Psykologiaa peliin – tämän takia nykyoppilaat viihtyvät liikuntatunneilla

Muistatko sinäkin, kuinka liikunnanopettaja käskytti ja Cooperin testi vaikutti numeroon? Julkaisematon tutkimus paljastaa, että nykyoppilaat viihtyvät hyvin liikuntatunneilla. Taustalla on innostavaksi kehittynyt opetuskulttuuri.

Sormenpäihin sattui ja kitarasta lähtevä ääni kuulosti kauhealta. Liikuntapedagogiikkaa opiskellut Mikko Huhtiniemi ei kuitenkaan luovuttanut, sillä hän tahtoi oppia soittamaan lempibiisiensä tahdissa.

Uuden harrastuksen aloittaminen auttoi tulevaa liikunnanopettajaa ymmärtämään, millaisia kokemuksia oppilas saattaa liikuntatunneilla käydä läpi.

Ihminen tekee mielellään sitä, missä on hyvä. Uutta taitoa opetteleva jaksaa rämpiä epämukavuusalueella vain, jos tavoite on kirkkaana mielessä. Kun taidot karttuvat, myös innostus kasvaa.

– Liikunnassa on ihan sama juttu. Oman kehityksensä näkeminen on paras motivaattori, Huhtiniemi kiteyttää.

 

Nyt Huhtiniemi valmistelee Jyväskylän yliopistoon väitöskirjaa, joka käsittelee oppilaiden kokemuksia liikunnanopetuksesta ja Move-mittauksista. Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa projektia, jossa kerätään kouluterveydenhuollon, opettajien ja vanhempien kokemuksia Movesta.

Huhtiniemi on selvittänyt, millaisia tunteita ja motivaatiokokemuksia liikuntatunnit – etenkin niihin sisältyvä fyysisen toimintakyvyn mittaaminen – herättävät viides- ja kahdeksasluokkalaisissa.

– Erityisesti minua kiinnostaa oppilaiden viihtyminen tunneilla ja mahdolliset ahdistuneisuuden kokemukset. Siihen liittyen tutkimme oppilaiden liikunta-aktiivisuutta, kuntoa ja motorisia taitoja.

Alustavien tulosten mukaan oppilaat viihtyvät liikuntatunneilla erittäin hyvin eikä heillä juuri ole liikunnanopetuksesta huonoja kokemuksia.

– Liikunnanopettajat ovat onnistuneet luomaan sellaisen ilmapiirin, että tunneilla viihdytään ja myös opitaan, Huhtiniemi tulkitsee.

(vas.) Timo Jaakkola jaksaa tehdä rankkojakin lihaskuntoliikkeitä, kun saa huhkia vapaaehtoisesti. Pakko on motivaatiolle myrkkyä. (oik.) Mikko Huhtiniemi ottaisi oppilaat mukaan ideoimaan liikuntatuntien sisältöjä. Mihin kaikkeen vaikkapa puolapuut taipuvat?

Ilahduttavia tuloksia selittää koulujen liikunnanopetuksessa tapahtunut muutos.

Move-tutkimuskokonaisuutta johtava yliopistonlehtori Timo Jaakkola muistaa, kuinka hänen kouluaikanaan 1980–90-luvuilla opetus oli urheilupainotteista. Peleissä käytettiin urheilulajien kilpavälineitä ja -sääntöjä. Opettaja oli auktoriteetti, joka ei välttämättä sen kummemmin miettinyt oppilaiden motivoimista.

– Tyypillistä oli opettaa liikuntaa opettajajohtoisilla menetelmillä, joissa tavoiteltiin yhtä oikeaa suoritusta. Virheellisiä suorituksia pyrittiin välttämään.

2010-luvulla liikunnasta on kehkeytynyt hyvinvointioppiaine, jossa fyysisen aktiivisuuden lisäksi korostuvat vuorovaikutus- ja tunnetaidot. Keskeisiä tavoitteita ovat kasvattaminen liikuntaan ja liikunnan avulla.

– Opetuksessa halutaan tukea aktiivista elämäntapaa ja antaa siihen työkaluja, Jaakkola tiivistää.

Lajikeskeisyyden väistyttyä opetussuunnitelmasta opettaja voi itse valita, miten hän opettaa motorisia perustaitoja. Tämä haastaa pohtimaan omia opetuskäytäntöjä ja antaa liikkumavaraa opetuksen järjestämiseen.

 

Opetuskulttuurin kehittyessä historiaan ovat jääneet myös normatiiviset ja vertailevat kuntotestit, joiden tulokset vaikuttivat arviointiin. Nykyisessä opsissa opettajat arvioivat ainoastaan oppimistavoitteiden täyttymistä ja työskentelytaitoja.

Cooperin testin asemesta nykyiset viides- ja kahdeksasluokkalaiset rehkivät Move-mittauksissa, joiden idea on tuottaa tietoa fyysisestä toimintakyvystä ja antaa eväitä sen kehittämiseen. Huhtiniemi ja Jaakkola haluavat tutkimustensa perusteella oikoa mielikuvaa, jonka mukaan oppilaat kammoaisivat Movea.

– Valtaosa oppilaista tykkää mittaustilanteista, joissa pääsee koettelemaan omaa kuntoaan. Kun toteutimme tutkimusprojektissamme mittauksia ja aika loppui kesken, oppilaat eivät olisi halunneet lopettaa ja kysyivät, koska tulemme taas uudestaan.

Tutkijat painottavat, että onnistuneessa mittaustilanteessa oppilas voi tehdä parhaansa kaikessa rauhassa. Jos tilanne ahdistaa nuorta, tunnelman voi saada rentoutumaan vaikka taustamusiikin avulla.

Liikunnan opetuskulttuurissa on tapahtunut ilahduttava muutos, todistavat tutkijat.

Vaikka Suomen liikunnanopetus on kansainvälisessä vertailussa maailman huippua, ratkaisematta on vielä suuri kysymys: kuinka saataisiin liian vähän liikkuvat lapset innostumaan hikoilusta ja hengästymisestä?

Jaakkolan mielestä opettajien kannattaisi rohkeasti kokeilla esimerkiksi nuorisokulttuurista tuttuja liikuntamuotoja, kuten parkouria tai scoottausta eli temppupotkulautailua. Eri puolilla maata on jo tehty kokeiluja, joissa perheille on annettu vapaalippuja uimahalliin tai oppilaille on räätälöity henkilökohtaisia harjoitusohjelmia.

Ulkoiset kannustimet eivät kuitenkaan riitä, jos oppilas ei ole sisäisesti motivoitunut liikkumaan. Sisäisen motivaation liikuttama ihminen nauttii liikunnasta itsestään tai siitä ajatuksesta, että voi saavuttaa arvostamansa tavoitteen.

Opettaja voi ruokkia sisäistä motivaatiota huolehtimalla, että liikuntatunti tyydyttää oppilaiden psykologiset perustarpeet: kaikki tarvitsevat omaehtoisuuden, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia.

Huhtiniemi ja Jaakkola suosittelevat, että oppilaat saisivat osallistua toiminnan suunnitteluun ja valita suoritettavan tehtävän parista kolmesta vaihtoehdosta. Opettajan on tärkeää suunnitella liikuntaympäristö virikkeelliseksi ja tehtävät sopivan haastaviksi, jotta jokainen oppilas voi saada onnistumisen elämyksiä.

Ryhmän ilmapiirin on myös oltava turvallinen. Kannustava opettaja näkee virheet osana oppimista ja antaa myönteistä palautetta yrittämisestä ja kehittymisestä.

 

Hyvän oppimisilmapiirin luominen lähtee Huhtiniemen mukaan oppilaiden kohtaamisesta.

– Oppilaista pitää olla kiinnostunut ihmisinä ja heidän mielipiteilleen tulee antaa arvoa. Ei aina tarvitse tehdä niin kuin oppilaat haluavat, mutta heitä täytyy kuunnella ja heille pitää perustella, miksi jokin asia silti tehdään.

Huhtiniemi oivalsi jo aloittelevana liikunnanopettajana, ettei tehtävälle nyrpistelevän nuoren tuomitseminen auta.

– Motivaatiota ei voi kaataa ulkopuolelta, mutta oppilaalle voi tarjota työvälineitä ja tukea. Itselleni kaikkein palkitsevinta onkin ollut, kun oppilas löytää itselleen sopivan tavan toimia ja niin sanotusti puhkeaa kukkaan. Pitkäjänteisyys on silloin tuottanut tulosta, Huhtiniemi pohtii.

Educa 2019

Mikko Huhtiniemi ja opetusneuvos Matti Pietilä Opetushallituksesta puhuvat Move-mittausjärjestelmästä Educassa la 26.1. kello 11.45.

Lue samasta aiheesta