Kalenteri tuntui oudon tyhjältä.
Alkusyksystä 2019 luokanopettaja Joanna Lukkarila hoiti kotona vastasyntynyttä esikoistaan. Tavallisesti hänen päivänsä olivat aamusta iltaan täynnä: ensin työt Kallion ala-asteen koulussa, sitten harrastuksia ja järjestötoimintaa.
Lukkarila mietti, miten voisi kehittää itseään vauvanhoidon ohessa. Hän muisti urasuuntautuneiden äitien verkoston, Mothers in Busineksen, josta kaverit olivat jo odotusaikana puhuneet.
Järjestö lupasi tarjota korkeakoulutetuille äideille mahdollisuuksia verkostoitumiseen, vertaistukeen ja työelämätaitojen kehittämiseen. Lisäksi se kertoi edistävänsä työelämän tasa-arvoa ja perheystävällisyyttä.
Kuulostaa hyvältä, ajatteli Lukkarila ja klikkasi itsensä jäseneksi.
Nyt Joanna Lukkarila on työssäkäyvä kahden lapsen äiti ja innokas mibbaaja.
Mothers in Busineksen toimintamuotoja ovat muun muassa koulutukset, työpajat, vertaistapaamiset, yritysvierailut ja someryhmät. Ideaan kuuluu, että lapset saa ottaa tilaisuuksiin mukaan.
Yhteisön jäsenenä Lukkarila tuntee, ettei ole yksin.
– Muutkin mibiläiset käyvät samoja ajatuksia läpi töistään esimerkiksi perhevapaiden aikana.
Korona-ajan peruina iso osa tilaisuuksista järjestetään yhä verkossa. Lukkarila kertoo kuuntelevansa webinaarien tallenteita itselleen sopivina aikoina.
– Näin opena parasta on vain saada osallistua muiden järjestämään koulutukseen tai luentoon!
Lukkarilaa kiinnostavat erityisesti työelämäkysymykset, perhemyönteisyyden edistäminen sekä raha- ja lakiasiat.
Perheen ja työn yhdistäminen tuntuu Lukkarilasta hyvin luonnolliselta.
– Niin vain tapahtuu, kun perheeseen syntyy lapsi. Niin on tehty jo pitkään.
Vaikka perhe on Lukkarilalle kaikki kaikessa, hän ei halua ajatella itseään pelkästään äitinä. Hän vaihtoi miehensä kanssa osia, kun lapset olivat 6–7 kuukauden iässä.
Varhainen töihinpaluu sai kollegat ihmettelemään, mihin Lukkarila on jättänyt pienokaisensa.
– Tiedän, että se on vilpitön kysymys, mutta se kuvastaa asenteita, joiden mukaan äidin pitäisi olla todella pitkään kotona.
Lukkarilan veri vetää kouluun, koska opettajan työ on niin innostavaa. Lista ammatin hyvistä puolista on pitkä.
– Vaihtelevat päivät, mielenkiintoinen työnkuva, mahtavat kollegat ja oppilaat. Se, että on mahdollisuus kehittää itseään ja tehdä työstä sen näköistä kuin itse haluaa.
Hän suosii opetuksessaan toiminnallisia menetelmiä, kuten matikanopiskelua pihalla.
Opettajalle mibbailu sopii Lukkarilan mielestä mainiosti. Opetussuunnitelmia tulee ja menee, ja opettajan täytyy osata kehittää tekemistään sen mukaisesti.
Koulumaailma ei voi vielä kehuskella perhemyönteisyydellään, vaikka perheestä johtuvat poissaolot ovat naisvaltaisella alalla yleisiä.
– Kuten muillakin aloilla, määräaikaisuuksia ei jatketa tai viransaanti siirtyy raskauden takia. Määräaikaiset saavat myös jännittää, mitä esihenkilö sanoo, kun raskaudesta kerrotaan, Lukkarila sanoo.
Perhevapaan jälkeen opettajan voi olla vaikea saada tilapäisiä osa-aikaisuuksia tai joustoja.
Lukkarila toivoo, että Mothers in Business pystyisi vaikuttamaan koko työelämän rakenteisiin.
– Meillä on vielä pitkä matka siihen, että perhevapaat jaetaan tasaisemmin vanhemmille ja työnantajat näkevät esimerkiksi nuoret naiset työntekijöinä – ei tulevina työnsä tauolle panevina äiteinä.
Joanna Lukkarila
- 32-vuotias helsinkiläinen luokanopettaja ja OAJ:n valtuuston jäsen.
- Työskentelee Kallion ala-asteen koulussa, jossa opettaa kolmasluokkalaisia.
- Perheeseen kuuluvat puoliso sekä yksi- ja kolmevuotiaat lapset.
- Harrastaa ay-toimintaa ja liikuntaa.