Kuukauden kysymys: Mikä on hauskin työkommelluksesi?

Joulukuun kysymykseemme vastanneet kertoivat työpäivien tahattomista piristyksistä.

 

”Koulumme ysiluokkalaiset olivat palanneet viikon tet-jaksolta takaisin kouluun. Kaikilla ei ollut jäänyt hyvä kuva omasta työharjoittelustaan, koska työtehtävät olivat ymmärrettävästi vaatimattomia.

Lohduttelin oppilaita kertomalla kaiken työn olevan tärkeää ja arvokasta, ehkä yhtä ammattia lukuun ottamatta (perustuen omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini).

Pitkän ammattiarvuuttelun jälkeen paljastin tuon ammatin olevan konsultti. Tietenkin välittömästi yhden oppilaan käsi nousi ylös, ja hän kertoi isänsa olevan konsultti. Tilannetta paikatakseni keksin sanoa vain että: “On niitä varmaan hyväkin konsultteja olemassa.”

Ilkka Kivimäki

 

”Kotitaloustunnilla 7.-luokkalainen poika keitti kananmunia. Ohjeistus ei ollut ehkä ihan mennyt perille, koska poika tuli pitkän ajan kuluttua epätoivoisena luokseni: “Opettaja, en tiedä miksi, mutta kananmunat ovat edelleen kovat, vaikka olen keittänyt niitä jo kauan.”

Menin katsomaan tilannetta. Poika tökki haarukalla kananmunan kuoreen, joka tietenkin oli kova, kuten kuuluukin.

Ei ihan samalla tavalla tehdä kuin perunoita keitettäessä.”

Kirsi Jussila

 

”Urani alussa varhaiskasvatuksen opettajana olin pukenut ryhmän lapset ulos. Ulkona oli ei olisi tarvittu hansikkaita sään puolesta. Eräs pikkukaveri kuitenkin halusi pukea hanskat.

Kun huoltaja tuli häntä hakemaan ja ihmetteli hanskoja, sanoin: “Sanoin lapselle, että hansikkaita ei tarvita, mutta hän vain veti käteensä.“

Pikkusen nolotti tapahtuman jälkeen.”

Sari Rajala

 

”Työskentelen yläkoulun liikunnanopettajana. Hauskin työkommellukseni sattui valinnaisryhmän uintitunnilla.

Pari oppilasta halusi opetella hyppäämään pää edellä selkä menosuuntaan. Varmistin suorituksia syvän altaan reunalla. Eräs oppilaista hyppäsi niin, että olisi läiskähtänyt pahasti selälleen. Käänsin häntä nopeasti ilmassa selästä ja pohkeista, ja oppilas tuli oikeassa asennossa veteen. Samalla oma jalkani lipesi liukkaalla reunalla. Luiskahdin samoilla vauhdeilla  altaaseen. Oppilaan ilme oli näkemisen arvoinen, kun nousimme yhtä aikaa pintaan. Spontaani pulahdus virkisti mukavasti.

Taskussa ollut työpuhelin ei nauttinut uinnista ihan yhtä paljon, joten rehtorille piti käydä kertomassa tästä pienimuotoisesta kosteusvauriosta.”

Laura Suopanki

 

”Kirjoitin sähköpostiviestiin maininnan, että olen lähettänyt asiaan liittyen ulosteen.”

Minna Karjalainen

 


Tammikuun kysymyksenä kysymme:

Mikä näkökulma unohtui Pisa-keskustelusta?

Lähetä vastauksesi 8.1. mennessä osoitteeseen opettaja@oaj.fi. Kirjoita aihekenttään Tammikuun kysymys. Allekirjoita vastaus omalla nimelläsi (etunimi ja sukunimi). Julkaisemme vastauksia sitaatteina vastaajan nimellä.

Arvomme kaikkien kysymykseen vastanneiden kesken palkinnon.

Lähetä kirjoituksesi mielipidepalstalle lomakkeella, jonka löydät osoitteesta opettaja.fi/lukijalle.

Toimitus editoi tekstit. Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä vain poikkeustapauksessa.

Arvonnan voittaja saa valita palkinnokseen yhden näistä kolmesta: olkalaukun, pellavapyyhkeet tai pannunalusen.