Mistä viisivuotiaan aivot on tehty ja miten niitä kannattaisi ruokkia?

Viisivuotiaan aivoissa käy kova kuhina. Tunteet lisäävät kierroksia, mutta jarruttaminen ei vielä omin voimin onnistu. Esiopetuksessa opetellaan pysähtymään. Esiopetus kannattaisikin aloittaa jo viisivuotiaana.

Onko mullakin pään sisällä aivot, parahtaa viisivuotias innostuneena. Aarrearkku, vahtikoira ja viisas pöllö ovat apukäsitteitä, jotka auttavat lasta ymmärtämään aivojensa toimintaa.

Aarrearkku tarkoittaa hippokampusta, jonne lapsi kerryttää ja jäsentelee kaiken oppimansa. Vahtikoira puolestaan on mantelitumake, joka hälyttää toimimaan aina, kun joku asia ei onnistu tai harjoitteleminen kyllästyttää. Vahtikoira on tarpeellinen ystävä mutta rasittava, jos se räksyttää koko ajan. Siksi se pitää kesyttää.

Onneksi otsalohkossa asuu viisas pöllö, joka sanoo tarvittaessa vahtikoiralle, että nyt ei tarvitse haukkua ja että nyt on turvallista eikä ole mitään hätää. Silloin tällöin pöllö ottaa aarrearkusta esille muistikirjan, jota näyttää koiralle ja sanoo, että muistatko, kun aikaisemmin kävi näin ja kaikki päättyi hyvin.

Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi vetää Helsingin yliopiston tutkimushanketta nimeltä Pieni oppiva mieli. Sen tarkoituksena on vahvistaa lasten itsesäätelyn taitoja.

Myös OAJ on sitä mieltä, että lapsilla pitäisi olla kunnolla aikaa harjoitella oppimisvalmiuksiaan, kuten keskittymistä, omien tunteiden säätelyä ja ryhmässä toimimista. Esiopetuksen alkaminen jo viisivuotiaana nykyisen kuuden vuoden iän sijaan olisi paras tapa saada koko ikäluokka varhaiskasvatuksen piiriin.

Koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen muistuttaa, että tällä hetkellä 22 prosenttia viisivuotiaista eli useampi kuin joka viides ei osallistu varhaiskasvatukseen.

− Tutkimustieto tukee vahvasti sitä, että varhaisilla vuosilla on merkittävä vaikutus lapsen koko koulupolulle. Suomalaisten osaamistaso on laskenut ja vanhempien koulutustausta vaikuttaa entistä enemmän siihen, miten hyvin lapset kouluttautuvat. Kaksivuotinen esiopetus olisi ratkaisu molempiin ongelmiin, Lahtinen perustelee.

Kun itsesäätely pettää, otsalohkon toiminta on poissa pelistä.

Mielen malttaminen ja keskittyminen ovat asioita, joissa viisivuotiaiden aivoja pitäisi Nina Sajaniemen mielestä esiopetuksessa erityisesti harjaannuttaa. Otsalohkossa sijaitsevien valmiuksien on oltava riittävän tasapainoisia ja automatisoituja, jotta lapsi oppii jäsentämään uusia asioita.

Viisivuotiaan muutkin aivokuoren alueet ovat kiihkeässä kehitysvaiheessa, ja tunnekeskus valpastuu aina, kun ympäristössä tapahtuu jotakin emotionaalisesti merkittävää. Mantelitumake, vahtikoira, hälyttää lujaa, kun lapsi kyllästyy tekemiseensä tai kun jotain menee pieleen.

Kun lapsen itsesäätely pettää, otsalohkon toiminta on poissa pelistä. Lapsi luovuttaa, saa hepulin tai alkaa häiriköidä. Hän säntäilee etsimään jotakin kamalan kivaa uutta, ei ajattele, ei kuuntele vaan toimii autopilotilla.

Otsalohkojen hermoverkostot säätelevät ihmisen käyttäytymistä ja kontrolloivat tunteita. Lapsen aivojen otsalohkon alueet ovat hyvin epäkypsiä pitkälle nuoruusvuosiin saakka. Viisas pöllö ei ole vielä kunnolla herännyt.

− Tunteiden hallinta ei viisivuotiaalla vielä kunnolla toimi. Otsalohkossa ei ole oikein hyvää järjestystä eikä tehokkuutta, ja siksi lapsi on altis ”aivohälylle”. Aikuisen avulla lapsi oppii kuitenkin vähitellen painamaan jarrua omin voimin, Sajaniemi sanoo.

Aikuisen tehtävänä on Sajaniemen mielestä ohjata lasta pysähtymään ja keskittymään yhteen asiaan ilman, että huomiota vedetään liian vahvasti uuteen.

Esiopetuksessa herätellään otsalohkossa asuvaa viisasta pöllöä ja kerätään aarteita hippokampuksen arkkuun. Opettajan avulla lapsi luo pohjaa arkikäsitteille. Ne ovat paljon laajempia kuin yksittäiset sanat ja symbolit.

Esimerkkinä Sajaniemi mainitsee lukemisen. Ennen kuin lapselle aletaan opettaa kirjaimia, tämän on itse hoksattava, mikä on se juju niiden takana, miksi kirjaimia on. Kun lapsi ymmärtää, että lukeminen on tapa välittää viestejä ja jakaa informaatiota, hänen päässään avautuu valtava uusi avaruus.

− Arkikäsitteet rakentuvat laajoiksi, jos lapsi saa rakentaa niitä rauhassa siten, että hänellä on aikaa ihmetellä, mutustella, havainnoida ja kokeilla. Samalla vahvistetaan hippokampuksen toimintaa.

Hippokampus on aivokuoren alainen muistin ja oppimisen kannalta välttämätön hermosolukeskus, joka kehittyy kiihkeästi lapsen kolmesta ikävuodesta eteenpäin.

Hippokampuksen avulla lapsi rakentaa vahvaa arkikäsitteiden viidakkoa ja nivoo yhteen kokonaisuuksia. Arkikäsitteiden hallinta on Sajaniemen mukaan välttämätöntä, jotta lapsi voi myöhemmin siirtyä tieteen käsitteiden maailmaan ja ymmärtää sellaisia käsitteitä kuin osakeyhtiö tai poliittinen järjestelmä.

− Viisivuotiaalle syttyy kiinnostus lukemiseen, kun hän näkee kirjoja ja kuulee niitä luettavan. Lukeminen näyttää jännittävältä ja lapsessa herää pieni salapoliisi, joka miettii, että mikä tämä juttu oikein on. Kun lapsi keksii lukemisen idean ja kirjainten merkityksen, hän alkaa raapustaa viivoja paperille ja leikkii lukemista. Vasta tämän jälkeen lapselle aletaan opettaa kirjaimia, hän kertoo.

Kauppa- ja kotileikit vahvistavat arkikäsitteitä, joiden päälle myöhemmät tieteelliset käsitteet voidaan istuttaa. Viisas opettaja osaa rakentaa merkityksiä kirjoihin ja lukemiseen myös niille lapsille, joita lukeminen ei alun perin kiinnosta.

 

Katsele, kuuntele, kokeile ja mallinna.

Sajaniemi saa oppimisen kuulostamaan helpolta. Esikoulun opettaja on laumanjohtaja, joka pitää huolen siitä, että lauman jäsenet ovat joka päivä yhdessä ihmettelemässä kulloistakin asiaa, joka kuuluu esiopetussuunnitelmaan, ja tekemässä siitä yhteistä leikkiä tai toimintaa.

Päivä voi kulkea vaikka siten, että opettaja tarinoi ja kyselee lapsilta, mitä he asiasta ajattelevat. Aiheesta tulee ryhmän yhteinen juttu, jota lapset alkavat toteuttaa toimimalla ja leikkimällä. Opettaja luottaa leikkiin ja pitää huolen siitä, että kaikki pysyvät aiheessa. Päivän lopussa mietitään, mitä aiheesta löydettiin.

Mitä aivojen sisällä päivän aikana tapahtui? Aivot saivat sopivasti jännitystä, kun välillä piti malttaa ja toimia omien taitojen ylärajoilla. Vaikeina hetkinä opettaja tyynnytti ja auttoi eteenpäin.

Sajaniemi on OAJ:n kanssa samaa mieltä siitä, että esiopetusta kannattaisi laajentaa viisivuotiaisiin. Silloin jokainen lapsi voisi olla ennen kouluikää kaksi vuotta sellaisessa ympäristössä, jossa opitaan säätelemään omaa käytöstä ja kuuntelemaan muita.

Ennen ei tarvittu viskareita ja eskareita, mutta nyt ne ovat Sajaniemen mukaan perusedellytyksiä lasten kasvulle ja kehitykselle. Nykyinen itsekeskeinen ja eriarvoistuva maailma asettaa paljon suurempia paineita oppimisympäristölle kuin maailma vielä parikymmentä vuotta sitten.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että akateemiset taidot ovat parempia niillä, jotka ovat lapsena olleet esiopetuksessa. Kaksivuotisessa esiopetuksessa on kuitenkin kyse vielä paljon enemmästä kuin yhdestä lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan.

− Kahden eskarivuoden aikana voimme vahvistaa lapsissamme ihmisenä olemisen taitoja ja yhteistä vastuuta kaikista kanssakulkijoista. Sitä kautta myös laajempi yhdenvertaisuus yhteiskunnassamme lisääntyy, Nina Sajaniemi toteaa.

 

OAJ:n malli esiopetukseen

OAJ:n yhtenä eduskuntavaalivaalitavoitteena on laajentaa esiopetusta kaksivuotiseksi. Näin OAJ:n malli toimii:

  • Maksuton esiopetus alkaa jo viisivuotiaana.
  • Lapsella on oikeus esiopetusta täydentävään, maksulliseen varhaiskasvatukseen.
  • Jokaisella viisi- ja kuusivuotiaalla on velvollisuus osallistua maksuttomaan esiopetukseen, mutta vanhemmat saavat päättää, miten lapsi sen suorittaa.
  • Kunnilla on velvollisuus valvoa esiopetusta silloin, kun lapset eivät osallistu kunnan järjestämään esiopetukseen.
  • Esiopetus kirjataan perusopetuslakiin.
  • Esiopetuksella ei saa tavoitella taloudellista hyötyä.