Tue nuorten digihyvinvointia – koulu on hyvä paikka harjoitella tiedostavaa median käyttöä

Koronaepidemia on kietonut sekä opiskelun että sosiaaliset suhteet entistä tiiviimmin digitaalisiin ympäristöihin. Opettaja voi auttaa nuoria tunnistamaan, miten heidän mediankäyttönsä ja hyvinvointinsa vaikuttavat toisiinsa.

Keskeiset taidot haltuun

Onko nuorella hyvät digitaidot, jos hän kikkailee taitavasti Instagramin kuvasuodattimilla ja editoi käden käänteessä videon? Ei välttämättä.

Tekninen taituruus on vain pieni osa keskeisiä digitaitoja. Jotta nuori tulisi toimeen digitaalisissa ympäristöissä, hänellä on oltava myös hyvät sosiaaliset taidot, lähdekriittisyyttä, ymmärrystä itsensä ja itsetuntonsa suojaamisesta sekä kykyä luoda uutta.

Koulu on paikka, jossa nuori voi harjoitella tiedostavaa median käyttöä. Opettajalla on tärkeä tehtävä auttaa oppilaita huomaamaan, millaisista asioista heidän digihyvinvointinsa koostuu.

 

Itsesäätelyä treenaamaan

Pitäisi opiskella, mutta puhelimeen tulvii koko ajan mielenkiintoisia viestejä kavereilta. Jos nyt kuitenkin katsoisi vielä yhden videon…

Täysi-ikäisyyttä lähestyvällä nuorella aivojen mielihyväjärjestelmä on jo kehittynyt aikuisen tasolle mutta itsesäätelystä huolehtivien aivoalueiden kehitys on kesken. Tämä on melkoinen haaste lukiossa, jossa opiskelijalta edellytetään aikuismaista käytöstä.

Onneksi itsesäätelytaitoja voi harjoitella. Nuorille voi antaa projektiluontoisia tehtäviä, joiden aikataulut ja välitavoitteet he saavat suunnitella itse. Tehtävien houkuttelevuutta voi lisätä ujuttamalla projekteihin palkitsevia elementtejä.

Mielessä kannattaa pitää myös pelillisyys, joka tutkitusti koukuttaa aivoja. Voisiko joskus vaikka pelata yhteisöllistä tietokonepeliä vieraalla kielellä?

 

Avita osallistumisessa

Verkko on nykymaailmassa hyvin tärkeä sosiaalisen osallisuuden areena – etenkin nuorille.

Aktiivisena toimijana nuori oppii päätösten tekemistä ja saa myönteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat hänen itsetuntoaan ja rohkeuttaan olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Koska kaikilla ei ole kotonaan viimeisimmän tekniikan mukaisia laitteita, koulun pitää tarjota mahdollisuus digikulttuuriin osallistumiseen. Apuna voi käyttää Tampereen yliopistossa kehitettyä inklusiivisen mediakasvatuksen mallia, jossa nuoret saivat tuottaa mediateoksia omien kiinnostustensa pohjalta.

Opettajan kannattaa hankkia mediakasvatuksellisen projektin yhteistyökumppaniksi paikallinen media tai julkaista nuorten töitä vaikka koulun Youtube-kanavalla. Näin nuoret saavat tuotoksensa julki kanavassa, joka tavoittaa muitakin kuin heidän oman ikäryhmänsä. Tämä vahvistaa heidän kokemustaan yhteiskunnallisesta osallistumisesta.

Miltä minusta tuntuu?

Medioituneessa arjessa korostuvat sosioemotionaaliset taidot. Nuoren on tärkeää oppia tunnistamaan, millaisia tunteita verkossa tapahtuvat kohtaamiset ja verkkopalvelujen sisällöt hänessä herättävät. Tämän lisäksi on vielä harjoiteltava tunteiden säätelyä.

Opettajan pitää ymmärtää, että kyse on nimenomaan opittavista taidoista, ei synnynnäisistä ominaisuuksista. Opettajan rooli on auttaa oppilaitaan tunnistamaan, milloin tunne uhkaa estää oppimisen.

Huomioon kannattaa ottaa, että tunteet tarttuvat. Ei siis kannata sijoittaa helposti stressaantuvia oppilaita samaan ryhmään.

Identiteettiä etsimässä

Yksi nuoruusiän vaativista kehitystehtävistä on identiteetin luominen. Tähän digitaalinen maailma tarjoaa mainion väylän, koska verkkoyhteisöissä on mahdollista kokeilla erilaisia identiteettejä.

Opettaja voi tukea identiteetin kehittymistä esimerkiksi järjestämällä oppilaille mahdollisuuden olla yhteydessä ikätovereihinsa, jotka asuvat ulkomailla aivan toisenlaisissa oloissa.

Renki vai isäntä?

Tieto- ja viestintäteknologia voi oikein käytettynä tukea ajattelun kehittymistä ja parantaa oppimisen tuloksia. Sen avulla voi esimerkiksi havainnollistaa monimutkaisia ilmiöitä ja ratkaista ongelmia yhteisöllisesti.

Erilaiset verkko-oppimisalustat puolestaan antavat mahdollisuuden toteuttaa vaiheittain eteneviä, useita oppiaineita yhdisteleviä oppimisprojekteja.

Mutta kuinka saada viihdettä ja elämyksiä janoavat oppilaat keskittymään älylaitteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön?

Opettajan kannattaa ainakin miettiä, millainen teknologian käyttö ohjaisi oppilaita aktiiviseen ajatteluun. Voisiko esimerkiksi sähköinen oppimateriaali olla sellaista, jota voi itse täydentää ja muokata?

Mitä tehdä, kun…

Moni nuori joutuu joko kokemaan tai todistamaan verkossa tapahtuvaa häirintää. Siksi on tärkeää, että opettaja auttaa oppilaitaan tunnistamaan häirinnän eri muotoja. Niitä ovat esimerkiksi kiusaaminen, seksuaalinen häirintä, väkivallalla uhkaaminen, rasistiset kommentit tai ulkonäön pilkkaaminen.

Oppilaiden kanssa on hyvä miettiä, millä keinoilla itseään voi suojata. Tämä kasvattaa nuorten resilienssiä eli kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Rinnalla on hyvä keskustella siitä, miten verkossa voisi vahvistaa hyviä ääniä ja kuinka häirintää kohdanneita voisi tukea.

Keskustelun pohjaksi:

 

Lähteet: Helsingin yliopiston psykologian professori Kimmo Alho ja kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro, Tampereen yliopiston mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilainen, Jyväskylän yliopiston tietoteknologian opetuskäytön professori Päivi Häkkinen, Plan International Suomen globaalikasvatuksen asiatuntija Leena Honkasalo ja Mediakasvatusseuran asiantuntija Jenni Honkanen.

 

Mediakasvatusseura järjestää vuonna 2021 maksuttoman Mediataidot hyvinvoinnin tukena -verkkokoulutuksen lukion ja ammatillisten oppilaitosten opettajille. Lisätietoja: