Rehtori, ihmistä kunnioittavan koulukulttuurin kapellimestari

Onko oppilailla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua koulun järjestämiin tilaisuuksiin varallisuudesta riippumatta? Suhtautuvatko opettajat tyttöihin ja poikiin yhdenvertaisesti? Miten taata kaikille turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö?

Tässä on vain muutama esimerkki kysymyksistä, jotka koskevat perus- ja ihmisoikeuksia koulumaailmassa. Kouluissa turvataan monenlaisia oikeuksia, kuten yhdenvertaisuutta, oikeutta terveyteen, sivistyksellisiä oikeuksia ja uskonnonvapautta.

– Ihmisoikeudet koskevat tietysti ihan kaikkia lapsia, sanoo rehtori Hanna-Kaisa Pylkkänen, joka johtaa Mikkelissä kahta alakoulua. Moision koulussa on noin 140 ja Olkkolan koulussa 40 oppilasta.

Pylkkänen kuitenkin lisää, että on myös ryhmiä, joiden kohdalla joutuu erityisesti miettimään oikeuksien toteutumista. Miten esimerkiksi saadaan maahanmuuttajat osallistumaan tasavertaisesti koulun toimintaan, jos suomalaisen koulun toimintakulttuuri on vieras oppilaan vanhemmille? Tai miten huomioida sukupuolivähemmistöt kouluissa?

Ihmisoikeudet ovat lailla turvattuja oikeuksia.

Vaikka kouluissa ollaan päivittäin tekemisissä perus- ja ihmisoikeuksien kanssa, opetushenkilöstö saa melko vähän niihin liittyvää koulutusta. Siksi opetustoimen johdon road show’ssa otettiin tänä vuonna ne teemaksi.

Aluehallintovirastot ja rehtoriyhdistykset järjestävät road show’ssa koulutuksia rehtoreille ja sivistysjohtajille. Toimintaa ohjaa valtakunnallinen ohjausryhmä, jossa on avien, Suomen rehtoreiden, Kuntaliiton, Opetushallituksen sekä OAJ:n ja Opetus- ja sivistystoimen asiantuntijoiden Opsian edustajat.

Yksi tämän vuoden road show’n kouluttajista on juristi ja Ihmisoikeuskeskuksen asiantuntija Kristiina Kouros. Hän haluaa nostaa esiin erityisesti kaksi näkökulmaa, joiden hän ajattelee voivan helpottaa esimerkiksi opettajien ja rehtoreiden työskentelyä.

Ensimmäinen on se, että perus- ja ihmisoikeudet ovat oikeutta ja perustuvat juridiikkaan. Perustuslakivaliokunnalla, kansallisilla tuomioistuimilla ja kansainvälisillä sopimusvalvontaelimillä on viime kädessä oikeus määrittää, noudattaako jokin asia ihmisoikeuksia vai ei. Se tuo selkänojaa todeta, että asia on niin kuin on, eikä mielipidekysymys.

– Tätä ei ole välttämättä ihan helppo tavoittaa. Meillä on paljon poliittista puhetta, jossa ihmisoikeuksista keskustellaan mielipiteinä, vaikka suurelta osin kyse on laissa turvatuista oikeuksista.

Toinen näkökulma on se, että samaan aikaan opettajilla ja rehtoreilla saa kyllä olla mielipiteitä. Esimerkiksi uskonnoista saa olla mitä mieltä haluaa, mutta virkamiehen toiminnan pitää silti perustua lainsäädäntöön ja normeihin.

– Virkamiehenä minun tehtäväni on toimia tietyllä tavalla, mutta yksityishenkilönä saan ajatella asiasta toisella tavalla, Kouros kiteyttää.

Vaikka road show on suunnattu rehtoreille ja sivistysjohtajille, se ei tarkoita, etteikö opettajienkin pitäisi miettiä näitä asioita. Rehtorilla on kuitenkin koulun johtajana vastuu paitsi monista hallinnollisista asioista, myös toimintakulttuurista ja sen kehittämisestä.

Vähän aikaa sitten eräs alakoulun oppilas kertoi Hanna-Kaisa Pylkkäselle, että hänellä on transsukupuolinen kaveri. Oppilasta huoletti, mitä mieltä rehtori on asiasta.

– Sanoin, että eihän kaverin tarvitse pyytää minulta lupaa olla se, mitä hän on, Pylkkänen kertoo.

Kristiina Kouroksen mukaan sukupuolen ja sen ilmaisun moninaisuus on yksi opetushenkilöstöä tällä hetkellä puhuttava aihe. Jotta esimerkiksi transsukupuoliset lapset ja nuoret pystytään huomioimaan, pitää miettiä konkreettisia järjestelyjä koulussa. Vaikkapa sitä, missä voi käydä suihkussa liikuntatunnin jälkeen.

Pylkkänen kertoo, että heillä ei esimerkiksi jaeta oppilaita sukupuolen mukaan ryhmiin. Muun muassa liikuntatunnit pidetään nykyään sekaryhmissä, jotta lapsen ei tarvitse miettiä, että ryhmä ei ole hänelle sopiva.

Toki tässäkin järjestelyssä on omat haasteensa: esimerkiksi islaminuskoiset lapset eivät välttämättä pysty osallistumaan uintitunneille, jos uimahallissa on samaan aikaan tyttöjä ja poikia. Ratkaisuna heille on järjestetty kokonaan omia uintitunteja, joissa on ollut samaan aikaan eri ikäisiä muslimityttöjä.

Pylkkänen näkee ainakin kolme asiaa, jotka ovat tärkeitä koulun hyvän toimintakulttuurin luomisessa. Ensimmäinen on suunnittelu, siis juuri se, että luodaan sellaisia käytäntöjä ja rakenteita, joilla mahdollistetaan kaikkien tasa-arvoinen kohtelu ja osallistuminen.

Toinen on keskustelu. Vastaan voi tulla tilanteita, joissa ei ilman keskustelua edes ymmärrä, mikä on ongelma. Lapsi voi vaikkapa jäädä pois koulusta niinä päivinä, kun on uintia, ja vasta keskustelu vanhemman kanssa auttaa ymmärtämään, miksi.

Kolmas on koulun aikuisten avoin ja hyväksyvä asenne erilaisuutta kohtaan.

– Lapset seuraavat, miten aikuiset toimivat ja miten he asioihin reagoivat. Opettajan asenteella on aika suuri merkitys, Pylkkänen sanoo.

Jos epäilee, että perus- ja ihmisoikeudet eivät koulussa toteudu eivätkä asiat tunnu ratkeavan keskustelemalla, kuka vain voi tehdä kantelun aluehallintovirastoon, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai valtioneuvoston oikeuskanslerille. Siten voi saada viranomaisen päätöksen siitä, onko kantelun kohde toiminut vastoin lakia tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan.

Kristiina Kouros kertoo, että opetus- ja sivistystoimea koskevien kanteluiden kesto-aiheita ovat hallintomenettelyn puutteet esimerkiksi erityisen tuen päätöksissä, uskonnollisten tilaisuuksien järjestelyt ja sisäilmaongelmat.

– Ei voi sanoa, että rehtorit tahallisesti jättäisivät soveltamatta lakeja. Jos puhutaan vaikka sisäilmaongelmista, niin nehän ovat monesti resursseihin liittyviä kysymyksiä. Mutta jos ihmisen terveys vaarantuu, ei voi vedota resursseihin, vaan täytyy tehdä jotakin, Kouros sanoo.

Hanna-Kaisa Pylkkänen on parinkymmenen rehtorivuoden aikana saanut vain yhden kantelun, ja se liittyi opetuksen järjestämiseen opettajien lomautuksen aikana. Myös hän kuitenkin kamppailee johtamansa koulun sisäilmaongelmien kanssa. Parhaillaan keskustellaan siitä, siirrytäänkö osittain väistötiloihin vai onko jopa tarvetta purkaa koulua.

Tällaisissa asioissa perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ei enää ole vain koulun ja rehtorin vaan laajemmin kunnan vastuulla.