Äkkiä ajatellen šakilla ja nyrkkeilyllä ei ole paljon tekemistä toistensa kanssa. Laajasti ymmärrettynä molemmat ovat kyllä urheilua, mutta kovin erilaisia lajeja.
Šakkinyrkkeily yhdistää nämä lajit. Jos aikoo menestyä, pitää osata sekä boksata että pelata.
– Nyrkkeilijänä minulla on kyllä meriittejä, mutta šakinpeluussa tarvitsisin vielä enemmän taitoa, tamperelainen erityisopettaja Sakari Lähderinne myöntää.
Nyrkkeilyä Sakari on harrastanut niin menestyksellisesti, että hän kuului aikanaan Suomen nyrkkeilymaajoukkueeseen. Seitsemän vuotta sitten hän riisui paitansa ja siirtyi ammattilaiseksi. Hän otteli paidattomana kahdeksan kertaa ja voitti kaikki matsinsa.
Kolme vuotta sitten aktiivinen nyrkkeily jäi, mutta šakkinyrkkeilyn löytäminen palautti miehen takaisin naruneliöön.
Sakari on erityisluokanopettaja Tampereen Varsapuiston koulun yläluokilla. Koulu toimii lastenkodin yhteydessä.
Kovakuntoinen ex-nyrkkeilijä juoksee toisinaan neljän kilometrin matkan kotoa työpaikalle. Suihkun jälkeen hän on valmis päivän töihin.
Sakarin luokalla on vain viisi oppilasta. Hän iloitsee siitä, että pieni luokka tekee helpoksi vierailut koulun ulkopuolella. Luokan kanssa on käyty esimerkiksi Ruoveden soidensuojelualueella.
Šakkinyrkkeilijä on vienyt luokkansa myös nyrkkeilysalille, jossa on hakattu hiekkasäkkiä. Ja luokassa on tietysti myös šakkilauta – se on käytössä toisinaan matematiikan tunnilla.
– Kyllä huomaa, että yläkoulun pojat kunnioittavat tällaista kamppailulajien harrastajaa. Heille fyysisyys tuntuu olevan tärkeä juttu.
Šakkinyrkkeilyn harrastaminen on vienyt Sakarin moniin ulkomaisiin turnauksiin. Hän on nyrkkeillyt ja siirrellyt nappuloita Saksassa, Hollannissa, Intiassa, Turkissa ja Lontoossa. Eikä vallan ilman menestystä: kaksi kertaa hän on saanut pujottaa maailmanmestarin mitalin kaulaansa.
– Turkin Alaniassa pelasin šakkia todella kehnosti, ja kun šakkipeli meni tauolle, tajusin, että häviö on väistämätön. Jotta olisin voittanut vastustajan, ainoaksi mahdollisuudekseni jäi tyrmätä tämä kehässä. Ja niin siinä sitten pääsi käymään…
Šakkinyrkkeily on monissa maissa jo suosittu urheilumuoto. Saksassa järjestetyssä šakkinyrkkeilyillassa yleisöä oli paikalla jopa tuhatpäin.
Paremmuus ratkaistaan niin, että ensin pelataan kolme minuuttia pikašakkia. Tämän jälkeen siirrytään kehään, minkä jälkeen palataan taas šakkilaudan äärelle. Jos šakissa joutuu mattiin, on hävinnyt. Jos kehässä tulee tyrmätyksi, on niin ikään hävinnyt. Jos laudalla tulee tasapeli, ratkaisevat nyrkkeilyerien voitot.
– Lajissa mennään šakki edellä. Noin 60 prosenttia kohtaamisista ratkaistaan pelilaudalla.
Sakarille sopisi, että nyrkkeilyllä olisi enemmän painoarvoa kuin šakilla.
– Olen vain keskinkertainen šakinpelaaja. Yritän opiskella šakkia ja pelaan netissä, mutta parempaan pitäisi pystyä.
Kamppailu-urheilu vetää Sakaria niin vahvasti puoleensa, että hän on hiljattain alkanut harjoitella vapaaottelua.
– Siinä on kaikkea: painia, potkuja ja nyrkkeilyä. Kilpatasolla aivan älyttömän kova laji.
Mutta on miehessä niin sanottu herkempi, esteettinenkin puolensa.
– Tänä syksynä olen alkanut käydä balettiharjoituksissa. Olen aina tykännyt tanssimisesta. Se kehittää liikunnallisuutta, hän perustelee.
Sakari Lähderinne
- 30-vuotias erityisluokanopettaja Tampereelta. Opettaa Varsapuiston koulussa.
- Shakkinyrkkeilyn kaksinkertainen maailmanmestari.
- 110 nyrkkeilyottelua amatöörinä, 8 ammattilaisena.
- Harrastaa vapaaottelua ja balettia.