Helmikuisena torstaiaamuna tietää mitä saa, kun ryhtyy seuraamaan valtionvarainministeriön tiedotustilaisuutta. Madonlukuja!
Tilaisuudessa julkaistaan ministeriön laatima yli 300-sivuinen raportti, Kuntien tilannekuva.
Syntyvyys laskee, väestö ikääntyy ja muuttaa kaupunkeihin. Kuntien taloudelliset tilanteet eriytyvät ja niiden edellytykset hoitaa lakisääteisiä tehtäviä vaihtelevat suuresti.
Nämä ovatkin jo kolmannet kunnon madonluvut vain viikon sisään.
Viikkoa aiemmin Tilastokeskus julkaisi alustavat tiedot kuntien vuoden 2019 tilinpäätöksistä. Kuntien talous painui jälleen pahasti pakkaselle, kun vain neljännes Manner-Suomen kunnista ylsi positiiviseen tulokseen.
Edellisellä viikolla myös KT Kuntatyönantajat julkaisi kyselytutkimuksen, jonka mukaan kunnat ovat tänä vuonna ryhtymässä rajuihin sopeutustoimiin. Ne aikovat lomauttaa yli 8 000 ja irtisanoa 750 työntekijää.
Suomalaisen kuntatalouspuheen vallitseva sävellaji on molli. Kunnat uivat syvällä, mutta keskustelussa ja otsikoissa ne manataan vielä syvemmälle.
Suomi keskustelee kunnista enemmän ja laadukkaammin kuin koskaan.
Ministeriön infossa ylijohtaja Jani Pitkäniemi yritti etsiä myönteisempää sävyä. Tilannekuvan ei ole tarkoitus olla synkistelyraportti, hän sanoi, ja jatkoi, että Suomi keskustelee kunnista enemmän ja laadukkaammin kuin koskaan.
– Väestön ikääntymisestäkin olemme puhuneet jo neljännesvuosisadan.
Mutta kuten talvi autoilijalle, kuntien talousahdinko tuntuu tulevan yllätyksenä yhä uudelleen. Syyskuussa julkaistua väestöennustetta pidettiin vielä synkempänä kuin aiemmin oli ennakoitu. Ministeriön tilannekuvan mukaan kuntien eriytymiskehitys on odotettuakin nopeampaa.
Silmänkääntötemput eivät kuntia varmasti auta, mutta näkökulman voi vaihtaa kuin sormia napsauttaisi. Kunnat eivät ole kriisissä, koska mikään pysyvä olotila ei ole kriisitilanne. Valtio pitää julkisen talouden nyörit tiukalla ikuisesti. Niukkuutta ei tarvitse rakastaa, mutta sen kanssa on opittava elämään.
Periaatteellisella tasolla kuntaministeri Sirpa Paaterokin puhuu kunnista kuin vanhasta ja luotettavasta ystävästä.
– Hyvinvointiyhteiskunta ja pohjoismainen malli ovat nojanneet kunnalliseen itsehallintoon. Se on ollut järjestelmä, jonka avulla Suomi on saavuttanut ykköskategorian monilla mittareilla. Kyse ei ole siitä, että minä tai virkakunta emme luottaisi tähän järjestelmään jatkossakin, Paatero sanoo.
Pessimismin sijaan hän toivoo kuntakeskusteluun realismia.
– Tilannekuvaraportista realismia myös löytyy. Kaikkien on ymmärrettävä, ettei kyse ole ohimenevästä ilmiöstä. Toivon, että poliittinen keskustelu kuntien tulevaisuudesta lisääntyy nyt.
Realismia peräävät myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n johtaja Elina Pylkkänen ja Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen.
Pylkkäsen mukaan syntyvyyttä ja muuttoliikettä koskevien ennusteiden hyvä puoli on niiden selkeä yksiselitteisyys.
– Niiden perusteella kunnissa ei voida lähteä uneksimaan mistään ihmeistä. Tosiasioiden myöntäminen olisi viisaan suunnittelun alku.
Synkkien tietojen vyöryessä pitäisi Pylkkäsen mukaan muistaa se, että heikossakin tilanteessa voidaan tehdä hyviä ratkaisuja.
– Hautajaiskellojen soittelu on tarpeetonta. Samalla tulisi kuitenkin nähdä, miten tuotetaan asukkaiden kannalta mielekkäin ratkaisu. Monessa kunnassa se voi olla yhdistyminen.
Myös Lehtosen mukaan väestötappiokunnassakin voidaan tehdä kunniakasta työtä. Kunnilla pitäisi olla toiminnassaan punainen lanka sekä itsevarmuutta, jonka avulla tiedetään mitä halutaan.
– Järjestetään lakisääteiset palvelut laadukkaasti ja hyvin omalle väestölle. Kaikkialla ei tarvitse tavoitella kasvua eikä varsinkaan sellaista, joka perustuu vaaleanpunareunaisiin höpöhöpöunelmiin, Lehtonen sanoo.
Kunnan, tuon vanhan romantikon, väitetään toisinaan vaipuneen epärealistisiin höpöunelmiin. Väitetään, että kuntien päättäjät elättelevät turhia haaveitaan liian kauan.
Kipeitä ratkaisuja – kuten veronkorotuksia, lomautuksia tai kouluverkon karsintaa – tehdään vasta pakon edessä, kun pidemmän tähtäimen realismi on puuttunut. Puhumattakaan siitä, että alueellinen yhteistyö vietäisiin päätepysäkille eli kuntaliitokseen saakka.
Kuntien yhteiset yläkoulut ovat yksi esimerkki yhteistyön tiivistämisestä.
Lehtosen mukaan jatkossa tarvitaan takuuvarmasti lisää kuntien välistä yhteistyötä.
– Pitäisi nähdä se oma paikka omaa kuntaa laajemmalla alueella. Yläkoulujen opetusta järjestetään yhteistyössä jonkin verran, mutta se on yksi esimerkki, missä voisi tiivistää, sanoo Lehtonen.
Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus kannustaa kuntia vapaaehtoisiin yhdistymisiin. Paatero on myös antanut ymmärtää, että hän haluaisi tutkia kuntien tehtävien eriyttämistä.
Kolmannes kuntien työntekijöistä jää eläkkeelle kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Vuonna 2030 Suomessa on jo 80 kuntaa, joissa syntyy alle 15 lasta vuodessa.
OAJ:n ekonomistin Mika Väisäsen mukaan kuntakentälle on syntymässä mahdottomia yhtälöitä. Ratkaisu ei kuitenkaan ole voivottelu.
– Kunnan tehtäviä ei voi enää lisätä samalla, kun valtio vetäytyy rahoitusvastuusta. Kuntatalouteen tarvitaan isoja rakenteellisia muutoksia ja valtion vahvaa mukanaoloa niissä.
Suurissa rakenteellisissa uudistuksissa on epäonnistuttu jo usean hallituskauden ajan. Vuonna 2005 alkaneen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, Paras-hankkeen, sekä kuntaministeri Henna Virkkusen 2011 suurin tavoittein ajaman kuntauudistuksen vaikutukset jäivät vähäisiksi.
Näiden jälkeen kaksi hallitusta ajoi karille sote-uudistuksessa, jossa kuntien suurimmat ja vaikeimmin arvioitavat sote-menot olisivat siirtyneet kunnista maakunnille.
– Suurin ongelma onkin ollut tämä vellova epätietoisuus. Kunnissa ei voida luottaa valtioon ja päätöksentekijöihin siinä, että näitä asioita saadaan eteenpäin. Se on kestämätön tilanne. Valmisteluun on myös kulunut kymmeniä, ellei satoja miljoonia euroja, sanoo Kuntaliiton Sanna Lehtonen.
Tänä vuonna talvi ei ole yllättänyt autoilijoita eteläisessä Suomessa, koska se on jäämässä kokonaan väliin. Vähän samaan tapaan on käymässä viime ja tämän vuoden karmeimmille kuntatalousluvuille.
Sekä valtiovarainministeriö että Kuntaliitto ennustivat koko viime vuoden lopun kunnille historiallista tappiovuotta ja moninkertaista alijäämää siihen nähden, mikä on lopulta toteutumassa.
Alkaneesta vuodesta on tulossa yksittäinen välivuosi kuntien ikuisessa ahdingossa, kun verotulot ja valtionosuudet ovat kasvamassa.
Ei ole kovin hyvää mainosta, jos meneillään on jatkuvia lomautuksia.
Kuntataloudessa asiat eivät kuitenkaan ole koskaan niin hyvin, että henkilöstömenoissa sopeuttamisen paine hellittäisi. Kuntatyönantajien ajankohtaiskyselyn mukaan kuntien tarve säästää henkilöstömenoissa on tänä vuonna 2000-luvun huippulukemissa.
Vaikka kyseessä ei ole kertaluonteinen vaan krooninen ongelma, opettajat ja muu henkilöstö kelpaavat aina kuntien rahoitusvajeen kertakäyttöisiksi laastareiksi.
Kuntaministeri Sirpa Paatero kehottaa kuntia katsomaan yhtä vuotta pidemmälle.
– On nähty, etteivät lomautukset useinkaan tuota sitä säästöä, jota niiltä odotetaan. Kuntalaisten palveluissa laadun pitäisi olla ensisijaista. Julkisen alan työntekijät eläköityvät kovaa vauhtia, eikä näille aloille ei ole kovin hyvää mainosta, jos meneillään on jatkuvia lomautuksia.
PT:n Elina Pylkkäsen mukaan kyse on myös julkisen alan vetovoimasta.
– Olen sitä mieltä, että julkisen alan palkat tulee pitää samassa tahdissa muiden kanssa. Jos palkat jäävät muista yhä enemmän jälkeen, seurauksena on työvoima- ja osaajapulaa, kun ihmiset eivät kouluttaudu näille aloille. Palkat pitävät osaltaan yllä myös ostovoimaa ja paikallistaloutta.