Työajan lyhentäminen on noussut jälleen keskustelunaiheeksi. Keskustelusta puuttuu kuitenkin yksi näkökulma, sama, joka puuttuu usein laajemminkin ammattijärjestöjen agendalta.
Elämme aikaa, jona kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan ihmiskunnalla on muutaman vuoden aikaikkuna saada ilmastoon vaikuttavat päästöt laskuun. Tämä merkitsee sitä, että kaikkien organisaatioiden on pysähdyttävä miettimään, miten ne voisivat osallistua tarvittavan muutoksen edistämiseen.
Työajan lyhentäminen on hyvä tavoite myös tässä mielessä. Tutkimusten mukaan (esimerkiksi Sinisalo 2020) työajan lyhentäminen vähentää yleensä ottaen ympäristön kuormitusta.
Kun suurempi palkkatulo lisää kulutusta, lyhyempi työaika puolestaan lisää vapaa-aikaa. Ajankäyttö ja kuluttamisen tavat saavat tilaa muuttua ympäristölle suotuisaan suuntaan.
Mitä pitempi työviikko, sitä vähemmän ehdimme edistää kestävämpää tulevaisuutta.
Mitä pitempi työviikko, sitä vähemmän ehdimme korjata vaatteita, marjastaa ja sienestää, liikkua pyörällä tai kävellen, saati sitten edistää kansalaisina kestävämpää tulevaisuutta.
Mitä kuormittavampi työaika, sitä polttavampi on halu paeta arjesta etelänlentoihin tai shoppailemaan.
Ammattiyhdistysliikkeen tulisikin vaatia painokkaammin joustavampia työaikakäytäntöjä kaikkiin niihin tehtäviin, joissa sellaiset ovat työn puolesta mahdollisia.
Joustavammat työaikakäytännöt mahdollistaisivat myös oman jaksamisen koettelevissa elämäntilanteissa tai osallistumisen lasten ja vanhusten hoivaan tai yhteiskunnalliseen toimintaan. Ne siis edistäisivät myös sosiaalisesti kestävää kehitystä.
Työskentelen lehtorina yksityisessä ammattikorkeakoulussa, jossa minulla on 1 600 tunnin vuosityöaika ja mahdollisuus oman valintani mukaan tehdä selvästi pienempi määrä tunteja. Palkka laskee suorassa suhteessa tuntien vähenemiseen.
Mielestäni on erinomainen ratkaisu, että omaa työaikaa voi lyhentää ilman, että tarvitaan virallisia ikään, terveyteen tai perhetilanteeseen liittyviä perusteluja.
Kaarina Järventaus
lehtori