Jyrki Venemies saattaa sotavainajia kotimaan multiin

Jyrki Venemies on käynyt etsimässä taistelukentille kaatuneita vainajia Karjalassa. Näin hän osoittaa arvostustaan Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleille suomalaisille.

Joka vuosi muutama suku saa huojentavan ja arvokkaan viestin 75–80 vuoden takaisilta ajoilta: talvi- tai jatkosodassa kentälle jääneen sukulaisen jäännökset on löydetty. Vainajan henkilöllisyyden varmistamisen jälkeen sukulainen voidaan haudata kotipaikkakunnan multiin.

– Tunnistuksia tehdään vuosittain 10–20, arvioi Karjalassa sotavainajien etsimiseen osallistuva iittiläinen luokanopettaja Jyrki Venemies.

51-vuotiasta Jyrkiä kannustaa etsintöihin se, että hän on sisäistänyt olevansa viimeistä sukupolvea, jolla on kokemusyhteys sotiin osallistuneisiin suomalaisiin. Aikaisemmin sotavainajien jäänteitä Venäjän Karjalassa oli etsimässä useita sotatoimissa olleita veteraaneja.

– Joku saattoi muistaa, että tuohon se naapurin Kalle jäi, ja siitä alettiin sitten kaivaa, Jyrki valaisee.

 

Etsintöihin Jyrkin innosti kunnioitus omien isoisien Suomen itsenäisyyden eteen tekemää työtä kohtaan. Myös kouluvuosien historianopettaja viritti kiinnostusta sotahistoriaan.

Molemmat Jyrkin isoisät selvisivät sodasta hengissä.

– Heillä olisi ollut varmaan paljon kerrottavaa. Mutta silloin ei asiasta puhuttu, eikä uskallettu tai osattu kysyä, Jyrki miettii.

Luokanopettajana Jyrki ei omille oppilailleen pysty puhumaan paljonkaan kaivauksista, mutta yläkoulussa ja lukiossa asiaa tulisi hänen mielestään nostaa esille.

– Opettajat ovat avainasemassa siinä, että Suomen tulevat sukupolvet ymmärtävät, minkä uhrauksen edelliset ikäpolvet ovat tehneet, Jyrki vetoaa.

 

Nykyisin vainajia etsitään arkistoja, karttoja, sotapäiväkirjoja sekä metallinpaljastimia apuna käyttäen. Jäänteitä kaivetaan eniten paikoista, joissa käytiin kovia taisteluja. Erityisesti vetäytymisvaiheissa kentälle jäi sotilaita.

Joskus ei löydy mitään, joskus löytyy vain yksi sormen luun pätkä, joskus enemmän.

Aina eivät lapiot riitä kaivuutöihin. Viime kevään etsintöihin liittyi epäilys, että venäläiset olisivat heittäneet suomalaisia kaatuneita sotilaita syvään kaivoon.

– Kaivinkoneen avulla löytyi kuuden vainajan jäänteet, Jyrki kertoo tunteita liikuttaneesta löydöstä.

Kolmella vainajista oli tuntolevyt tallessa. Niiden sisältämien henkilötietojen avulla pystytään etsimään sotilaiden elossa olevia sukulaisia. Ilman tuntolevyä löydetyistä vainajista useimmat jäävät tuntemattomiksi.

 

Suomi sopi Venäjän kanssa sotavainajien etsimisestä 1991, kun Neuvostoliitto oli kaatunut. Kaivauslupien hankkimisessa ja kaivauksissa tehdään yhteistyötä venäläisten sotahistorian harrastajien kanssa.

– Paljon on käymättömiä paikkoja, tämä on vapaaehtoistoimintaa, Jyrki suhteuttaa.

Löydöt sijoitetaan välivarastoon Viipuriin, josta ne lähetetään tutkittavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laboratorioon Helsinkiin. Jos vainajan elossa olevia sukulaisia löytyy, sukulaisilta pyydetään dna-näyte, jolla vainajan henkilöllisyys voidaan varmistaa.

– Kukaan sukulainen ei ole tietääkseni kieltäytynyt näytteestä, Jyrki kuvailee viestin merkitystä.

Tuntemattomiksi jääneiden jäänteet siunataan pienissä arkuissa tietyin väliajoin Lappeenrannan sankarihautausmaalle.

Suomen talvi- ja jatkosodissa 1939–1945 kaatui 96 000 suomalaista ja 90 prosenttia heistä saatiin kotiin jo sodan aikana. Kentälle jäi 10 000 kaatunutta.

Etsintöjen ansiosta Suomeen on tuotu 1 300 vainajaa. Heistä 381 on tunnistettu. Useimmat uhrit olivat nuoria, vasta elämänsä alussa.

 

Jyrki Venemies

  • Luokanopettaja Elimäen kirkonkylän alakoulussa Kouvolassa.
  • Harrastanut sotahistoriaa vuodesta 2014. Osallistunut sotavainajien etsimiseen neljä kertaa.
  • Asuu Iitin Kausalassa. Kymmenvuotiaan tyttären yksinhuoltaja.