Putkiremontista runoileva virkamies

Ilkka Tahvanaista kiehtovat sanojen mahdollisuudet. Runoista on syntynyt sanataiteen näyttelyjä ja palkittu esikoisrunokokoelma Putkista ja virtauksista.

Pandemian ylitettyä Suomen rajan Ilkka Tahvanainen kirjoitti runon. Sen riveillä hän siirtyy nopeasti arkisesta lihapullien pyörityksestä sairauskuvastoon, tekee äkkikäännöksen rakkauteen ja havahtuu maailman pysähtymiseen ”kun taivaalla yhtäänyhtään lentokoneen jättämää viivaa”.

Viime syksynä Ilkka voitti esikoisrunokokoelmallaan Putkista ja virtauksista Runo-Kaarina-kilpailun. Runoja on kuitenkin syntynyt jo parikymmentä vuotta.

 

Jonkinlainen alkusysäys sijoittuu aikaan, jolloin Ilkka nuorena lastentarhanopettajana muutti Kajaaniin suorittamaan varhaiskasvatuksen maisterin ja luokanopettajan tutkintoa.

– Kirjoitin sieltä entiselle päiväkodin lapsiryhmälleni Joensuuhun kirjeitä, ja joku sanoi, että ne ovat kuin runoa.

Into runolle ryhtymiseen vei vuosien mittaan moniin kirjoittamiskoulutuksiin, viimeksi Kriittisen korkeakoulun kaksivuotiseen kirjoittajakouluun.

Sanataide on osoittautunut oivalliseksi virkamiestyön tasapainottajaksi. Ilkka on nykyään Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija.

– Virkamies on aina vastuussa sanoistaan ja ohjeistaan. Niiden pitää perustua faktoihin. Kirjailijana minulla on vapaat kädet ja voin käyttää kieltä rennommin.

 

Virkamieskielen tuominen runouteen kuitenkin kiinnostaa. Putkista ja virtauksista -runokokoelmaa varten Ilkka keräsi remonttiin ja putkitöihin liittyviä tiedotteita, ohjeita ja taloyhtiön pöytäkirjoja, alkoi pyöritellä niiden sanastoa ja toi sitä teksteihin.

– Oli kiehtovaa miettiä, kuinka tarkaksi kieltä voi hioa. Mihin sanat ylettyvät ja mihin eivät, mitä ne herättävät tai eivät herätä.

Runot eivät synny hetkessä.

– Ensimmäiset versiot saattavat olla aika pulppuavia mutta sitten jätän tekstit lepäämään pöydälle.

Editointivaihe ei ole vain sisällön ja sanojen muokkausta, vaan muutakin hiomista. Ilkka saattaa vaihtaa fonttia tai kokeilla, miltä teksti näyttää sosiaalisen median alustoilla.

Runoista on syntynyt myös sanataiteen näyttelyjä. Viime näyttely oli lokakuussa Kaarinan kaupungin Kaarina-talossa. Näyttelyrunoissa visuaalisuus, kirjasintyyppi ja kirjainten ja tekstin asettelu on erityisen tarkkaa.

– Presidenttisarjassani Mannerheimin teksti on saappaan, Mauno Koivisto –osuus lentopallon ja Tarja Halonen -teksti käsilaukun muotoinen.

 

Kirjoittamisen nälkää tyydyttää myös oma kulttuuriblogi Outoja painotuksia, jonka tekstit ovat nekin hyvin runollisia. Blogeja edeltävät perusteelliset taustahaastattelut.

Omintakeisesti fokusoituja tekstejä on syntynyt niin näyttelijä Maria Kuusiluomasta Tšehovin Lokin Irina Nikolajevna Arkadinana kuin Unkarin kansallisbaletin tanssijoista Karamazovin veljekset –baletissa.

Ilkka on myös lapsesta saakka harrastanut teatteria ja esittänyt vuosien mittaan omia ja muiden tekstejä sadoissa runoilloissa. Hän tuntee olevansa lavalla kuin kotonaan. Nyt blogi ja runoillat ovat pandemiatauolla.

 

Nykyisessä työssään Ilkka tekee katsomuskasvatukseen liittyvää yhteistyötä kuntien opetushallinnon, varhaiskasvatuksen hallinnon ja seurakuntien hallinnon työntekijöiden kanssa.

– Katsomuskasvatuksessa olennaista on vuoropuhelu. Jokaisella lapsella on oikeus omaan uskontoonsa, katsomukseensa ja kulttuuriinsa ja oikeus saada ajattelunsa ja äänensä kuuluviin.

Nyt epidemiarajoitusten aikana Kirkkohallitus on alkanut tuottaa verkkoon lapsia varten eri alojen asiantuntijoiden kirjoittamia Viikon tarinoita.

Niiden lukijana Ilkalla on tilaisuus verrytellä tauolla olevaa lavaesiintyjäminäänsä.

 

Ilkka Tahvanainen

  • Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija.
  • Varhaiskasvatuksen maisteri ja luokanopettaja.
  • Esikoiskokoelma Putkista ja virtauksista voitti Runo-Kaarina-kilpailun 2019.
  • Asuu Espoossa kuvataiteilijapuolison kanssa.