Vihreä jugendrakennus on hurmaavan kaunis katsella, mutta helmikuun pakkanen nipistelee idylliin säröjä: Katajanokan päiväkodissa on julmetun kylmä.
Rakennuksen toisessa kerroksessa kaksi eskariryhmää istuu patjoilla ja seuraa opetusta olympialaisista. Samaan aikaan pari kiinteistönhuoltajaa tutkii pattereita.
Opetusta vetävät ryhmien varhaiskasvatuksen opettajat.
Mitä olympiarenkaat symboloivat? Maanosia, kuuluu vastaus, ja siitä päästään kertaamaan maanosien nimiä. Pian katsotaan videolta makupaloja olympialaisten kilpailulajeista.
Lasten joukossa patjoilla istuu varhaiskasvatuksen erityisopettaja Ursula Vasama.
Helsingin kantakaupungin itärannalla sijaitsevassa Katajanokan päiväkodissa on pelkästään eskareita.
Vasama ja muut opettajat joutuvat kuitenkin operoimaan kahden eri tuen lainsäädännön kanssa. Oppimisen tuki uudistui esiopetuksessa, mutta muu varhaiskasvatus porskuttaa vanhalla mallilla.
Vasaman mielestä eskarin uuden tuen mallin omaksuminen ei ole ollut aivan mutkatonta. Onneksi hyvät periaatteet ja osaaminen kantavat pitkälle mallista riippumatta.
– Niin kauan kuin ollaan lapsen äärellä ja toiminta suunnitellaan niin, että jokainen pysyy mukana, emme me ihan kauheasti voi metsään mennä, hän miettii.
Helmikuinen maanantai on Vasamalle tyypillinen työpäivä. Aamupäivä kuluu lapsiryhmän kanssa: on yhteisopetusta ja hetki pienryhmän kanssa.
Lasten lepohetken aikana Vasama on yleensä mukana henkilökunnan tiimeissä.
Iltapäivällä hän ei pääsääntöisesti enää työskentele lapsiryhmissä. Hän saattaa esimerkiksi suunnitella tulevaa opetusta, edistää yhteistyökuvioita tai auttaa esihenkilöä tukeen liittyvissä asioissa.
Keskusteluja vanhempien kanssa hän pitää todella tärkeinä.
– Kun suunnittelen viikkoa, yritän aina jättää sellaista väljyyttä, että voin reagoida akuutteihin tilanteisiin.
Vasama näkee työssään, että ryhmien opettajat ovat hyvin tiukoilla. Jos hän vinkkaa opettajille jostakin materiaalista, hän pyrkii myös valmistamaan sen näille käyttövalmiiksi – vaikkapa laminoimalla kuvakortit.
– En halua vain konsultoida ja sanoa, että tehkää näin. Silloinhan kuormittaisin heitä lisää.
Ursula Vasaman työ jakautuu kolmeen eri taloon: tänne, Katajanokalla sijaitsevaan päiväkoti Mastoon ja Suomenlinnan päiväkotiin. Ne ovat kaikki samaa varhaiskasvatusyksikköä.
Vasama on niin sanottu yksikön veo. Tällainen malli on yleisesti käytössä Helsingissä.
Viikot ovat erilaisia, mutta Vasama pyrkii olemaan Katajanokan päiväkodissa kahtena päivänä viikossa. Näin molemmille eskariryhmille on oma päivänsä.
Hän ei mielellään vaihda talosta toiseen saman päivän aikana. Kullakin talolla on oma toimintakulttuurinsa, ja siirtymät vievät aikaa. Etenkin Suomenlinnaan matkaaminen lauttakyyteineen katkoisi päivää hankalasti.
Vasaman yksikössä lapsia on kaikkiaan satakunta, joista 30 täällä Katajanokan eskariryhmissä.
– Nautin siitä, että pienessä yksikössä näen oman työni vaikutuksen.
Helsingissä on hyvin erikokoisia yksiköitä, ja Vasamaa mietityttää, miten isoimmissa pärjätään.
– Riittääkö yhdestä veosta yksikköön, jossa on esimerkiksi 200 lasta? Jos veon työ menee laastariksi tai on esimerkiksi pelkkää konsultaatiota, tuki on aivan liian ohutta.
OAJ:lle on kantautunut viestiä, että monien varhaiskasvatuksen erityisopettajien työaika on oppimisen tuen uudistuksen myötä venytetty hyvin tiukille.
Erityisopettajien työaikaa on suunnattu ryhmäkohtaiseen tukeen, mutta samojen veojen pitäisi ehtiä antaa erityisopetusta ja konsultaatiota myös varhaiskasvatuksen puolella.
OAJ:n jäsenet ovat kertoneet, että heidän työaikansa valuu esiopetuksen tuen antamiseen. Tällöin varhaiskasvatuksen tuki on jäänyt paitsioon.
Parhaillaan suunnitellaan ensi vuoden ryhmiä ja resursointeja. Nyt varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjien olisi tärkeää varmistaa, että työaika riittää sekä esiopetuksen että vakan tuen antamiseen.
Ursula Vasama toimii Helsingissä varhaiskasvatuksen erityisopettajien luottamusedustajana. Siinä roolissa hän ei ole saanut tuen uudistukseen liittyviä kysymyksiä.
Yleisin pohdinnan aihe on viime aikoina ollut varhaiskasvatuksen opettajien uusi tasopalkkausjärjestelmä osva.
Kaikilla lapsilla esiopetuksessa on tuen uudistuksen myötä oikeus ryhmäkohtaiseen tukeen.
Sen muotoja ovat yleinen tukiopetus, opetuskielen tukiopetus ja erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä. Jos ryhmäkohtainen tuki ei riitä, voidaan tehdä päätös lapsikohtaisesta tuesta.
Moni varhaiskasvatuksen puolella tehostettua tukea saava lapsi on esiopetuksessa ryhmäkohtaisella tuella.
Erityisopettajan antama ryhmäkohtainen tuki lähtee siitä, että opettajat suunnittelevat toiminnan etukäteen yhdessä.
– Varhaiskasvatuksen opettajat vastaavat toiminnan sisällöstä, ja voimme yhdessä sopia, että eriytetäänkö, tehdäänkö jotain pienryhmissä tai otetaanko toimintaan jokin sellainen twisti, jolla harjoitellaan jotakin tiettyä asiaa, Vasama kertoo.
Käytännössä viikot kuluvat vauhdikkaasti eikä suunnittelulle aina löydy ihanteellisesti aikaa. Arjessa auttaa se, että ryhmien opettajat ovat Vasamalle tuttuja ja yhteispeli sujuu.
Opettajien vanhemmille lähettämä viikkokirje on pika-apu, josta Vasama näkee viikon suunnitelmat.
Ryhmäkohtainen tuki asettaa Vasaman mielestä melkoisia vaatimuksia ryhmien varhaiskasvatuksen opettajille – siis heille, joilla ei ole erityispedagogista koulutusta. Häntä mietityttää, onko opettajille annettu riittävästi välineitä uudistuksen vaatimaan ajatteluun.
– Kyllä tässä on opettelemista. En usko, että ajattelu muuttuu ihan nips-naps.
Vasama ei ole muutenkaan varauksettoman innostunut ryhmäkohtaisesta tuesta. Yhteisopetus isossa ryhmässä ei tunnu aina parhaalta mahdolliselta tavalta antaa erityisopettajan tukea. Lasten tuentarpeisiin pääsee paremmin kiinni, kun porukka on pieni.
– Ryhmäkohtainen tuki tuntuu hiukan ympäripyöreältä. Jää ikään kuin utuiseksi se, onko tehty oikeita asioita.
Yhteistyö varhaiskasvatuksen opettajien kanssa on kuitenkin toimivaa ja antoisaa.
Vasama kertoo arjessa usein havahtuvansa siihen, miten hienoja sisältöjä opettajat ovat tuen näkökulmasta tehneet. Opettajat eivät ehkä ole sanoittaneet ääneen, mitä tehtävässä harjoitellaan, mutta Vasama on ollut näkemästään “ihan liekeissä”.
– Sitten yhdessä ollaan, että vau, tämä treenasi ihan sitä ydinasiaa, josta joku lapsi hyötyy.
Eskarit palaavat takaisin ryhmiinsä ja saavat tehtäväkseen värittää olympiarenkaat. Vasama kutsuu neljän lapsen porukan keltaiseen huoneeseen värittämään. Kylmä on sielläkin.
Vasama on rakentanut huoneeseen rauhoittumisnurkan: on patjoja, keltainen säkkituoli ja värikkäitä tukikuvia. Nurkkaa ei nyt tarvita, vaan väritystyö sujuu pöydän ääressä.
– Teepä suunnitelma, mitä värejä tarvitset. Montako kynää, kun olympiarenkaita on viisi? Vasama neuvoo.
Sitten teroitetaan puuvärit.
Lapset tarttuvat toimeen: joku jynssää punaista paperille raskaalla kädellä millintarkasti, toinen huiskauttaa värikiehkurat nopeasti vähän sinne päin.
– Laita lisää. Tuoltakin näkyisi valkoista, Vasama ohjeistaa.
Erityisopettaja voi ryhmäkohtaisen tuen puitteissa opettaa joustavasti vaihtelevia pienryhmiä. Säännöllinen erityisopettajan antama opetus pienryhmässä sen sijaan on uuden lain mukaan lapsikohtaisen tuen muoto.
Vasama kertoo, että pienryhmässä voidaan vahvistaa taitoja, jotka sitten toivon mukaan alkavat näkyä isommassa ryhmässä toimittaessa. Pienryhmässä opettaja pystyy myös havainnoimaan, miten tiettyjen asioiden systemaattinen toistaminen näkyy lapsen oppimisessa.
Olympiarenkaisiin on tullut jo mukavasti väriä, mutta kynät liikkuvat yhä.
– Ai kun sä oot kiva, kun teet tarkastusväritystä, Vasama kehuu.
Puhe on lempeää mutta jämäkkää. Napakoita ohjeita säestävät sellaiset sanat kuin armas ja muru.
Kevät on eskarissa siirtymien valmistelun aikaa. Samalla kun pohjustetaan eskareiden koulunaloitusta, aletaan valmistautua uusien eskareiden tuloon.
Tuen uudistus muutti Vasaman työssä sitä, miten eskarin tuesta viestitään kouluun.
Kouluun menee nyt tiedoksi ainoastaan ryhmän pedagoginen suunnitelma. Yksittäisten ryhmäkohtaisella tuella olevien lasten tietoja ei siirry koululle. Lisäksi keväällä käydään koulun väen kanssa suullinen palaveri, johon Vasamakin osallistuu.
Syksyllä tämä muutos puhutti opettajia: miksi kirjata, jos tieto ei välity? Vuoden mittaan uuteen systeemiin on ilmeisesti vähitellen totuttu.
– Onhan välttämätöntä kirjata asioita ylös, eivät ne pysy opettajan mielessä koko vuotta, Vasama pohtii.
OAJ:n mukaan lainsäädäntö ei estä ryhmäkohtaisen tuen tietojen siirtämistä esiopetuksesta koululle. Näitä tietoja pitää siirtää koululle silloin, kun esiopetuksessa katsotaan, että ne ovat lapsen opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömiä.
Aiemmin urallaan Ursula Vasama työskenteli integroidussa erityisryhmässä. Hän aloitti työt vakaopettajan koulutuksella, ja hyvän kokemuksen innoittamana päätti hakeutua erityisopettajan opintoihin.
Hän muistaa, miltä tuntui odottaa vuoroaan pääsykokeessa: jännitys oli hirveä.
– Mietin, että jos en pääse sisään, ei ole paluuta entiseen.
Koulutuksen ovet avautuivat, ja työ osoittautui antoisaksi. Siihen aikaan integroidussa erityisryhmässä oli neljä työntekijää, ja tehtävä tuntui ihmisen kokoiselta.
– Työtä sai tehdä niin kuin halusin: lapsilähtöisesti, vaikka pulmat olivat isoja.
Enää Vasama ei kuitenkaan haluaisi integroituun ryhmään jo ikänsä ja työn fyysisten vaatimusten vuoksi. Hän viihtyy yksikön veona ja toivoo, että integroituihin ryhmiin löytyy nuoria ja täpäköitä tekijöitä.
Varhaiskasvatuksen opettajan ammattia pohtivia hän muistuttaa työn hyvästä puolesta: yhdessä tekemisestä. Varhaiskasvatuksessa ei tarvitse tehdä niin paljon yksin kuin monissa muissa opettajan töissä.
– Luotamme toisiimme, ja meillä on koko ajan käynnissä avoin ja kunnioittava keskustelu.
Lue juttusarjan muut osat:
Tuen tarpeet jo hyvin selvillä
Seurasimme tämän lukuvuoden oppimisen tuen muutoksia eri puolilla Suomea. Opettajat ovat pitäneet päiväkirjaa uusista toimintatavoista ja kuulumisista. Sarjan edelliset osat julkaistiin maaliskuun, tammikuun, marraskuun ja syyskuun numeroissa.
Tiia Peippo Erityisopettaja, Etelä-Nummelan koulu, Vihti
Alkuvuoden aikana Tiia Peipon mukana on ollut erityisopettajaharjoittelija, mikä on tuonut mukavaa vaihtelua tavalliseen arkeen.
”Olen nauttinut kovasti pedagogisista keskusteluista hänen kanssaan”, Peippo kirjoittaa.
Alkaa olla jo varsin selkeää, ketkä Peipon oppilaista tarvitsevat oppilaskohtaista tukea. Paperit ja päätökset on pitkälti tehty.
Uutena kokeiluna on kuraattorin kanssa aloitettu viikoittainen Friends-kerho, jossa pyritään tukemaan kakkosluokkalaisten kaveri- ja tunnetaitoja.
Tuen uudistukseen liittyen tällä hetkellä pohdituttaa etenkin se, millä tavoin ryhmäkohtaisia tukimuotoja lisäämällä voidaan tukea sellaisia lapsia, jotka aiemman lain mukaan olisivat ohjautuneet pienluokalle esimerkiksi käyttäytymisen tai toiminnanohjauksen haasteiden vuoksi.
”Yhteisopettajuuden keinoin voidaan toki monia haasteita taklata, mutta tarvinnemme välttämättä kouluohjaajan myös yleisopetuksen luokkiin.”
Muutoin arki sujuu kivasti ja joustavilla ryhmittelyillä on saatu hyviä oppimistuloksia, Peippo kertoo.
Mikko Joutsenlahti Matemaattisten aineiden opettaja, Raumanmeren peruskoulu, Rauma
Raumanmeren peruskoulun kaikki oppimisen tuen palaverit on pidetty ja uudet tukipaperit kirjoitettu.
Kaikki ne uudet seiskaluokkalaiset, jotka ovat aiemmin kuuluneet erityiseen tukeen, siirrettiin suoraan oppilaskohtaiseen tukeen ilman oppiaineiden rajaamista.
”Tämä oli sekä koulun että huoltajien toive. Nyt tuki on taattu ja ensimmäinen vuosi yläkoulussa sujuu ilman paineita”, Joutsenlahti kirjoittaa yhdessä kollegansa, erityisluokanopettaja Mea Nordbergin kanssa.
Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten palavereissa katsottiin tarkemmin, siirretäänkö oppilas ryhmäkohtaiseen vai oppilaskohtaiseen tukeen.
Opettajien ajatukset siirtyvät hiljalleen jo tulevaan lukuvuoteen. Kaupungilta on saatu vahvistus, että oppimisen tukeen saadut lisäresurssit taataan koko tulevan lukuvuoden ajaksi.
”Voimme siis suunnitella ensi lukuvuotta nykyisillä resursseilla.”
Erika Stewart Varhaiskasvatuksen opettaja, Saarenputaan päiväkoti, Rovaniemi
Eskarissa on keväällä harjoiteltu ja havainnoitu kynätyöskentelyä. Ryhmäkohtaisen tuen toiminnalle kalenteroidut ajat varattiin kahtena perjantaina opettajien keskinäiselle suunnittelulle.
Toimintahetket koostuvat nyt kahdesta osasta. Aluksi joko varhaiskasvatuksen erityisopettaja tai koulun erityisopettaja vetää kynätehtävän. Tämän jälkeen Erika Stewart vetää toiminnallisen osuuden.
Suunnittelupalavereiden lisäksi on pidetty palaveri, jossa oli mukana koulukuraattori. Yhdessä arvioitiin, että yhteisöllisyys on vahvistunut niin eskariryhmien lasten välillä kuin tiimienkin välillä.
Lisäksi yhteistyön ansiosta koulun erityisopetuksen lapsituntemus on todella hyvä verrattuna aiempaan, Stewart kertoo.
Uudet kouluunsiirtolomakkeet ovat tulleet. Lomaketta on yksinkertaistettu merkittävästi.
“Valtava huojennus!” Stewart iloitsee.
Mirkka Hiltunen, Erityisluokanopettaja, Utran koulu, Joensuu
Utran koulussa on tehty oppilaskohtaisen tuen lomakkeita ja mietitty, ketkä oppilaat kuuluvat oppilaskohtaiseen tukeen ja ketkä pärjäävät ryhmäkohtaisella tuella.
”Olemme saaneet koulutusta lomakkeen täyttämiseen kaupungin erityisopetuksen koordinaattorilta. Saimme myös koulukohtaisen aikataulun, milloin lähettää lomakkeita hyväksyttäväksi,” Mirkka Hiltunen kirjoittaa.
Ryhmäkohtaisen tuen kirjaaminen jatkuu sovitusti, kaupungin viraston toiveesta.
Kysymyksiä tuen uudistuksesta nousee Hiltusen mukaan jatkuvasti, ja niitä pohditaan itsenäisesti tai erillisessä työryhmässä.
Utran koulun tiimiluokkamalli ja joustavat opetusjärjestelyt istuvat hieman hankalasti lakitekstiin.
“Pyrimme kuitenkin ajattelemaan aina oppilaslähtöisesti, mikä on järkevintä ja parasta, ja toimimme sen mukaan.”