Lohjan Ojamonharjun koulussa tapahtui viime syksynä asia, jota moni opettaja oli toivonut pitkään.
Kun koulu kielsi kännyköiden käytön koulupäivän aikana, alkoi arki nopeasti muuttua. Aiemmin moni oppilas uppoutui tuon tuostakin tuijottamaan näyttöä, nyt katseet kääntyivät takaisin toisiin ihmisiin.
Rehtori Mika Sipponen kuvaa muutosta yllättävänkin selkeäksi.
– Välitunneilla on ihan erilainen ääni. Nyt siellä jutellaan, tehdään yhdessä asioita ja luetaan kirja kädessä kokeisiin.
Viime elokuussa astui voimaan perusopetuslain muutos, jonka mukaan mobiililaitteita saa käyttää opetuksen aikana vain opettajan luvalla.
Opetuksen järjestäjän tehtäväksi jäi päättää, missä laitteita säilytetään ja koskeeko kielto myös opetuksen ulkopuolista aikaa. Tämä tieto piti merkitä järjestyssääntöihin.
Ojamonharjussa lähdettiin heti siitä, että puhelinten käyttö kielletään koko koulupäivän ajaksi. Alaluokkien op- pilaat saavat pitää kännykät repussaan, sillä he eivät aiemminkaan juuri käyttäneet puhelimia koulupäivän aikana.
Yläluokkien oppilaat luovuttavat kännykkänsä lokerikkoon kouluun saapuessaan ja noutavat ne sieltä koulusta lähtiessään. Opettajat suunnittelivat käytännön yhdessä.
Ruokailun jälkeisellä pitkällä välitunnilla joukko kahdeksasluokkalaisia kokoontuu aulaan ja ottaa esiin pelikortteja ja -lautoja.
Nino Laurén ja Taavi Kuhlman aloittavat Uno-pelin. Seiskaluokkalainen Elsi Lopes de Ponte valitsee shakkilaudan. Tuulikaapissa Darina Vasylchenko ja Elli Takalo pänttäävät espanjan kokeeseen.
Koska kännykät päätettiin kieltää myös välituntisin, jotain täytyi tuoda tilalle. Ojamonharjussa alettiin kannustaa oppilaita välituntitoimintaan.
Vanhempainyhdistys lahjoitti koululle pelejä ja välineitä. Oppilaskunta alkoi järjestää välituntitempauksia. Kerran viikossa nuorisotyöntekijät pitävät koulussa kahvilavälkkää.
Opettaja-lehti kysyi maaliskuussa, miten kännykkäkielto on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja työrauhaan. OAJ:n jäsenpaneelin kautta tehtyyn kyselyyn vastasi 181 peruskouluissa opettavaa.
Muutos on ollut konkreettinen: työrauha on parantunut, keskeytyksiä on vähemmän, opetukseen päästään nopeammin kiinni ja oppilaat pysyvät siinä paremmin mukana. Erityisesti muutos näkyy suurissa, yli 300 oppilaan kouluissa.
Kyselyyn vastanneet opettajat kertoivat:
”Aikaa jää opettamiselle, kun ei tarvitse vääntää puhelimista.”
”Nuoret viettävät enemmän aikaa yhdessä.”
”Oppilaiden pakonomainen tarve vilkuilla kännykkää kesken oppitunteja on vähentynyt.”
Opettajat kertoivat koulunsa ilmapiirin parantuneen ja konfliktien vähentyneen, koska oppilaat ovat enemmän vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
”Oppilaiden on helpompi keskittyä tunneilla, ja välitunneilla on sosiaalista kanssakäymistä puhelimella olon sijaan. Oppilaat ovat myös itse huomanneet tämän.”
Yläkouluissa muutos näkyy selvemmin kuin alakouluissa, joissa tilanne on ollut rauhallinen jo aiemmin.
Sääntöjen soveltaminen vaihtelee koulujen välillä, kyselystä selviää.
Joissain kouluissa puhelimet ovat poissa näkyvistä koko koulupäivän ajan, toiset sallivat poikkeuksia välituntien aikana esimerkiksi kuljetusoppilaille tai kerhotoimintaan osallistuville.
Yläkoulujen opettajista kolmannes kertoi, että heidän koulussaan puhelimen käyttö on kielletty koko päivän ajan. Toinen kolmasosa vastasi, että puhelimen käyttö on sallittua esimerkiksi yhdellä välitunnilla, yleensä ruokavälitunnilla.
Viimeinen kolmannes kertoi, että heidän koulussaan puhelinta saa käyttää välituntien aikana. Vastaajien mukaan juuri silloin syntyy kuitenkin eniten ongelmia. Siksi osa näistä opettajista toivoisi täyskieltoa.
Entä onko kännykkäkielto lisännyt opettajan työmäärää? Opettajien mukaan alkuvaiheessa kuormitus ja valvonta lisääntyivät, mutta toisaalta häiriöiden väheneminen oppitunneilla helpotti työtä.
Ongelmat liittyvät pääasiassa sääntöjen kiertämiseen, valvonnan järjestämiseen sekä yksilöllisiin erityistilanteisiin.
Eräs opettaja kertoo, että koulussa ei saa käyttää puhelimia koulupäivän aikana, mutta koska niitä ei kerätä pois, välituntivalvonnat kuormittavat.
”Välituntivalvonnoissa pitää asiaan puuttua jatkuvasti ja kirjata puhelimen käyttö Wilmaan. Koska en tunne kaikkia oppilaita, pitää vielä välillä tehdä salapoliisityötä, että oppilaan tunnistaa.”
Toinen kertoo, etteivät luvattomasta kännykän käytöstä annetut seuraamukset auta:
”Osa käyttää puhelinta kielloista huolimatta ja heillä jälki-istuntoja on niin paljon, että he eivät ehdi istua niitä eikä rangaistus siten enää vaikuta heidän kohdallaan.”
Myös logistiikka aiheuttaa ylimääräistä työtä: Opettajien pitää ”selvittää, kenen opettajan tunti oppilaalla on päivän viimeinen, jolle sitten kännykän vien.”
Tuusulan Ristikallion koulussa välituntivalvoja vie takavarikoimansa puhelimen rehtorin kansliaan, ja oppilas hakee sen koulupäivän päättyessä. Rehtori pitää samalla oppilaalle lyhyen kasvatuskeskustelun.
Biologian ja maantiedon opettaja Milja Aitolehti on haastatteluhetkellä juuri palaamassa välituntivalvonnasta. Tällä kertaa hänellä on mukanaan neljä oppilailta takavarikoitua puhelinta.
– Välillä on valvontoja, joista ei oteta yhtään kännykkää.
Välituntikielto on lisännyt valvonnan tarvetta.
– Syksyllä sujui hyvin, mutta myöhemmin puhelimia on alkanut näkyä enemmän käytävillä.
Silti vaiva kannattaa, sanoo Aitolehti.
Ristikallion koulun oppilaat jättävät tunnin alussa puhelimet luokassa sijaitsevaan lokeroon. Käytävillä ja välitunneilla puhelimia ei saa käyttää, mutta niitä saa säilyttää repussa. Jos puhelin näkyy, se otetaan talteen.
Aitolehti kertoo, että puhelinkiellon hyödyt näkyvät arjen sujuvuudessa. Siirtymät luokkaan ja ulos käyvät entistä nopeammin, sillä opettajan ei tarvitse odottaa kännykkäänsä liimautuneita oppilaita, joilla on peli tai video kesken.
Aitolehden oppitunnit eivät ole muuttuneet suuresti, koska niissä puhelimia käytettiin vain satunnaisesti.
– Yksittäinen oppilas saattoi välillä yrittää katsoa penaaliin piilotettua puhelinta tunnin aikana. Nyt sitäkään ei enää tapahdu.
Suurin muutos näkyy välitunneilla ja ruokailussa. Ne ovat entistä rauhallisempia.
Lehden kyselyyn vastanneilla oli samanlaisia kokemuksia:
”Kaikenlaisten someväärinymmärrysten ja toi otti musta kuvan -selvittelyt ja riidat ja selvittelyt niissäkin ovat lähes poistuneet.”
”Kännykkäkiellon alkaessa opettajille lisättiin välituntivalvontoja, jotta kieltoa pystyttiin valvomaan ja käytäntö ottamaan voimaan. Tästä luovuttiin, sillä oppilaat ottivat säännöt hyvin vastaan.”
Se oli ihan hirveää. Ei siinä tullut opettamisesta mitään, ruotsin ja kotitalouden opettaja Taina Salo muistelee aikaa ennen puhelinparkkeja.
Varppeen koulu Laitilassa otti parkit käyttöön jo ennen valtakunnallista sääntelyä. Ratkaisu syntyi arjen tarpeesta, kun puhelimet alkoivat häiritä opetusta yhä enemmän.
Silloin puhelin oli yläkoululaisilla penaalin vieressä. Jokainen viesti keskeytti. Laite tärisi koko ajan, ja joka kerta oppilas otti sen ja katsoi.
Oppilaat ovat jättäneet jo useamman vuoden ajan puhelimensa luokassa olevaan lokeroon tunnin alussa. Salon mukaan järjestely on toiminut hyvin, vaikka yksittäisiä oppilaita on täytynyt välillä muistuttaa asiasta.
Uusi laki on selkeyttänyt toimintaa entisestään.
– Kun se on laissa kielletty, kaikki ovat samalla viivalla. Ei siitä tarvitse enää neuvotella.
Hyvien kokemusten myötä Varppeen koulussa suunnitellaan jo seuraavaa vaihetta. Tähän asti puhelimia on saanut käyttää välitunneilla. Ensi lukuvuonna niitä ei saa käyttää lainkaan koulupäivän aikana.
Ratkaisuksi suunnitellaan mallia, jossa puhelin sujautetaan magneetilla lukittavaan pussiin, joka kulkee oppilaan repussa koko koulupäivän ajan.
– Pussi avataan vasta päivän päätteeksi. Jos puhelimet ovat repussa välitunnilla, opettajat joutuvat koko ajan huomauttamaan niiden käytöstä. Kun ne ovat kokonaan pois, tilanne on selkeämpi.
Samaan aikaan koulussa kehitetään välituntitoimintaa.
– Meille tulee liikuntapaikkoja ja tekemistä: sulkapalloa, koripalloa, kirjastovälkkiä.
Osa oppilaista voi alkuun pitää muutosta hankalana, mutta Salo uskoo, että uuteen käytäntöön totutaan nopeasti.
Tämä on yksi 2000-luvun parhaita uudistuksia, mitä kouluun on saatu, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Juha Lehtonen sanoo.
Hän opettaa Tampereen Sammon koulussa. Siellä puhelimia saa käyttää välitunneilla vain ulkona, ei sisätiloissa. Näin oppilaat eivät enää automaattisesti kaiva puhelimia esiin siirtyessään paikasta toiseen.
– Aiemmin oppilaat pelasivat kännyköillä vielä, kun he astuivat luokan kynnyksen yli, Lehtonen sanoo.
Kyselyyn vastanneiden opettajien mielestä oppilaat ovat tottuneet uusiin käytäntöihin:
”Enää ei tarvitse niin paljon huomautella. Alkanut jo muuttua tavaksi, ettei kännykkää saa käyttää.”
Yksittäiset oppilaat yrittävät toisinaan kiertää sääntöä:
”Joillain oppilailla on useampi kännykkä käytössä: toinen parkissa ja toinen laukussa. Tilanteessa puhutettu oppilas ja merkintä Wilmaan huoltajalle tiedoksi.”
Toki koulut saivat rajoittaa puhelinten käyttöä oppituntien aikana jo ennen lakiuudistusta, mutta välituntien suhteen tilanne ei ollut yhtä selkeä.
– Nyt on selvää, että koulu voi määrätä näistä asioista. Se helpottaa myös opettajien työtä, kun yksittäinen huoltaja tai oppilas ei voi kyseenalaistaa käytäntöjä, Opetushallituksen johtamisen tukiyksikön päällikkö Laura Francke sanoo.
Francken mukaan puhelinten käytön rajoittaminen voi vähentää kiusaamista. Kun puhelimia ei käytetä välitunneilla, myös kuvaaminen ja videoiminen voidaan kieltää koulun järjestyssäännöissä.
– Tämä voi helpottaa opettajien työtä, koska kouluajalla tapahtuvaa kiusaamista ja siihen liittyviä someasioita joudutaan muuten selvittämään paljon.
Huoltajat ovat ottaneet rajoitukset pääosin hyvin vastaan.
– Vaikutelma on ollut, että moni huoltaja on suhtautunut rajoituksiin myönteisesti.
Kännykkäkiellon rinnalle erillisenä ovat viime aikoina tulleet myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Opetushallituksen kansalliset suositukset alle 13-vuotiaiden lasten digilaitteiden käytöstä vapaa-ajalla.
Huoltajilta saadun palautteen mukaan ne, yhdessä koulujen kännykkäkiellon kanssa, antavat selkänojan lasten ruutuajan säätelyyn.
– Nämä yhdessä ovat toimineet eräänlaisena signaalina siitä, miten kännyköiden käyttöön suhtaudutaan.
Myös lehden kyselyssä käy ilmi, että toisinaan vanhemmat ovat toivoneet entistä tiukempia sääntöjä niihin kouluihin, joissa puhelinta saa käyttää välitunneilla.
”Vanhempainyhdistys on ajanut täyskieltoa koko koulupäivän ajaksi.”
Toisaalta jotkut huoltajat ovat kyselyyn vastanneiden opettajien mukaan pohtineet sitä, miten lapsen saa kiinni koulupäivän aikana.
Ojamonharjun koulussa Lohjalla on sovittu, että yksittäisillä oppilailla on rehtorin erillinen lupa pitää puhelinta repussaan ja tarvittaessa käyttää sitä esimerkiksi terveydenhoitoon liittyvän syyn tai ahdistuksen takia. Tällöinkin on sovittu tietty paikka, jossa puhelimen käyttö on sallittua.
– Kerran syksyllä yksi oppilas unohti hammaslääkäriajan, mutta vanhempi soitti kansliaan ja oppilas haettiin tunnilta, rehtori Mika Sipponen kertoo.
Kyselyssä osa opettajista kertoo, että kännykkäkielto on vaikuttanut opettajien puhelimen käyttöön:
”Myös opettajat selkeästi ovat vähentäneet näkyvää puhelimen selailua.”
”Meille tuli ohjeistus, että opettajatkaan eivät käytä kännykkää käytävillä tai ruokalassa. Käytännössä kännykkää käytetään vain opetukseen liittyviin asioihin, kuten Wilman tarkistamiseen tai jonkin tiedon hakemiseen. Se on vähentänyt myös aikuisten näkyvää puhelimen käyttöä.”
Sipponen kertoo, että hän pitää puhelimensa tätä nykyä enemmän piilossa, vaikka rehtorina hänen pitääkin olla tavoitettavissa.
– Ennen kuljin käytävillä suurin piirtein kännykkä liimattuna käteen. Kun säännöt koskevat kaikkia, niitä pidetään oikeudenmukaisempina.
– Meidän pitää näyttää esimerkkiä. Ja samalla syntyy vuorovaikutusta.
Kuin sanojensa vakuudeksi Sipponen saa käytävällä ohikulkevalta oppilaalta yläläpsyn ja huikkauksen:
– Moi reksi.
Kursiivilla kirjoitetut ovat lainauksia OAJ:n jäsenpaneelistien vastauksista lehden tekemään kyselyyn.
OAJ toivoo: puhelinten käyttö lakiin myös toisella asteella
Toisella asteella pitäisi olla lain tasolla säädetty mahdollisuus puuttua mobiililaitteiden käyttöön oppitunneilla. Nyt käytännöt vaihtelevat oppilaitoksittain, juristi Noora Santala OAJ:stä sanoo.
Yhtenäinen lainsäädäntö toisi selkeyttä tilanteessa, jossa esimerkiksi samoissa tiloissa on sekä yläkoulu että lukio.
– Lain tasoinen sääntely selkeyttäisi opettajien ja rehtorien toimivaltuuksia ja yhtenäistäisi käytäntöjä valtakunnallisesti.
Santala muistuttaa, että oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus turvalliseen ja rauhalliseen opiskeluympäristöön.
Näin kysely toteutettiin
- Kännykkäkiellon vaikutuksia koskeva kysely lähetettiin sähköpostitse niille OAJ:n jäsenpanelisteille, jotka työskentelevät perusopetuksessa.
- Kysely oli avoinna 5.–11.3. Vastauksia tuli 181.
- Jäsenpanelisteista perusopetuksessa työskenteleviä on 462. Yhteensä panelisteja on 2 000 eri koulutusasteilta.