OAJ:n uusi valtuusto aloittaa tällä viikolla varsinaisen työnsä. Ensi töikseen valtuutetut päättävät muun muassa vuoden 2027 jäsenmaksun suuruudesta ja valitsevat järjestölle hallituksen sekä puheenjohtajan.
Valtuustosta pois jäänyt Petri Karoskoski haastoi marraskuussa Opettajan haastattelussa uusia valtuutettuja miettimään, miten nuoret voisivat tuntea OAJ:n omakseen. Pyysimme neljää uutta valtuutettua vastaamaan Karoskosken kysymykseen.
Tartu hihaan jo opintojen aikana
Nuorten sitouttaminen ay-toimintaan vaatii aktiivista kohtaamista ja selkeää viestintää, vastaa Lapista valtuustoon noussut Ilona Erkkilä, 49. Hän on yksi eniten ääniä saaneista ehdokkaista ja toimii Lapissa päätoimisena luottamusedustajana.
– Opettajaopiskelijat pitää tavoittaa jo opintojen aikana. Kun toiminta tehdään tutuksi ja siitä kerrotaan ymmärrettävästi, kynnys lähteä mukaan madaltuu, Erkkilä sanoo.
Hän katsoo, että ay-liikkeen merkitys vain korostuu epävarmassa työelämässä. Järjestön vetovoima syntyy siitä, että se on konkreettisesti kiinni alan ammattilaisten arjessa.
– Kun toiminta on ymmärrettävää, siihen on helpompi sitoutua.
Pyydä nuoret mukaan toimintaan
Kutsutaan nuoria mukaan. Itse lähdin aikoinaan paikallisyhdistyksen hallitukseen, kun eräällä yhdistyksen bussimatkalla kysyttiin, olisinko siitä kiinnostunut, Johanna Tuomisalo, 37, muistelee.
Tuomisalo työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana Jyväskylässä. Hän toimii tällä hetkellä sekä paikallisyhdistyksen että alueyhdistyksen hallituksessa varapuheenjohtajana ja tiedottajana. Hän on ollut myös Varhaiskasvatuksen opettajien liiton valtuutettu ja hallituksen vara-jäsen.
Hän toivoo järjestöltä entistä käytännönläheisempää otetta. Houkutteleva järjestö on sellainen, jossa jäsen tuntee saavansa tukea ja tulevansa kuulluksi.
– Ei riitä, että vain minä haluan tehdä tätä työtä. Muidenkin pitää haluta olla tällä alalla.
Älä oleta vaan kysy
Espoolainen Juha-Pekka Finnilä kannustaa kysymään nuorilta itseltään, mikä heitä kiinnostaa. Oletuksia ei pidä tehdä.
Hänen mielestään on tärkeää, että nuorten lisäksi alanvaihtajat tuntisivat järjestön omakseen.
Moni ammatillisen koulutuksen opettajista on myös jonkin toisen alan ammattilainen. He eivät aina tunne itseään ensisijaisesti opetusalan ammattilaiseksi ja siksi he eivät liity OAJ:hin.
– Pitäisi pohtia, miten nämä opettajat saadaan houkuteltua mukaan.
Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa työskentelevä Finnilä toimii sekä Pääkaupunkiseudun aikuisopettajien puheenjohtajana että Aikuiskouluttajien liiton ja OAJ:n ja Pääkaupunkiseudun alueyhdistyksen hallituksissa. Lisäksi hän on työsuojeluvaltuutettu.
Ay-liikkeen merkitys yhteiskunnassa ei Finnilän mukaan ole vähentynyt. On vain käynyt niin, että ihmiset hakevat verkostoja yhä useammin muualta.
Kutsu osaksi vahvaa yhteisöä
Ylöjärveltä kotoisin olevalle yliopistonlehtori Sari Yrjänäinen, 56, ay-toiminnan vetovoima liittyy yhteisöllisyyteen. Sen voimin nuoriakin voi saada jäseneksi.
– Elämme yksilökeskeisessä ajassa. Siksi meidän pitää näyttää, mitä yhteisö voi antaa: tukea, verkostoja ja mahdollisuuden vaikuttaa. Ilman ammattiyhdistystä yksittäinen opettaja olisi aika yksin. Liitto tuo turvaa, selkänojan ja yhteisen äänen.
Yrjänäinen työskentelee Turun yliopistossa matemaattisten aineiden didaktiikan opettajana.
Hänen tavoitteenaan on toimia valtuustossa sillanrakentajana: avata yliopisto-opettajien kysymyksiä muille ja toisaalta viedä viestiä takaisin omalle taustaryhmälle. Yrjänäinen työskentelee Turun yliopistossa matemaattisten aineiden didaktiikan opettajana.
– Joskus unohtuu, että yliopisto-opettajat kouluttavat kaikki muut opettajat. Se yhteys pitäisi pitää kirkkaana.
Lue jutun pidempi versio toukokuun 11. päivä ilmestyvästä Opettaja-lehdestä.