Opelix ”big bandissa” on vain yksi torvensoittaja, mutta sitäkin enemmän kitaristeja, rumpaleita ja vierailevia solisteja. Jyväskylän Huhtasuon yhtenäiskoulussa treeniluokan ovet ovat auki koulun koko 150-päiselle henkilökunnalle.
– Mukaan pääsee vaikka soittamaan triangelia. Se olisi jopa suotavaa, sillä tämä on niin paljon muutakin kuin musiikki, hehkuttaa luokanopettaja Heikki Jyväsjärvi, yksi bändin aktiivijäsenistä.
Huhtasuon yhtenäiskouluun liitettiin vuonna 2014 yläkoulu, alakoulu ja kolme erityiskoulua eli vaativan erityisen tuen yksikkö. Opelix syntyi muuttoa valmistelevan henkilökunnan ensimmäisiin juhliin.
– Bändissä oli hyvä pöhinä, ja muu väki tanssi ringissä Pelimannitalon lattialla. Musiikki liimasi yhteen sekä soittajia että yleisöä, yläkoulun erityisopettaja Pekka Ukkola kuvailee neljän ja puolen vuoden takaisia tapahtumia.
Ukkolasta oli mahtavaa seurata, miten toisilleen lähes vieraat ihmiset alkoivat rakentaa yhtenäiskoulun henkeä ja kulttuuria.
Nykyään Opelix on osa henkilökunnan tyky-toimintaa. Bändissä ollaan samalla viivalla taidoista riippumatta. Ylä- ja alakoulun kieltenopettaja Joni Puusaari innostui kokeilemaan laulamista vierailevana solistina.
– Vastuunkantajat ovat huippuja musiikissa, mutta myös meillä harrastajilla on turvallinen olo, hän sanoo.
– Joni on ottanut solistin viitan hyvin haltuun, Ukkola kehaisee.
Ammatilliset viitat jätetään sen sijaan narikkaan. Samalla rutisevat ammattikuntien väliset muurit.
Treeneissä työkaverista kuoriutuu muutakin kuin aineenopettaja tai koulupsykologi.
Opelix-bändissä on yhteishenkeä kuin pienessä gallialaisessa kylässä.
Jyväsjärvi on ollut rakentamassa kahta yhtenäiskoulua ja todennut, että toimivan yhteisön eteen pitää nähdä vaivaa. Se että porukka tutustuu bändissä, madaltaa muidenkin kynnystä tehdä tuttavuutta.
Luottamus on vahvistunut pikkuhiljaa.
– Aluksi ei uskallettu olla eri mieltä mistään, nauraa luonnontieteiden ja matematiikan opettaja, Opelixin toinen rumpali Jarmo Jääskeläinen.
– Jos jostain sanoi, kaverilla saattoi alkaa alahuuli lerpattaa, Ukkola muistaa.
Nyt huumoria hersyvässä joukossa on yhteishenkeä kuin pienessä gallialaisessa kylässä. Palautteesta ei mytristellä ja bändissä opetellaan myös asettamaan omia rajoja.
– Jos uskallan sanoa kaverille bassokuviosta, uskallan todennäköisesti puhua suoraan myös työasioista, Jyväsjärvi pohtii.
Luottamusta tarvitaan sosioekonomisesti haastavassa koulupiirissä. Noin kahdeksastasadasta oppilaasta parillakymmenellä prosentilla on maahanmuuttajatausta, ja koulussa puhutaan vähän yli kolmeakymmentä kieltä.
– Luokassa voi olla nuori, joka ei välttämättä ole käynyt alakoulua eikä puhu suomea tai englantiakaan. Opettajan pitää venyä nopeasti muuttuvien tilanteiden mukana, Jääskeläinen kertoo.
Bänditreeni nollaa tunnilla täyttyneen taulun, ja treenien jälkeen käytävillä astelee hyväntuulisia aikuisia. Sen ovat huomanneet myös oppilaat.
– Monelle on positiivinen yllätys, että tuokin ope soittaa. Musiikista on saattanut löytyä yhdistävä tekijä jonkun haastavamman tapauksen kanssa, Jääskeläinen myhäilee.
Jyväsjärvi haaveilee Opelixin omista kappaleista, jotka koskettaisivat Huhtasuon lasten ja nuorten maailmaa. Ensimmäinen niistä, Jyväsjärven säveltämä ja Ukkolan sanoittama Pienet siivet, julkaistaan ensi keväänä musiikinopettajille suunnatussa digilaulukirjassa.
– Opelix on hyvä kanava tuoda esiin koulun arvoja. Bändissä ei ole kahden kerroksen väkeä. Se välitetään myös oppilaille, Heikki Jyväsjärvi miettii.
Opelix
- Jyväskyläläisen Huhtasuon yhtenäiskoulun henkilökunnan bändi soittaa musiikkia laidasta laitaan.
- Tyky-toimintaa.
- Kymmenen soittajaa ja laulajaa on mukana aktiivisesti, lisäksi vierailevia solisteja.
- Harjoittelee projektiluonteisesti. Esiintynyt koulun ja ammattiyhdistyksen tilaisuuksissa.
- Luova paikka kokeilla uutta ja kehittää taitoja.