Koulutuksen erityissuojelus ei hallituksen kehysriihessä yltänyt ammattiopintoihin asti. Sen vuosittaista rahoitusta leikataan viidellä prosentilla, sadalla miljoonalla eurolla.
Viimeksi ammatillisesta leikattiin samaan aikaan, kun oppilaitoksissa tehtiin reformia toteen. Uusi rahoituksen kutistus on kuin toinen tahallinen lommo koko koulutusasteen merkitykseen ja arvostukseen. Jälleen on yhtä aikaa päällä myös useita uudistuksia.
Ammatillisesta onkin kuulunut katkeria kommentteja. Opettajat myös pelkäävät työpaikkojensa puolesta.
Kohtaavatko yksilön haaveet ja valtionhallinnon tavoitteet?
Maan hallitus lupaa ohjelmassaan, että osaajapulaan vastataan muun muassa jatkuvaa oppimista kehittämällä. Aikuisten tutkintokoulutuksella se haluaa nostaa koulutustasoa ja parantaa työikäisten työmarkkina-asemaa.
Rahoitusleikkaus tähtää toista tutkintoa suorittaviin. Yhtenä ontuvana ajatuksena taustalla on esiin tullut koulutustason nosto: että työikäisetkin innostuisivat korkeakouluopinnoista.
Voisivatko yksittäisen ihmisen haaveet, tarpeet ja mahdollisuudet todella kohdata valtionhallinnon tavoitteet?
On niitäkin tapauksia, ja hatunnosto niille. Mutta jos suunnitteilla on parantaa tutussa ammatissa etenemistä ammattitutkinnolla, vaihtuisiko suunnitelma maisteriopintoihin?
Näille työikäisillekö on varattu korkeakoulupaikkoja ja niihin sujuva sisäänpääsy? Avoimen korkeakoulunkin maksuja juuri korotettiin.
Kun amisleikkauksen päälle ynnätään aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, alkaa jatkuvan oppimisen toistelu olla loitsusanoja vailla vaikutusta. Elinikäinen oppiminen on kaatumassa työnantajien ja ihmisten itsensä maksettaviksi, OAJ:n Nina Lahtinen kirjoitti blogissaan.
Ratkaisut syövät niin ikään hallituksen itse asettamia työllisyys- ja kasvutavoitteita. Niitä ei edistä työttömyyskassan lomakkeita täyttävä opettajien joukko eikä yritysten vaikeutuva ammattikoulutetun työvoiman saatavuus.
Minna Ängeslevä on Opettajan päätoimittaja.
X:ssä @MAngesleva