Paula Degerman: Oppimateriaalit muutosvoiman pontimena

“Maapallon kantokyvyn rajat eivät ole mielipidekysymys, vaan fakta, joka koskettaa meitä kaikkia.

Olen huomannut, että ilmastokriisi ja kestävyys kiinnostavat yläkoululaisia ja lukiolaisia vuosi vuodelta enemmän. Se näkyy muun muassa siinä, miten he nostavat teeman kirjoitelmiinsa antamastani aiheesta riippumatta. Ja siinä, miten luokkahuoneessa syntyy aiheesta hyviä keskusteluja.

Moni nuori kantaa tulevaisuudesta huolta.

Minusta nuorille pitää antaa myös toivoa. Heille pitää kertoa, mikä on hyvin, mitä on jo tehty ja mitä jokainen voi tehdä itse.

Siksi näytin jokin aika sitten oppilailleni Ylen koosteen viime vuoden hyvistä uutisista.

Kestävä kehitys on monille nuorille ja usein myös meille aikuisille vähän hähmäinen käsite.

Itse olen ymmärtänyt, että kestävässä kehityksessä on kyse siitä, miten me ja tulevat sukupolvet voimme elää yhden maapallon rajoissa. Miten voimme tehdä tulevaisuudesta kestävän sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti sekä ympäristön kannalta?

Viime vuonna Biologian ja maantiedon opettajien liitto Bmol kokosi kestävyyskasvatuksen asiantuntijan Pinja Siparin johdolla kestävän kehityksen materiaalipaketin 12:een eri oppiaineeseen. Se konkretisoi kestävää kehitystä eri oppiaineiden näkökulmasta.

Tehtäviä ja materiaaleja on niin biologian ja käsityön kuin uskonnon ja kuvataiteenkin oppitunneille. Hanketta rahoitti ulkoministeriö.

Minä olin mukana tekemässä äidinkielen ja kirjallisuuden pakettia. Bmol maksoi työstäni palkkion.

Tehtävät ovat opetussuunnitelman mukaisia ja sellaisenaan yläkoulun ja toisen asteen oppitunneilla hyödynnettävissä. Käsityössä teemaa voi käsitellä vaikkapa korjausompelun, yhteiskuntaopissa vaikuttamistapojen kautta.

Olen tehnyt pakettiin etenkin medialukutaitoon liittyviä tehtäviä.

Suuri osa sisällöstä on kuitenkin ollut jo valmiina olemassa. Mukana on muun muassa linkkejä Mediakasvatusseuran ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin aineistoihin.

Tietoa ja materiaalia kestävästä kehityksestä on niin paljon, että siihen on arkisessa opetustyössä vähän vaikeakin tarttua.

Runsaudesta on hankala etsiä sitä oman aineen kannalta olennaista sisältöä. Valmiiksi kuratoidut pakettimme vastaavat tähän ongelmaan.

Itse olen esimerkiksi piirrättänyt oppilailla heidän omia somekupliaan. Mistä he saavat uutisensa ja muun mediasisältönsä? Mitä kaikkea jää heidän kuplansa ulkopuolelle?

Minusta tällaista konkreettista materiaalipankkia tarvitaan. Kouluissamme – lapsissa, nuorissa ja opettajissa – on niin valtava muutosvoima, että sitä ei voi jättää käyttämättä.

Jokaisella oppiaineella on jotain annettavaa, ja jokaisen oppiaineen suomia tietoja ja taitoja myös tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.