Punatulkut ja talitintit pakattiin yhteen – Kikkailu päiväkotien henkilöstömitoituksilla vaikeuttaa opettajan työtä

Anna Laakkonen tietää, miltä tuntuu, kun pätevää henkilökuntaa on liian vähän eikä omalle lapsiryhmälle ole pysyvää kotipesää.

Tilojen käytön porrastaminen voi olla kuormittavaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ryhmillä ei ole omia ryhmätiloja vaan samoja tiloja käytetään vuorotellen.

− Yhteistilat vaativat opettajilta vahvaa ammattitaitoa. Heidän on suunniteltava pedagogisesti laadukasta toimintaa kellontarkasti. Jos lasten kanssa on menossa hyvä leikki ryhmätilassa, lelut on raivattava pois, kun seuraava ryhmä saapuu huoneeseen, Helsingin lastentarhanopettajayhdistyksen puheenjohtaja, varhaiskasvatuksen opettaja Laakkonen sanoo.

Varhaiskasvatuslaissa säädetään selkeästi, että päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä vain tietty määrä lapsia kolmea aikuista kohti. Esimerkiksi yli kolmevuotiaita kokopäiväisesti päiväkodissa olevia lapsia saa olla yhtä työntekijää kohden korkeintaan kahdeksan.

Lailla halutaan turvata, ettei ryhmäkoko kasva liian suureksi. Usein tilanne on kuitenkin sellainen, että paperilla on kaksi erillistä ryhmää, mutta käytännössä ne on yhdistetty yhdeksi neljän työntekijän ryhmäksi. Pahimmassa tapauksessa tällaisen ryhmän työntekijöistä vain yksi on opettaja.

Laakkonen korostaa, että kaikissa ryhmissä on oltava oma opettaja. Tähän myös Lapin aluehallintovirasto on ottanut kantaa. Se totesi päätöksessään, että lapsiryhmien muodollinen jako ei riitä, vaan ryhmäjaon on oltava todellinen.

Varhaiskasvatuslaki määrää myös, että lapselle on tehtävä aina henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, jonka laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja.

− Vaatimuksen täyttämiseksi on selvää, että päiväkodin jokaisessa ryhmässä on oltava vähintään yksi henkilö, jolla on varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus, erityisasiantuntija Auli Setälä OAJ:stä sanoo.

Jos tehokkuus on ykkönen, muu toiminta kärsii.

Uusi varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet tähtäävät pedagogiikan vahvistamiseen, mutta monet varhaiskasvatuksen järjestäjät ja tuottajat optimoivat ennen kaikkea tehokkuutta.

Helsinkiläisen Ylä-Malmin päiväkodin johtaja Ari-Jukka Luhtavaara varoittaa, että jos tehokkuus on ykkönen, muu toiminta kärsii. Jos kahdessa neljäntoista lapsen ryhmässä vain toisessa on opettaja, muodostuu helposti jättiryhmä, jota on hankala jakaa kahtia. Lapset eivät pääse tutkimaan, oppimaan, keskittymään tai tekemään ylipäätään mitään tavoitteellista opettajan suunnittelemaa toimintaa.

− Talous pitää muistaa, mutta se ei saa sanella pedagogiikkaa eikä heikentää turvallisuutta, Luhtavaara sanoo.

Päiväkodin johtaja vastaa turvallisuudesta. Hän ei voi ottaa uusia lapsia ylipaikoille, vaikka toinen päiväkoti olisi perheelle vaivalloisen matkan päässä.

Vaikeita tilanteita syntyy silloin, kun henkilöstöä on paljon poissa ja sijaisia vaikea saada. Luhtavaara muistuttaa, että poissaoloihin pitää varautua ajoissa.

Luhtavaara tilaa aina sijaisen poissaolevan työntekijän tilalle. Joskus käy niinkin, että sijainen on tilattu, mutta niin moni lapsi on poissa, että henkilöstöä olisi tarpeeksi ilman sijaistakin.

− Laissa ei kuitenkaan puhuta maksimista vaan minimistä. Parempihan se on, että henkilöstöä on liikaa kuin liian vähän. Lasten poissaoloja ei tarvitse kenenkään ruveta etukäteen arvailemaan.

Vuosilomia sijaistamaan Luhtavaara hankkii vakituisia varahenkilöitä. Äkillisiin poissaoloihin paikkaajat löytyvät työvoiman vuokrauspalvelun kautta. Käyttöä olisi vakituisellekin sijaiselle, koska päivittäin joku omasta henkilöstöstä on sairaana tai koulutuksessa.

Wilholan päiväkodissa työskentelevän Anna Laakkosen mielestä ei voi puhua poikkeustilanteista aina, kun joku henkilöstöstä sairastuu tai on poissa.

− En ole ikinä perunut suunniteltua toimintaa siksi, että joku puuttuu. Toiminta täytyy suunnitella niin, että se kestää senkin, että porukassa on yksi sijainen.

Jos Laakkonen on sopinut lähtevänsä ryhmänsä kanssa retkelle aamulla kello 8.45, hän tulee työpaikalle sovittuun aikaan eikä vaihda vuoroa.

− Opettajan on oltava paikalla silloin, kun opettajaa tarvitaan. Tämä on huomioitava myös, kun joku työntekijöistä sairastuu. Se vaatii koko työyhteisön ymmärrystä siitä, mikä on opettajan ja mikä hoitajan työtä, hän sanoo.

Työvuorolistojen jatkuvat muutokset kuormittavat henkilöstöä. On vaikea suunnitella elämäänsä, jos ei tiedä työvuoroja ajoissa.

Näin ei voi olla. OAJ:n työmarkkina-asiamies Kristiina Johansson muistuttaa, että työaikasuunnittelussa pitää aina noudattaa työaikalakia ja virka- ja työehtosopimusten työaikamääräyksiä.

Vuorot on laadittava koko tasoittumisjaksolle etukäteen ja ne pitää antaa henkilöstölle tiedoksi vähintään viikkoa ennen jakson alkua. Tasoittumisjaksoksi kannattaa Johanssonin mielestä valita kahdesta kolmeen viikkoa, jotta lasten läsnäoloajat ja muut työaikatarpeet pystytään huomioimaan.

− Työaikojen jatkuva säätäminen tasoittumisjakson aikana ei ole sopimusmääräyksen mukaista. Jos lasten läsnäoloja ei pystytä arvioimaan usean viikon ajalta, pitää luopua tasoittumisjaksosta ja suunnitella työvuorot vain viikko kerrallaan.

OAJ neuvoo laatimaan työvuorolistan etukäteen siten, että siinä on huomioitu lasten läsnäolot ja mitoituksen mukainen työntekijämäärä. Jos näyttää siltä, että on tulossa tilanteita, joissa työntekijöitä tarvitaan enemmän, heitä pitää palkata lisää.

Työvuoroluetteloa voidaan muuttaa vain perustellusta syystä kuten ennalta arvaamattomien poissaolojen takia. Sitä ei voida enää muuttaa, jos työntekijä on jo tullut työpaikalle. Ylityöstä pitää aina sopia erikseen ja siitä on maksettava korvaus.

− Tasoittumisjakso on tarkoitettu ennalta tiedettyjen työaikatarpeiden huomioimiseen, ei toteutuneiden työaikojen tasaamiseen. Mikäli työntekijöitä pyydetään etukäteen varatumaan mahdolliseen työpäivän pidentämiseen, siitä pitää maksaa varallaolokorvausta normaalin palkan lisäksi, Johansson muistuttaa.

Puutteet päiväkotien henkilöstömitoituksessa eivät ole uutta. Samojen ongelmien kanssa on rämmitty vuosia.

Viime vuosina ryhmäkokoja on kasvatettu ja henkilöstön mitoitusta optimoitu laskemalla osapäiväiset lapset desimaaleina. Kun aikaisemmin jokaista seitsemää kolme vuotta täyttänyttä lasta kohti piti olla vähintään yksi työntekijä, tällä hallituskaudella suhdelukua nostettiin niin, että lapsia voi olla kahdeksan yhtä aikuista kohti.

OAJ vaatii, että henkilöstön ja lasten välinen suhdeluku palautetaan 1:7:ään, ja että osapäiväisesti varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset lasketaan päiväkotien mitoituksiin yhtä kokonaisina kuin muutkin.

Helsingissä suhdeluvut ovat Ari-Jukka Luhtavaaran mukaan kunnossa. Tuntiperusteista laskutusta ei ole otettu käyttöön, henkilöstön ja lasten välistä suhdelukua ei ole nostettu 1:7:stä eikä lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ole rajattu.

Mitoituksissa pysyminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, koska pääkaupungissa on pula varhaiskasvatuksen opettajista. Monista lapsiryhmistä puuttuu opettaja kokonaan, vaikka lain mukaan näin ei saisi olla. Tällaisissa tapauksissa lastenhoitaja tekee opettajan työtä epäpätevänä. Sijaisiakin on vaikea saada. Samaan aikaan päiväkotipaikkojen kysyntä kasvaa.

Uusi varhaiskasvatuslaki tähtää siihen, että vuonna 2030 kaksi kolmasosaa päiväkodin työntekijöistä on varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja. Tästä joukosta vähintään puolet pitää olla varhaiskasvatuksen opettajia.

Anna Laakkosen mielestä nyt tarvitaan ennen kaikkea lisää varhaiskasvatuksen opettajia, ammattitaitoa ja pedagogista osaamista päiväkoteihin. Opettajien hyvinvoinnista on pidettävä kiinni, jotta hyvät tyypit pysyvät työssä ja uusia saadaan rekrytoitua lisää.

– Siksi on entistä tärkeämpää, että päiväkodeissa noudatetaan sopimuksia, varhaiskasvatuslakia ja kaupungin asettamia säädöksiä.

Tutustu OAJ:n vaalitavoitteisiin:

koulutusratkaisee.fi