Näin solahdat lomatunnelmaan – Anniina Virtanen tutki, millaiset asiat tukevat opettajien palautumista

Stressaavan koronavuoden jälkeen on aika laskeutua palauttavalle kesälomalle. Tutkija Anniina Virtanen kertoo, millaiset kokemukset edistävät palautumista niin lomalla kuin sen jälkeen arjessakin.

Kesäloma edessä, eli hyvää aikaa töistä palautumiseen?

Kyllä, mutta palautumiseen ei kannata takertua liikaa, sanoo psykologi ja Työterveyslaitoksen tutkija Anniina Virtanen.

– Totta kai se on yksi tärkeä asia lomalla, mutta kyllä vapaa-aika ja loma varsinkin on ennen kaikkea mahdollisuus käyttää aikaa niihin asioihin, jotka meille ovat tärkeitä työn ulkopuolella, Virtanen muistuttaa.

Hän viimeistelee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa, joka käsittelee opettajien työkuormituksesta palautumista tauoilla työpäivän aikana, vapaa-ajalla ja lomilla. Väitöskirja on osa jo päättynyttä Erilaisten taukojen merkitys työkuormituksesta palautumisessa ikääntyvillä opettajilla -tutkimushanketta.

Työasioiden unohtaminen voi viedä aikaa.

Palautumisesta ei Virtasen mukaan kannata ottaa liikaa paineita. Sitä ei pidä suorittaa. Hän myös muistuttaa, että lomatunnelman löytäminen ja työasioiden unohtaminen voi viedä aikaa, eikä siitä tarvitse huolestua.

Niin kesälomalla kuin arjessakin palautumista voi edistää kuusi eri psykologista kokemusta, joiden pohjalta Virtanen on tehnyt väitöstutkimustaan. Ne ovat työstä irrottautuminen, merkityksellisyys, taitojen laajentaminen, rentoutuminen, omaehtoisuus ja yhteenkuuluvuus.

– Muissa tutkimuksissa on tullut viitteitä siitä, että parhaiten palautumista ja hyvinvointia edistää se, että meillä olisi aika monipuolisesti näitä eri kokemuksia.

Työstä irrottautumiseen auttaa kivojen asioiden tekeminen ja merkityksellisyyttä tuo itselle tärkeiden asioiden tekeminen. Taitojen laajentaminen tarkoittaa itsensä haastamista esimerkiksi harrastuksen parissa tai kirjaa lukemalla. Yhteenkuuluvuutta puolestaan edistää läheisten näkeminen.

Toisaalta esimerkiksi kesälomalla on Virtasen mukaan hyvä varata aikaa myös rentoutumiselle eikä touhuta koko ajan jotain. Omaehtoisuus voi näkyä esimerkiksi siinä, että harkitsee, mihin kyläilykutsuihin haluaa suostua.

Virtanen toteaa, että kannata huolestua, vaikka kaikki kuusi kokemusta ei toteutuisi jatkuvasti. Ihmisten välillä on eroja siinä, kuinka paljon kaipaa esimerkiksi itsensä haastamista.

Osana väitöskirjaansa Virtanen on tutkinut, miten ikä vaikuttaa palauttaviin kokemuksiin: iäkkäät opettajat hyötyivät enemmän taitojen laajentamisen ja omaehtoisuuden kokemuksista ja nuoret rentoutumisesta.

– Erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, mitä me vapaa-ajalta kaipaamme. Jos on ruuhkavuosien keskellä, kaipaa ehkä rentoutumista ja rauhoittumista.

Lomalle on hyvä suunnitella kivaa tekemistä, mutta sama pätee loman jälkeiseen arkeenkin, Virtanen muistuttaa. Monien tutkimusten mukaan loman palauttava vaikutus nimittäin haihtuu nopeasti.

– Tärkeintä on, että palautumista olisi ihan tavallisessa arjessa edes vapaa-ajalla ja viikonloppuisin.

Myös tauoista on hyvä pitää huolta työpäivän aikana, jos suinkin mahdollista. Virtasen tutkimusten mukaan työstä irrottautuminen, merkityksellisyys, rentoutuminen ja yhteenkuuluvuus edistävät opettajien palautumista tauoilla. Erityisesti yhdessä oleminen kollegojen kanssa nousi esiin.

Muilla kahdella psykologisella kokemuksella ei ollut yhteyttä taukojen aikaiseen palautumiseen.

 

Eri keinojen yhdistely voi olla valttia

Väitöskirjatutkija Anna-Mari Aulénin ja hänen kollegojensa uuden tutkimusartikkelin mukaan pieni määrä erilaisia stressinkäsittelyn keinoja olisi hyödyllisintä hyvinvoinnille. Opettajat kertovat kuitenkin käyttävänsä useimmiten tunnesuuntautuneita keinoja.

– Se voi johtua siitä, että asioille ei löydy ratkaisua. Tavallaan on pakko käyttää tunnesuuntautuneita keinoja, Aulén pohtii.

Tutkimusartikkeli on osa hänen väitöstutkimustaan, jota hän tekee Jyväskylän yliopiston Stressi ja vuorovaikutus luokassa -tutkimushankkeessa.

 

Aulén arvioi myös, että aina opettajat eivät tiedä kaikista käytettävissä olevista ratkaisuista tai ole tottuneet käyttämään niitä.

Esimerkiksi liikunta, rentoutuminen ja harrastaminen ovat tunnesuuntautuneita keinoja stressin tunteen käsittelemiseen. Ongelmasuuntautuneilla keinoilla, kuten työnteon rajaamisella tai avun pyytämisellä, puolestaan pyritään ratkaisemaan stressiä aiheuttava ongelma.

Aulénin mielestä oli vähän yllättävää, että erilaisten keinojen yhdisteleminen osoittautui tutkimuksessa parhaaksi hyvinvoinnille.

– Oletimme, että ongelmasuuntautunut stressinkäsittely olisi automaattisesti parempi, koska monet aiemmat tutkimustulokset osoittivat sen suuntaan.

 

Tutkimuksen mukaan pieni määrä erilaisia tapoja stressin käsittelyyn on hyödyllisempi kuin suuri määrä.

Aulénin mukaan yksi syy tähän voi olla se, että opettajilla, jotka käyttivät vain vähän keinoja stressin käsittelemiseen, saattoi yksinkertaisesti olla vähän stressitekijöitä. Toinen syy voi olla, että he tunnistivat itselleen sopivat keinot.

– Varmasti tärkeintä on se, että jokainen löytää ne tavat, jotka itselle toimivat.