Mun juttu: Metsämies petojen jäljillä

Mikko Koivistolla on monta syytä mennä metsään. Siellä luokanopettaja ulkoiluttaa koiriaan, ruokkii kauriita, tutkii jälkiä ja metsästää. Tarinat eläinten käyttäytymisestä hän vie oppitunneille.

Kankaanpään seudulla on muutaman vuoden ajan tehty susihavaintoja. Ne saivat Mikko Koiviston kiinnostumaan, ja nyt hän kulkee petojen jäljillä Pohjois-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilönä.

Riistakeskuksen koulutuksen jälkeen petoyhdyshenkilö osaa muun muassa selvittää, mikä suurpeto on ollut asialla, kun maastosta löytyy raadeltu eläimen ruho. Useimmiten Mikko kuitenkin lähtee liikkeelle susijälkien vuoksi.

– Tutkin metsässä liikkuessani myös ilveksen ja ahman jälkiä, joskus jopa karhun jälkiä, mutta yleensä minulle soitetaan, kun jollakulla on omassa pihassa tai lähettyvillä epäilys suden jäljistä, Kankaanpään Kangasmetsän koulussa vitosluokkaa ja teknistä työtä opettava Mikko kertoo.

 

Petoyhdyshenkilön tehtävänä on selvittää mistä susi on tulossa ja mihin menossa, liikkuuko se yksinään vai onko lähettyvillä merkkejä laumasta. Tiedot kirjataan Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään.

Ajoittain kiivaanakin vellovaan susikeskusteluun Mikko ei osallistu, vaikka vain sadan metrin päästä hänen kasvinviljelytilansa pihapiiristä sijaitsee susien vakiintunut kulkureitti. Ja vaikka Koivistojen teini-ikäisiä lapsia on kuljetettu kahden viime vuoden aikana omalla autolla kouluun.

– Minulla on petoyhdyshenkilönä neutraali katsontakanta susiin, esitän vain faktoja niiden jälkien seuraamisen perusteella. Minusta sudet kuuluvat Suomen luontoon mutta eivät ihmisten pihoille, eikä asutusten läheisyyteen hakeutuminen ole niille lajityypillistä käyttäytymistä.

Petoyhdyshenkilöllä ei ole osaa eikä arpaa sudenkaatolupiin eikä Mikolla ole mitään hinkua kohdata sutta maastossa liikkuessaan. Hän toteaa menevänsä mieluummin eläintarhaan susia katsomaan.

– Kun luonnossa tulee susi vastaan, ei voi tietää, miten kohtaaminen päättyy, jos on koiria mukana.

Mikon kaikki harrastukset ja luottamustoimet liittyvät metsään ja metsäneläimiin. Aina hänellä ei ole metsässä asetta matkassa, sillä metsästys on hänelle kokonaisvaltaista luonnonhoitotyötä. Siihen kuuluu eläinten jälkien seuraamisen lisäksi riistaeläinten ruokkiminen ja pienpetojen poisto.

– Esimerkiksi minkki ja supikoira ovat Suomessa vieraslajeja, ja ne aiheuttavat paljon vahinkoa syömällä maassa pesivien lintujen munia ja poikasia.

Hirvipaisti ja muukin riista päätyy usein Koivistojen ruokapöytään. Mikko huomauttaa, että villinä kasvaneen eläimen liha on eettisempi vaihtoehto kuin tehotuotetun kanan tai possun liha.

 

Mikko nivoo mielellään metsäluontoasioita opetustyöhön.

– Saatan kertoa oppilaille tarinoita eläinten käyttäytymisestä tai kuinka pienpetoja pyydystetään. Joskus näytän riistakameroitten tallennuksia.

Mikko aloitti viime elokuussa nykyisen työnsä Kangasmetsän koulussa, jossa hän saa opettaa puolet työajastaan mieliainettaan. Aiemmin hän toimi kaksi vuosikymmentä kyläkoulun rehtorina Kankaanpäässä.

– Olin saavuttanut rehtorina tietyllä tavalla virstanpylvään. Halusin keventää työtaakkaa ja palata ammatillisille juurilleni. Opiskelin aikoinaan teknisen työn aineenopettajaksi ja ajauduin siinä sivussa luokanopettajaksi.

Mikko on pitänyt ammattitaitoaan yllä vetämällä kansalaisopiston puu- ja metallityön kursseja. Opettajan harmiksi nuoret loistavat yleensä poissaolollaan näillä kursseilla.

Myös metsästyksessä harrastajien keski-ikä alkaa lähestyä kuuttakymmentä.

– Onneksi jousiammunta on nouseva trendi. Jousi tuntuu olevan niin nuorille kuin naisillekin kiinnostavampi metsästysase kuin kivääri. Jousiammunta vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä, niistä hyötyy opiskelussakin.

 

Mikko Koivisto

  • Luokanopettaja ja teknisen työn opettaja Kangasmetsän koulussa Kankaanpäässä.
  • Viljelee maata Myllypuron tilalla Kankaanpään Lohikossa.
  • Pohjois-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö, Kankaanpään metsästysyhdistyksen sihteeri ja Metsästäjäliiton Satakunnan piirin nuorisotoimikunnan puheenjohtaja.