Entä, jos kaiken voisikin aloittaa alusta? Ottaisi puhtaan paperin, piirtäisi sille ihanne-OAJ:n yhdistysrakenteen. Sitten tarkastelisi, mikä estää rakenteen toteutumista nyt.
Näin ammattikorkeakoulun opettaja ja OAJ:n valtuutettu Ulla Kaukola toivoisi, että OAJ:tä uudistettaisiin. Tuoreesti, ei kasaamalla vanhoja palasia uudelleen.
– Edunvalvonnan tehostamiseksi jäsenmaksut pitäisi saada jäsenten hyödyksi, ei vanhojen, perittyjen rakenteiden ylläpitämiseen.
Kaukola viittaa OAJ:n hallintohimmeliin, jossa yhdistyksiä vilisee kuutisen sataa. Ei ihme, että moni jäsen hukkuu rakenteeseen.
Kaukolan toive on kenties lähempänä toteutumista kuin koskaan ennen.
Järjestön uudistumisen eteen on ponnisteltu jo hyvä tovi. OAJ:n valtuusto hyväksyi elokuussa uuden strategian, jota on työstetty yhdessä jäsenten ja aktiivien kanssa jäsenilloissa ja kyselyiden avulla.
Linjoja, joita nyt vedetään, ei ole vedetty stetsonista.
OAJ:n hallitus muotoilee esityksensä lokakuun aikana, jotta valtuusto voi tehdä päätöksensä marraskuisessa syyskokouksessaan.
– Linjoja, joita nyt vedetään, ei ole vedetty stetsonista, vaan haarukoitu jäsenten kanssa. Nyt tarvitaan kykyä nähdä OAJ:n mahdollisuudet 10 vuoden päästä ja sen jälkeenkin, hanketta vetävä Juha Makkonen sanoo.
Myös puheenjohtaja Olli Luukkainen on vedonnut valtuustoon muutoksen edistämiseksi.
Järjestö pitäisi päivittää vastaamaan nykyistä koulutusjärjestelmää, Ulla Kaukola sanoo. Hän itse kuuluu Suomen kauppa- ja kulttuuriopettajiin, joka perustettiin aikana, kun kauppaopistoja vielä oli. Käsitettä kauppaopettaja ei kuitenkaan ole ollut enää 20 vuoteen.
– Moni meistä mieltää itsensä mieluummin amk:n tai ammatillisen oppilaitoksen opettajaksi, ei niinkään oppiaineen opettajaksi.
Kaukolan mukaan ammatilliset opettajat olisivat vahvempia yhtenä rintamana.
– Ammattikorkeakoulujen opettajat eivät näy tällä hetkellä missään.
Esimerkiksi vahva paikallistaso, toimisto ja valtuustossakin edustetut valtakunnalliset piirit, kuten OAJ:n ammatilliset opettajat, riittäisivät Kaukolalle.
Yhdistymisiä edistämään hän tarjoaisi toiminnan rahoitusporkkanoita.
Rakenteiden keventämisestä vapautuva raha pitäisi käyttää paikallistason eduksi, Kaukola pohtii.
Työehtosopimusneuvotteluissa liittokierrokset ovat tulleet jäädäkseen ja paikallinen sopiminen lisääntyy.
– Se edellyttää osaamista paikallistasolle.
Samankaltaisia ajatuksia paikallistason pönkittämisestä nousi esiin myös jäsenkyselyissä ja -illoissa.
Näin pohtivat myös Jyväskylän paikallisyhdistyksen puheenjohtaja ja ysiläisten OAJ-valtuutettu Johanna Kämäräinen ja Turun varapääluottamusmies Linda Tammelin. He selkeyttäisivät alueiden roolia paikallistason tukena. Myös valtakunnan tason keventämistä voisi pohtia.
Yhdistymisistä on hyötyä, vakuuttaa Johanna Kämäräinen. Vuoden alussa Jyväskylän kaupungin ja Norssin sekä joidenkin yksityisten päiväkotien ja oppilaitosten opettajat löivät hynttyyt yhteen hänen johdollaan.
Turhista rakenteista, kuten päällekäisistä palavereista ja byrokratiasta, on luovuttu ja kokouksia lyhennetty.
– Niissä istuivat käytännössä samat tyypit tunti toisensa perään käsittelemässä samoja asioita. Se oli tehotonta ja myös uuvutti aktiiveja, joita ei kuitenkaan ole liikaa.
Kuppikunnat heikentävät meitä ay-liikkeenä.
Kämäräinen korostaa, että kuka tahansa opettaja voi edustaa ketä tahansa toista opettajaa, kunhan aktiivisesti selvittää muiden opettajaryhmien kipupisteitä.
– Kuppikunnat heikentävät meitä ay-liikkeenä. Sillä on aidosti vaikustusvaltaa, kun sanon neuvottelutilanteessa työnantajalle, että takanani on 1 800 opettajaa.
Kun päällekäisistä rakenteista luovutaan, väistämättä joku menettää perinteisen paikkansa vaikuttaa.
Systeemin pitäisi Kämäräisen mielestä olla niin läpinäkyvä, että vaikuttaminen voi jatkua muilla keinoin.
Hän haluaisi jäsenille suoran linjan omaan yhdistykseen. Käytännössä linja voisi olla auki esimerkiksi kehitteillä olevassa OAJ- sovelluksessa.
Ilman avoimuutta ei ole luottamusta. Näin ajattelevat Johanna Kämäräisen ohella myös Ulla Kaukola ja Linda Tammelin.
Linda Tammelin toivoo avoimia keskustelukanavia jäsenille esimerkiksi someen. Myös henkilöjäsenille suunnatut äänestykset olisivat mieleen, koska silloin riviopettajien ääni kuuluisi nykyistä paremmin.
– Jäsenten pitää kokea, että järjestö kuuntelee just minua. Nyt olisi henkilöjäsenten aika.
Tammelin toivoo, että perusteluja henkilövalinnoista hallitukseen ja toimikuntiin avattaisiin nykyistä tarkemmin. Nyt hänestä tuntuu, että valinnat tehdään kulisseissa, jonne pääsee vain ydinpiiri.
– Voin seistä hallituksen Turun ysiläisen edustajan takana, koska olen ollut tekemässä esitystä, mutta eihän kukaan muu tiedä perustelujamme.
Ulla Kaukola puolestaan kaipaa valtuustoon nykyistä avoimempaa keskustelua. Hän pitää hallituksen kyselytuntia loistorakenteena, mutta keskustelu tuppaa näivettymään etukäteen lähetettyihin kysymyksiin ja paperilta luettaviin vastauksiin.
– Meidän pitäisi olla avoimessa keskustelussa edelläkävijöitä ammattijärjestönä, mutta emme ole.
Valtuuston koko jakaa kolmikon mielipiteet.
Johanna Kämäräinen leikkaisi valtuuston kokoa 150:stä 100:an, jolloin alueellinen edustus pysyisi vielä kattavana. OAJ:n nykyvaltuusto on huomattavasti suurempi kuin monissa samankokoisissa järjestöissä, ja siksi hieman tehoton.
Kaukola ja Tammelin ovat varovaisempia.
– Jos kokoa pienennetään, koko vaalipiirisysteemi pitäisi räjäyttää, jotta nykyisten pienten alueiden ääni ei katoa, Tammelin miettii.
Ehkä voisi äänestää ketä tahansa alueensa ehdokasta, kolmikko pohtii. Vaalikone voisi auttaa oman ehdokkaan löytymisessä. Valtuustovaalien äänestysprosentit kun eivät päitä huimaa.
Aika muutokselle on suotuista. Järjestön on määrä uudistua rohkeasti 2030-luvun ammattijärjestöksi, lukee uudessa strategiassa. Haastatellut aktiivit kiittelevät strategiaa erityisesti jäsenlähtöisyydestä.
Järjestöuudistaja Juha Makkonen jatkaa työtään hallituksen syyskuussa antamien suuntaviivojen mukaan. Valmistelussa on muun muassa esitys suorasta henkilöjäsenyydestä, joka tekisi jäseneksi liittymisen helpommaksi ja suoremmaksi. Tällöin jäsen olisi suoraan OAJ:n jäsen ja ohjattaisiin oikean tukea antavan tahon luokse.
Tämä antaisi mahdollisuuden leventää jäsenehtojen ovia myös niille, jotka työskentelevät esimerkiksi kouluttajina tai konsultteina. Nykyisin OAJ-jäsenyys edellyttää perinteistä työsuhdetta kasvatus-, opetus- tai tutkimusalan tehtävissä, vaikka opetusalakin pirstaloituu yhä erilaisempiin työtehtäviin. Jäsenyyden laajentaminen voisi olla avuksi tilanteessa, jossa kokonaisjäsenmäärä on laskenut jo kuuden vuoden ajan.
Lisäksi Makkonen miettii, miten yhdistysbyrokratiaa voitaisiin keventää paikallistasolla, jotta aktiivit voisivat keskittyä neuvottelemiseen ja opettajiensa edustamiseen.
Tässä voisi auttaa uudenlainen aluetaso: esimerkiksi kuusi maantieteellisesti riittävän suurta ja vaikuttavaa aluetta, joissa palkalliset työntekijät voisivat tukea paikallista työtä.
Suomen opettajaksi opiskelevien liitolle kaavaillaan täysvaltaista edustusta kaikkiin OAJ:n päättäviin elimiin. Muilta osin valtakunnallista järjestäytymistä pohditaan vielä.
Jäsenaloitekin on mietinnässä. Se voisi toimia esimerkiksi näin: jos tietty määrä jäseniä allekirjoittaa aloitteen puolen vuoden sisään, hallitus sitoutuu sen käsittelyyn.
Suorat jäsenäänestykset ja päättävien toimielinten, kuten valtuuston, kootkin ovat vielä auki.
– Lopulta valtuusto päättää, muuttuuko OAJ, Makkonen summaa.
Ei tässä ole tarkoitus ristiinnaulita ketään.
Kukaan ei aja järjestön muutosta ilkeyttään, vaan rakkaudesta ay-liikkeeseen. Opettajilla pitää olla edunvalvoja myös tulevaisuudessa. Se on mahdollista, kun reagoidaan ajoissa.
– Ei tässä ole tarkoitus ristiinnaulita ketään menneistä päätöksistä, vaan kannustaa, että tästä eteenpäin toimittaisiin suoremmin jäsenten hyväksi, Linda Tammelin summaa.