys mene läpi eduskunnassa. Istuuhan siellä päättämässä paljon ay-taustaisia kansanedustajia.
Kävi miten kävi, nyt jos koskaan kannattaa kuulua liittoon ja pitää kiinni järjestäytymisen joukkovoimasta. Hallituksen läpi runnoma vientimalli on ollut kevään sopimusneuvotteluissa kapulana rattaissa, mutta se ei ole estänyt palkansaajaliittoja pitämästä sitkeästi jäsentensä puolta.
Koulutus pitää ottaa kasvutekijänä paljon paremmin huomioon.
Jäsenmaksu- ja työhuonevähennysten poistot kuopaisevat pois samasta työntekijän taskusta, johon veronkevennykset tarjoilevat hyvää. Korkeakoulutuksen rahoituksessa kuvio on samanlainen.
Kirjoitin tällä palstalla helmikuussa, kuinka moni hakija jää vaille korkeakoulupaikkaa. Nyt on sitten luvassa lisää aloituspaikkoja aloille, joiden hallitus arvioi tukevan talouskasvua. Hyvä uutinen – kunnes ynnätään eurot.
Korkeakoulujen perusrahoitusta on niistetty 2010-luvulta alkaen, kun samaan aikaan opiskelijamäärät ovat kasvaneet. Nyt perusrahoituksesta on edelleen lähtemässä kolmen vuoden sisällä 65 miljoonaa euroa. Sen päälle korkeakoulujen pitää säästää 53 miljoonaa.
Aloituspaikkojen lisäykseen luvatut sata miljoonaa ovat tässä yhtälössä pois muilta opiskelijoilta ja henkilöstön jaksamisesta. Tutkimuksen ja kehittämisen lisärahat eivät riitä hälventämään huolta.
Hallitus perustelee esityksiään painokkaasti talouskasvun tarpeella. Kasvua Suomelle haluaa myös OAJ. Mutta. Koulutus pitää ottaa kasvutekijänä paljon paremmin huomioon.
Koulutus on myös oleellinen keino pitää huoli siitä, että talous kasvaa kestävästi. Aiheesta voit lukea toisaalta tästä lehdestä.