Koulutuspoliittisissa strategioissa oppilaanohjuksen tavoitteena on taloudellisen tehokkuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen. Näihin päämääriin pyritään oppilaan itsearviointia ja itseohjautuvuutta kehittämällä.
Annakaisa Marjokorven väitöstutkimukseen osallistuneiden opojen näkökulma asiaan oli huomattavasti maanläheisempi. Heidän mielestään ohjauksen keskeiset päämäärät liittyivät huolenpitoon, valvontaan ja oppilaiden hyvinvointiin.
– Oppilaita ei haluttu rasittaa liian tavoitteellisella ohjauksella, ja rehtoreidenkin kerrottiin pitävän opoja pikemminkin tulipalon sammuttajina kuin pitkien linjojen vetäjinä. Kaikessa näkyi oppilaanohjauksen perinteinen oppilashuollon näkökulma, Marjokorpi kuvailee.
Oppilaita ei haluttu rasittaa liian tavoitteellisella ohjauksella.
Tutkimusta varten haastateltiin 12 kelpoista ja kokenutta yläkoulun oppilaanohjaajaa syksyllä 2018. Haastatellut työskentelivät eri kouluissa viidellä eri paikkakunnalla.
Marjokorpi itse on työskennellyt vuodesta 2007 saakka opona Kokkolan kaupungin perusopetuksessa.
Ero ylätason tavoitteiden ja koulun arjen välillä oli tutkimuksessa silmiinpistävää. Marjokorven mukaan tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että opot olisivat ymmärtäneet tehtävänsä väärin.
– He olivat ymmärtäneet tehtävänsä ja velvollisuutensa aivan oikein, mutta omista lähtökohdistaan. Yhteistä ymmärrystä koulutuspolitiikan suurten linjojen ja käytännön työn välillä ei vain ollut aina päässyt syntymään.
Opot olivat myös kiinnostuneita työnsä kehittämisestä, mutta koulun rakenteet eivät sitä aina tukeneet. Rehtorikaan ei aina ymmärtänyt oppilaanohjauksen merkitystä.
Tutkimuksen otsikko Hyvänen aika, mistä tässä on kyse? kuvaa Marjokorven mukaan opojen suhdetta perusopetuksen opetussuunnitelman edellyttämään oppimisen arviointiin oppilaanohjauksessa.
– Oppimisen arvioinnin merkitys ei ollut opoille hahmottunut. Esimerkiksi opsin tarkoittama formatiivinen, oppimista tukeva arvioiti sekoitettiin summatiiviseen, opettajavetoiseen numeroarviointiin, Marjokorpi selittää.
Opot pitivät opsin oppilaanohjaukselle asettamia tavoitteita yleensä ottaen hyvinä, mutta hyvin vaikeina saavuttaa. Opojen mielestä tavoitteisiin nähden opoilla oli ohjattavanaan liikaa oppilaita.
– Myös opsin antamaa kuvaa oppilaiden valmiuksista arvosteltiin. Opojen mielestä se liioittelee murrosikäisten nuorten edellytyksiä reflektoida omia vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan.
Tutkimukseen haastatelluilla opoilla oli työkokemusta kymmenestä yli kahteenkymmeneen vuoteen. Marjokorpi arvelee, että tuoreemmilla opoilla olisivat myös käsitykset omasta työstä voineet olla tuoreemmat.
– Välttämättä näin ei kuitenkaan ole, sillä oppilaanohjaajien koulutus on edelleen aineenopettajakoulutuksen tyyppistä: yhden oppilaan kohtaaminen korostuu laajemman näkymän kustannuksella.
Marjokorven mielestä nykyisiä koulutuspoliittisia tavoitteita vastaava opo olisi sekä verkosto-osaaja että yhteistyön koordinoija. Sen lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluisi edelleen oppilaiden kohtaaminen yksilötasolla.
Väitös
Hyvänen aika, mistä tässä on kyse? Diskurssianalyysi perusopetuksen oppilaanohjaajien puheesta koskien oppilaan oppimisen arviointia. Jyväskylän yliopisto 2022.