Opettamisessa moni asia oli jo tuttua oululaiselle Mika Kestille, kun hän aloitti opettajan pedagogiset opinnot 2015 Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.
Kesti oli opettanut autoalaa viisi vuotta Oulun seudun ammattiopistossa, mikä huomioitiin opinnoissa. Työkokemuksensa ansiosta hänen ei tarvinnut suorittaa esimerkiksi erillistä opetusharjoittelua.
Osaamisperusteisesti järjestettyjen opintojen periaatteet olivat tuttuja Kestille, joka oli työskennellyt näyttötutkintojen parissa. Siitä huolimatta omat opinnot antoivat uuden näkökulman opetukseen.
– Opettaessani pidän päivänselvänä tutkinnon perusteita. Opiskelijana ymmärsin, että oman roolin ja oman osaamisen tunnistaminen opintojen keskellä voi olla vaikeaa. Se avasi silmät.
Opiskelija peilaa ja reflektoi omaa osaamistaan läpi opintojensa.
Osaamisperusteisuutta käsitellään opettaja-opinnoissa yleensä teoriatasolla. Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettajan Esa Virkkulan mukaan myös ammatilliseksi opettajaksi pitäisi opiskella osaamisperustaisesti, koska se antaa opettajalle parhaat eväät tukea omia opiskelijoitaan.
– Esimerkiksi itsereflektio läpi opintojen on vaikea tehtävä mutta samalla homman juju. Opettajan täytyy saada siitä oma kokemus, jotta hän ymmärtää, kuinka ohjata ja auttaa opiskelijoita.
Osaamisperusteista koulutusta alettiin tarjota Oulun opettajakorkeakoulussa vuonna 2011. Viisi vuotta myöhemmin kokeilu laajeni koko oppilaitoksen käytännöksi.
Opetusta pyritään viemään viimeisimmän tutkimustiedon osoittamaan suuntaan. Tulevaisuuden linjaus ovat henkilökohtaistetut opintopolut.
Osaamisperusteisuus tarkoittaa isoa ja konkreettista muutosta aiempaan: niihin opintoihin ei tarvitse osallistua, joista osaamista jo on.
– Se on fiksua kouluttamista, Virkkula sanoo.
Opintojen alussa opettajaopiskelijat arvioivat oman osaamisensa. Henkilökohtaistamisessa kootaan kaikki aiemmin hankitut tiedot ja taidot yhteen ja tunnistetaan ne. Virkkulan mukaan tässä prosessissa tärkeä tuki ovat muut opiskelijat ja opettajankouluttajat.
– Oman osaamisensa arvioinnissa opiskelija saa selville, onko jotain sellaista, joka voidaan tunnustaa opintopisteinä ja mitä pitää vielä opiskella.
Tuntui hyvältä, että ihmistä arvostetaan kaikkine kokemuksineen.
Fysioterapeutti ja opettajaopiskelija Sirpa Anttonen rupesi punnitsemaan omaa osaamistaan jo oppilaitokseen hakiessa. Hän liitti hakemukseensa 26 sivua todistuksia urastaan ja käymistään koulutuksista.
Opintojen edetessä Anttonen sai luettua hyväksi muun muassa koulunkäynninohjaajan erikoisammattitutkinnon, josta tuli kuusi opintopistettä vapaasti valittaviin opintoihin.
– Tuntui hyvältä, että ihmistä arvostetaan kaikkine kokemuksineen, Anttonen kehuu.
Opiskelijoiden aiemman osaamisen määrä vaihtelee reippaasti.
Esa Virkkula kertoo opiskelijasta, jolla oli jo niin vankka opettajakokemus, ettei hänen tarvinnut osallistua varsinaisiin opintoihin ollenkaan. Hänen tehtäväkseen jäi osoittaa, että hänen tietonsa ja taitonsa yltävät tutkinnon osaamistavoitteisiin. Opiskelija kokosi viiden kuukauden aikana näytöt kaikkiin opettajan pedagogisten opintojen osaamisalueisiin.
Suurimmalla osalla opinnot toki kulkevat tavallista reittiä: lähiopetuksessa tai verkko-opetuksessa sekä henkilökohtaisessa ohjauksessa.
Ero entiseen on silti suuri.
– Aiemmin korkeakouluopinnoissa katsottiin kriittisesti, mitä aiemmista opinnoista luetaan hyväksi. Jos opinnot oli tehty naapurikaupungin korkeakoulussa, ne eivät välttämättä kelvanneet, puhumattakaan siitä, että työssä tai harrastuksissa saatu osaaminen olisi voitu tunnustaa, Virkkula vertaa.
Myös osaamistavoitteissa ja niiden esillä pitämisessä on iso ero vanhaan. Perinteisesti tavoitteet ovat opettajan tiedossa ja vaikuttavat opetuksen taustalla. Osaamisperusteisessa opiskelussa asetelma kääntyy päälaelleen. Opiskelija peilaa ja reflektoi omaa osaamistaan ja kokemuksiaan suhteessa tavoitteisiin.
Ammatillinen koulutus on uudistunut vuosien mittaan paljon, ja vuoden alussa voimaan tullut reformi vie muutosta rytinällä eteenpäin. Opiskelijoiden opintopolut ovat aiempaa yksilöllisempiä ja opetus räätälöityä.
Muutos herättää paljon kysymyksiä.
– Opettajat tarvitsevat osaamisperustaiseen opetukseen lisää osaamista. Tässä on täydennyskoulutuksen paikka, jotta opettajilla olisi työkaluja uuteen opettajuuteen.
Opettajan taidoissa korostuu ohjaajan rooli, arviointiosaaminen, työn opinnollistaminen oppilaitoksissa sekä laadunvarmentaminen työpaikoilla tapahtuvassa oppimisessa.
Virkkula on törmännyt ajatukseen, että osaamisperusteisuuden piiloagenda olisi opettajien määrän vähentäminen. Hänen mukaansa osaamisperusteisuus ei vähennä työtä, vaan työ muuttuu. Ohjaaminen korostuu, kun opettajan rooli on yhä enemmän valmentajamainen. Opettajan täytyy seurata aktiivisesti opiskelijan polkua ja välittää siitä.
Virkkula on selvittänyt, miten opiskelijat kokevat osaamisperusteisen koulutuksen ja mikä koulutuksessa on hankalaa. Tulokset paljastivat, että monet opiskelijoista tuntevat opintojen alussa hämmennystä. Silloin ja sen jälkeenkin korostui juuri opettajien ja muiden opiskelijoiden tuki.
Myönteistä oli opiskelijoiden motivoituminen, kun he alun hankaluuksien jälkeen huomasivat suorittavansa omaa opintopolkuaan, joka kehittää nimenomaan heidän osaamistaan.
Aluksi opiskelutapa hämmensi myös Sirpa Anttosta. Opettajaopiskelijat opettivat lähes kaikki opettajaopintojen sisällöt toisilleen viiden hengen ryhmissä, vaikka aiheet olivat heille vieraita.
Vain lakiopinnot opetti ulkopuolinen opettaja. Muutoin opettaja oli kuin tutor ryhmän rinnalla.
– Nyt en osaa ajatellakaan, että joku olisi vain pitänyt meille luennon. Saimme erilaisista opetustekniikoista runsaasti kokemusta sekä opettajina että opiskelijoina.
Mika Kestille osaamisperusteisesti suoritetut opinnot toivat ajatuksia käytännön työn toteuttamiseen. Parhaillaan hänellä on työn alla omien opiskelijoidensa opintopolkujen selkiyttäminen.
Oulun seudun ammattiopistossa on meneillään iso digitalisaatioprojekti, jonka yhtenä tavoitteena on visualisoida opiskelijan opintopolku. Visuaalisesta mallista opiskelija näkisi helposti, mitä eri taitoja ja tietoja hän oppii opintojen eri osa-alueissa ja mitä tapoja oppimiseen on.
Opiskelija näkisi myös sen, miten hän voi vaikuttaa opiskelutahtiinsa.
– Selkeyttämisen tärkeys avautui omissa opinnoissani ja sen eteen tehdään nyt työtä, Kesti toteaa.