Koulun hyvinvointirooli pomppasi kulisseista valokeilaan – yhteydet opettajaan vaalivat lasten hyvinvointia etäopiskelussakin

Korona-aika nosti puheenaiheeksi koulun merkityksen lasten sosiaaliselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Vaikeiden elämäntilanteiden setviminen ei ole opettajan ydintehtävää, mutta opettajalla on opetus- ja kasvatustyönsä kautta iso merkitys oppilaidensa elämässä.

Kun peruskoulujen paluuta lähiopetukseen keväällä pohdittiin, koulun merkitys nousi julkiseen keskusteluun hiukan epätavallisesta näkökulmasta.

Ei niinkään oppimisen takia vaan puheena oli nimenomaan koulun suuri sosiaalipoliittinen merkitys ja rooli vaikeaan asemaan joutuneiden, syrjäytymisvaarassa olevien lasten tukemisessa.

– Vaikka etäopetus sujui monin paikoin erinomaisesti, huomattiin, että läsnäoloa ja koulun merkitystä sosiaalisten suhteiden ja mielenterveyden ylläpitäjänä ei voi väheksyä, erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:stä sanoo.

Toisaalta hyvinvointinäkökulman painottumisen riskinä voi olla, että koulun ja opettajan ydintehtävä, opetus, jää paitsioon. Koululle ei voi sälyttää sosiaali- ja terveystoimelle kuuluvia tehtäviä.

– Lapsille ei ole samantekevää, keitä aikuisia kouluissa työskentelee. Pitää olla ne, jotka opettavat, ja ne, jotka vastaavat oppilashuollosta. Kumpiakin pitää olla riittävästi, Jokinen sanoo.

Ei siis saa käydä niin, että joudutaan vaikkapa suurentamaan ryhmäkokoja, jotta saataisiin rahaa sosiaalipuoleen.

– Kun oppilaat saavat tarvitsemaansa tukea ja esimerkiksi ryhmäkoot pidetään sellaisina, että opettajalla on aito mahdollisuus kohdata oppilaansa, pystytään ennaltaehkäisemään ongelmia ja puuttumaan niihin varhain.

Jokinen uskoo, että loppukevään lähiopetuspäivillä ei välttämättä ollut suurta merkitystä kelkasta pahasti pudonneille oppilaille. Nämä oppilaat olivat opettajilla ja oppilashuollolla tiedossa jo valmiiksi, ja heidän kanssaan oli usein tehty töitä jo ennen korona-aikaa.

Suurelle enemmistölle viimeisillä lähiopetuspäivillä lienee kuitenkin ollut arvokas sosiaalinen merkitys: kavereita tavattiin ja yhteinen päätös keväälle jäsensi kouluvuotta.

Poikkeusolot näyttäisivät voimistaneen hyvinvointieroja.

Professori Christina Salmivallin johtamassa Kiva koulu -hankkeessa kysyttiin peruskoululaisilta koronakevään sujumisesta. Kysymykset käsittelivät etäopetuksen vaikutuksia oppimiseen, mielialaa, huolenaiheita ja sosiaalisista suhteita.

– Niillä, joilla ei ole ollut etäoppitunteja tai suoraa yhteyttä opettajaan, on ollut huomattavasti muita enemmän kaikenlaisia vaikeuksia, Salmivalli summaa kyselyn keskeisen tuloksen.

Poikkeusolot näyttäisivät voimistaneen hyvinvointieroja. Osa lapsista ja perheistä on suorastaan nauttinut erikoistilanteesta ja tavallista rennommista aikatauluista. Toisaalta osalle on tullut vakavia vaikeuksia tai olemassa olevat vaikeudet ovat kärjistyneet.

Keskimäärin oppilaat voivat yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta kyselyn yksi mittari näytti selvästi edelliskevättä huonompia lukemia. Yläkoululaisten ahdistuneisuus oli lisääntynyt.

Salmivallin mukaan ahdistuneisuutta ovat tänä keväänä voineet lisätä muutkin syyt kuin koulun poikkeusjärjestelyt, esimerkiksi pelko koronatartunnasta tai huoli maailman tilasta.

Kuitenkin yhteys opettajaan näytti vähentävän ahdistusta. Ne, joilla oli oppitunteja verkossa ja henkilökohtaista vuorovaikutusta opettajan kanssa, voivat paremmin kuin ne, jotka saivat pelkästään tehtäviä.

Toukokuun alkupuolella tehtyyn kyselyyn vastasi lähes 50 000 peruskoululaista.

 

Opettajalla on siis suuri merkitys oppilaidensa hyvinvoinnille. Mutta miksi?

Sari Jokisen mukaan esimerkiksi oikea-aikainen tuki vahvistaa oppilaan itsetuntoa ja luo edellytyksiä selviytyä erilaisissa tilanteissa.

– Kun oppilas saa tarvitessaan tukea sekä oppimiseen että esimerkiksi ryhmässä toimimiseen, voidaan vähentää koulunkäynnin vaikeuksia, koulupudokkuutta ja sitä kautta myös syrjäytyneisyyttä, hän sanoo.

Christina Salmivallin mukaan opettaja vaikuttaa oppilaisiin merkittävästi vertaisryhmän vetäjänä. Opettajasta riippuu paljolti se, miten ryhmä toimii ja millainen sen ilmapiiri on, onko se esimerkiksi turvallinen kaikille.

– Jos ajatellaan vaikkapa kiusaamista, opettajan viestimillä arvoilla on suuri vaikutus siihen, mitä kiusaamisesta ryhmässä ajatellaan.

Opettajalla on myös hyvin keskeinen rooli lapsen ongelmien havaitsemisessa. Opettaja on päivittäin tekemisissä lasten kanssa ja huomaa, jos jokin on vialla. Etäopiskelussa ongelmia ei kuitenkaan samalla tavalla voi havaita.

Salmivalli huomauttaa, että poikkeusaikana romahtanut lastensuojeluilmoitusten määrä lähti taas kasvuun koulujen auettua, joten vaikeisiin tilanteisiin varmasti päästiin kiinni.

– Näen, että kaikilla koulun aikuisilla on hyvinvointitehtävä. Ei voi ajatella, että opettajan rooli on vain opettaa. Jos tarvitaan jatkotoimia, hän voi kääntyä muiden toimijoiden puoleen.

Yhteistyö opettajien ja oppilashuollon henkilöstön välillä pitäisikin saada mahdollisimman saumattomaksi. Vaikka opettajan merkitys hyvinvoinnille on suuri, hänen ydintehtävänsä on kuitenkin opettaminen.

– Opettaja ei ole hoitaja, terapeutti tai lääkäri, eikä sitä voi vaatiakaan. Opettajat huomaavat ja ohjaavat eteenpäin, mutta heidän vastuullaan on opettaminen ja kasvattaminen, ei esimerkiksi hoitotarpeen kartoittaminen, Jokinen sanoo.

Opettajan merkitys korostuu, jos lapsen kotiolot ovat vaikeat, mutta opettaja on tärkeä myös niille lapsille, joiden kotona on kaikki hyvin.

Jokinen pohtii, että opettaja on eri tavalla auktoriteetti kuin vanhemmat. Lapset uskoutuvat opettajalle usein hyvin erityyppisistä asioita.

– Lapselle tai nuorelle on myös ihan eri asia, jos opettaja sanoo jotain kuin jos vaikkapa äiti sanoisi saman.