Keskustelemme tulevaisuudennäkymistäsi. Työnantaja ei aio irtisanoa ketään.
Näin henkilöstöjohtaja totesi palvelupäällikkö Kauko Ojaselle ennen yhteistä tapaamista toukokuussa 2021. Meneillään oli Ojasen työpaikan Metropolia-ammattikorkeakoulun muutosneuvottelut.
Ojasella oli takanaan jo useat yt:t ja hän ei osannut olla erityisen huolissaan. Mutta keskustelussa hän saikin eteensä lomakkeen.
– Minulle sanottiin, että mitäpä jos Ojanen itse irtisanoudut.
Ojanen ei lomaketta allekirjoittanut. Heinäkuussa hänet irtisanottiin.
Elo–syyskuun vaihteessa Ojanen palaveerasi työnantajan kanssa uudemman kerran. Hän oli pyytänyt tapaamiseen myös pääluottamus- edustajan Ulla Vaherkosken, johon oli tutustunut erästä kehittämishanketta vetäessään. Ojanen tiesi voivansa luottaa Vaherkoskeen.
Keskustelu oli varsin lyhyt.
– Tärkein viesti oli, että Metropoliaan on syksyllä tulossa avoimia työpaikkoja, mutta mikään niistä ei olisi minulle sopiva.
Tämä ihmetytti Ojasta. Hän oli työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2013 lähtien useissa eri tehtävissä, muun muassa tutkinnoista vastaavana lehtorina.
Viimeisessä pestissään palvelupäällikkönä hän oli vastannut oppimistoiminnan laadusta.
Nyt hänelle ei löytyisikään talosta mitään virkaa.
Ojaselle tarjottiin ylimääräistä parin kuukauden palkkaa, jos hän jättäisi työnsä mukisematta.
Ojanen ei tähän ”tikkariksi” kutsumaansa lepyttelyyn tyytynyt.
Seuraavaksi luottamusedustaja Vaherkoski neuvoi keneen Ojasen kannattaisi olla yhteydessä.
Tapaukseen tarttui OAJ:n juristi Karoliina Huuskonen.
Kauko Ojasen irtisanominen on tyypillinen esimerkki tilanteesta, jossa ammattijärjestön jäsen tarvitsee avukseen leveitä hartioita.
Ensimmäinen auttaja on useimmiten työpaikan luottamusedustaja. Jos kärhämää ei saada paikallisesti sovittua, jeesiä haetaan OAJ:n toimistosta.
OAJ auttaa, kun talo jo palaa, mutta ammattiliiton toivotaan olevan hereillä myös ihan tavallisessa arjessa.
Ensimmäinen auttaja on useimmiten työpaikan luottamusedustaja.
Paikallinen edunvalvonta nousee aina kärkeen, kun OAJ kysyy jäsenistöltään, mitä liiton palvelua he eniten arvostavat.
Paikallinen toiminta pitää sisällään luottamusedustajan ja työsuojeluvaltuutetun palvelut. Näiden lisäksi palkkaukseen, työaikaan, lomiin ja muihin palvelussuhteen ehtoihin vaikuttamista pidetään tärkeänä.
OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto kävi kesällä läpi uusimman jäsenkyselyn vastaukset. Niissä ykköseksi nousi palkkaedunvalvonta.
Lisäksi jäsenet haluavat, että liitto vaikuttaa koulutuspoliittisiin päätöksiin ja lainsäädäntöön eli palkkaa, lomautuksia ja irtisanomisia laajempiinkin kuvioihin. Kasvatuksen ja koulutuksen rahoitukseen pitäisi opettajien pystyä vaikuttamaan.
Merkittävä osa asioista päätetään kuntatasolla. Siksi paikallinen yhdistystoiminta on meille todella tärkeää, Murto sanoo.
Hän antaa esimerkiksi oppimisen tukeen tehdyt muutokset.
Joulukuussa 2024 eduskunta hyväksyi oppimisen tukea vahvistavan lain, jota OAJ:kin on ollut ajamassa. Lakimuutos koskee koko Suomea. Silti vasta kuntatasolla päätetään esimerkiksi, paljonko opettajia palkataan.
Sama koskee koulujen tuntijakoa. Opetuksen minimituntimäärät määritellään laissa. Kunta voi kuitenkin antaa esimerkiksi musiikinopetusta enemmän kuin laki määrää.
Myös varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen sijaisjärjestelyt ovat kuntien vallassa.
Toisissa kunnissa paikalliset yhdistykset ovat saaneet purettua sijaiskieltoja. Näissä kunnissa sijaisen saa ottaa aina, kun opettaja sairastuu. Silti on edelleen niitäkin kuntia, joissa alle kolmen päivän poissaoloon ei sijaista oteta.
Syksyllä 2021 Kauko Ojanen piti silmällä Metropolian työpaikkailmoituksia. Ojasella on pitkä työhistoria, ja siksi hän olisi omasta mielestään ollut pätevä useampaankin avoimena olleeseen työpaikkaan.
Myös OAJ:ssä oltiin sitä mieltä, että Metropolian olisi pitänyt tarjota Ojaselle uusia työtehtäviä.
Tähän velvoittaa työsopimuslakikin. Sen mukaan työnantajan pitää tarjota taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanotulle työntekijälle työtä, jos tarjolla on samoja tai samankaltaisia tehtäviä, joita irtisanottu on aiemmin tehnyt.
OAJ:n juristitiimi yritti hieroa Metropolian kanssa sovintoa, mutta työnantaja pysyi järkkymättömänä. Se ei suostunut tarjoamaan Ojaselle uutta työtä.
Kun sopuun ei päästy, kiista eteni käräjäoikeuteen.
Virka- ja työehtosopimusjärjestelmä on ollut pyörityksessä jo pitkään. OAJ on tässä myllerryksessä halunnut vahvistaa neuvotteluasemaansa entisestään ja samalla turvata neuvottelujärjestelmän toimivuutta.
Ensin, vuonna 2016, Elinkeinoelämän keskusliitto päätti irrottautua tulopoliittisista kokonaisratkaisuista.
Nyt Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on poikkeuksellisen paljon työelämää ja lainsäädäntöä koskevia heikennyksiä. Hallitus on muun muassa rajoittanut lakkooikeutta ja heikentänyt työttömyysturvaa.
Hallitus sanoo ottaneensa mallia muista Pohjoismaista.
Yksi pohjoismaiseen työmarkkinamalliin kuuluva osa ei sille kuitenkaan ole kelvannut. Nimittäin yhteistyö.
Pohjoismaiden työmarkkinainstituutioita ja käytäntöjä vertaillut Ilkka Kärrylä huomauttaa, että muissa Pohjoismaissa työmarkkina- lainsäädäntö tehdään järjestöjen välisten kompromissien pohjalta.
Näin toimittiin muun muassa Ruotsissa kolmisen vuotta sitten. Keskus- järjestöjen välille solmittu pääsopimus syntyi pitkien neuvottelujen jälkeen.
”Orpon hallitus ei kuitenkaan ole suostunut kokonaisvaltaiseen neuvotteluun eri uudistuksista”, Kärrylä kirjoittaa ammattiliitto YKA:n vuosikirjan artikkelissa. YKA on yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen järjestö.
”Mikäli sama trendi jatkuu, ja tulevatkin hallitukset uudistavat työmarkkinoiden sääntelyä suurin harppauksin lainsäädännöllä ilman työmarkkinaosapuolten saavuttamia kompromisseja, voidaan puhua jopa järjestelmänmuutoksesta Suomessa.”
Joulukuussa 2024 eduskunta hyväksyi vientimallilain, jonka mukaan vientialat määrittelevät palkankorotusten tason.
Tämä sitoo valtakunnansovittelijan kädet, sillä valtakunnansovittelija ei voi ylittää yleistä linjaa. Vientialoja paremmat palkankorotukset on saatava neuvoteltua työntekijä- ja työnantajaliittojen kesken.
Murron mukaan muutos näkyi viime kevään sopimusneuvotteluissa.
– Kun fokus oli vain palkankorotustasossa ja yleisessä linjassa, se vaikeutti sopimuksien muuta kehittämistä.
OAJ pystyi kuitenkin pitämään jäsentensä puolia ja neuvottelemaan erinomaisen ratkaisun. Viime keväänä OAJ:n neuvottelema uusi palkkaohjelma parantaa jäsenten ostovoimaa ja korjaa palkkojen jälkeenjääneisyyttä kunta-alalla.
Katarina Murron mukaan palkka- ja työehtoneuvotteluissa on pystytty ottamaan huomioon sekä taloustilanne että työllisyys, ostovoima, kilpailukyky ja osaavan työvoiman saatavuus.
– Elinkeinoelämän intressinä on pirstaloittaa tätä sopimusjärjestelmää ja siirtää palkkaneuvotteluita yhä enemmän paikallistasolle ja vienti- alojen ohjaamaksi.
OAJ neuvottelee jatkossakin itsenäisesti alan palkat ja työehdot.
– Kun järjestäytymisaste säilyy vahvana, OAJ:llä on legitimiteettiä puhua opettajien ja opetus- ja tutkimusalan puolesta, pysymme vahvoina sopimusneuvotteluissa ja voimme vaikuttaa vahvasti koulutus- ja työmarkkinapolitiikkaan.
Työnantajat eivät lähteneet työntekijöiden kanssa sopimisen tielle hyvää hyvyyttään.
Miksi sopimusjärjestelmää uhataan juuri nyt?
Sitä kannattaa kysyä Helsingin yliopiston historiantutkija Maiju Wuokolta. Hän on yhdessä Ilkka Kärrylän kanssa etsinyt selityksiä Suomen työmarkkinoiden murrokselle.
Syitä on useita.
Huhtikuussa 2025 julkaistussa Työelämän tutkimuksia -lehden artikkelissa tutkijat muistuttavat, että työnantajat eivät alun perinkään lähteneet työntekijöiden kanssa sopimisen tielle hyvää hyvyyttään.
Keskitetyllä työmarkkinapolitiikalla ja palkkaratkaisuilla tuettiin suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyä. Tavoitteena oli palkkamaltti ja työrauha.
Kollektiivinen sopiminen ja lähentyminen ammattiyhdistysliikkeen kanssa tarjosivat työnantajille myös keinon estää työväestön radikalisoitumista.
Nyt työnantajien mieli on muuttunut.
– Työnantajapuolella katsotaan, että yhteiskunnalliset ja aatteelliset virtaukset ovat nyt heidän kannaltaan myönteisiä, Wuokko sanoo.
Työnantajat ovat saaneet omia tavoitteitaan ujutettua myös nykyhallituksen ohjelmaan.
Orpon hallitus kertoi viime kevään puoliväliriihen yhteydessä poistavansa työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden vuodesta 2026 alkaen. Esitys ei ole vielä edennyt eduskuntaan.
Entä jos eduskunta hyväksyy lain?
– Verovähennyssoikeuden poisto ei todennäköisesti ainakaan yhtäkkisesti romahduta ammattiliittojen jäsenmääriä, Maiju Wuokko uskoo.
Uudistukset voivat vaikuttaa eri tavalla eri liittoihin. Varsinkin julkisen puolen naisvaltaiset alat ovat yhä hyvin järjestäytyneitä.
Jos sopimusjärjestelmä rapautuu, aiemmin työehtosopimuksissa sovitut asiat aletaan määrätä lainsäädännöllä. Miten se vaikuttaisi työntekijöiden asemaan?
– Se avaa mahdollisuudet työntekijöiden oikeuksien heikennyksiin, Wuokko sanoo.
Suomalaisen sopimusjärjestelmän muutokset ovat herättäneet huolta ulkomaita myöten.
Ammattiliittojen maailmanjärjestö ITUC:n viime keväänä julkaisemassa raportissa Suomi nostettiin esiin huolestuttavana esimerkkinä työntekijöiden oikeuksien heikkenemisestä.
ITUC kiinnitti huomiota erityisesti lakko-oikeuden rajoittamiseen, laittomiksi katsotuista lakoista määrättyjen lakkosakkojen merkittävään kiristämiseen ja kolmikantaisen yhteistyön heikkenemiseen.
Useat työntekijöiden saamat etuudet perustuvat lakiin, mutta työehtosopimuksissa niistä päätetään tarkemmin.
Suomessa ei esimerkiksi ole lailla säädettyä minimipalkkaa. Vähimmäispalkkataso määräytyy pääosin työehtosopimusten perusteella. Sopimukset linjaavat palkkojen lisäksi myös työaikaa, vuosilomaa ja monia muita etuja.
– On tietysti suuri vaara, että jos niitä asioita ruvetaan viemään lainsäädäntöön, niin ei ne kauhean kummoisella tasolla sinne päädy, Maiju Wuokko muistuttaa.
Alkaa kuulostaa siltä, että liittoon kuuluminen on yhä tärkeämpää.
Surkea talouskehitys on yksi Suomen työmarkkinamurrokseen vaikuttanut tekijä.
Vuoden 2008 finanssikriisistä alkanut matalasuhdanne on heittänyt varjon Suomen tulevaisuuden ylle samaan aikaan kun muissa Pohjoismaissa on paistanut aurinko.
Vuosina 2010–2023 Suomen bruttokansantuote kasvoi noin kymmenen prosenttia. Ruotsissa ja Tanskassa kasvua oli liki 30 prosenttia.
Jotain pitäisi keksiä.
Heikko tuottavuus ja kasvu ovat osin johtuneet muita Pohjoismaita epä- edullisemmasta väestö- ja elinkeinorakenteesta. Niiden rukkaaminen on vaikeaa. Väestö vanhenee vääjäämättä, eikä elinkeinorakennettakaan korjata hetkessä.
Sen sijaan työmarkkinoiden remontointi näyttää onnistuvan käden käänteessä.
”Tukeutuminen vanhoihin uskomuksiin joustavien palkkojen ja heikon työsuhdeturvan kasvua luovista vaikutuksista on varmasti monille työnantajille ideologisesti luonteva suunta”, Maiju Wuokko ja Ilkka Kärrylä muistuttavat Työelämän tutkimuksia -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa.
Kauko Ojasen irtisanominen kävi työnantajalle kalliiksi.
Mietin, kuinka mulle käy ja mitä tässä nyt tapahtuu, Kauko Ojanen muistelee epätoivoa, joka iski, kun työnantaja ojensi hänelle irtisanomislapun.
OAJ:hin 37 vuotta kuuluneen Ojasen pahimmat pelot hälvenivät kuitenkin nopeasti.
– Juristi Karoliina Huuskonen osasi asian hoitaa sillä tavalla, että heti syntyi luottamus ja rauhallinen mieli siitä, että asiat menevät hyvin ja oikeutta tullaan saamaan.
Lakipalvelut ovat osa OAJ:n jäsenpalveluita, jotka katetaan jäsenmaksuilla.
Ojasen irtisanomisen käsittely vei käräjäoikeudessa liki neljä vuotta, mutta päätökseen hän on tyytyväinen.
Tyytyväinen mies on muutenkin. OAJ:n toiminta kaikkiaan oli hänen mukaansa ”todella ammattimaista”.
– Minun asiaani on oikeasti paneuduttu, ja minua on kuunneltu koko ajan.
Työnantajalle Kauko Ojasen irtisanominen kävi kalliiksi.
Käräjäoikeuden mielestä Ojanen olisi aiemman työhistoriansa ja osaamisensa perusteella voitu valita seitsemään Metropoliassa avoinna olleeseen työtehtävään.
– Käräjäoikeuden päätöksestä syntyy sellainen vaikutelma, että muutosneuvottelut on vedetty Metropoliassa läpi hutiloiden, Huuskonen sanoo.
Kun oikeus arvioi työnantajan toiminnan moitittavuutta, se otti huomioon Ojasen iän. Ojanen oli potkujen aikaan 60-vuotias.
Käräjäoikeus määräsi työnantajan maksamaan Ojaselle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 16 kuukauden palkan. Sen päälle tuli vielä 15 000 euroa yt-lain mukaista hyvitystä. Hyvityksellä korvataan henkilöön kohdistunut henkinen loukkaus.
Karoliina Huuskonen toivoo, että muutkin työnantajat tutustuvat käräjäoikeuden tekemään ratkaisuun.
– Ja ottavat siitä oppia, että ei kannata hölmöillä.
Ketjutuksia ja kikkailuja
Virkasuhteiden ketjuttaminen, työaikakikkailu ja väärin perustein maksetut palkat ovat työllistäneet OAJ:tä viime aikoina.
Kokkolan kaupunki roikotti päätoimista tuntiopettajaa neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa ilman laillisia perusteluja. Kaupungin mukaan töiden ketjuttamisen syynä oli muun muassa vireillä ollut organisaatiomuutos.
Hallinto-oikeuden mielestä organisaatiomuutos ei voi olla perusteltu syy palkata opettaja toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin selvittämättä ja arvioimatta organisaatiomuutoksen jälkeistä opetustarvetta.
Hallinto-oikeus velvoitti Kokkolan kaupungin maksamaan opettajalle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen sekä oikeudenkäyntikulut.
Samassa yhteydessä paljastui, että työnantaja oli ottanut opettajan yhdeksi lukuvuodeksi sivutoimiseksi tuntiopettajaksi. Tuntimäärien perusteella hänet olisi pitänyt palkata päätoimisena. Lisäksi työnantaja ei ollut maksanut opettajalle kaikkia virkaehtosopimuksen mukaisia lisiä.
Työnantaja joutui korvaamaan takautuvia palkkasaatavia noin 8 000 euroa.
Pääluottamusedustaja Pate Nikulainen sai työvoiton, kun työtuomioistuin laittoi lopun Lempäälän työaikakikkailulle.
Vuonna 2021 Lempäälän varhaiskasvatuksessa siirryttiin yllättäen kolmen viikon työvuorolistoista yhden viikon listoihin.
Varhaiskasvatuksen työntekijöiden mielestä uusi järjestely teki heidän arkensa suunnittelusta mahdotonta.
Uusi järjestely oli myös sopimusten vastainen.
Työtuomioistuin tuomitsi Lempäälän kunnan hyvityssakkoihin virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta. Myös Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat sai sakot. Työtuomioistuimen mielestä KT:n olisi pitänyt puuttua sopimuksen vastaiseen toimintaan.
Opettaja-lehti julkaisi Nikulaisen haastattelun elokuussa 2024.
Peruskoulun ja lukion yhteiselle opinto-ohjaajalle maksettiin peruskoulun opon palkkaa, vaikka työ oli jo vuosia painottunut lukion puolelle.
Jäsen luki Opettaja-lehden uutisen hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan opettajan palkan tulee määräytyä tosiasiallisten työtehtävien eikä virkanimikkeen mukaan. Sen jälkeen hän otti yhteyttä OAJ:n toimistoon.
Paikallisen luottamusedustajan ja toimiston avulla virka muutettiin lukion viraksi. Työnantaja maksoi opettajalle takautuvasti lukion opinto-ohjaajan ja peruskoulun opinto-ohjaajan palkan erotuksen kahdelta ja puolelta vuodelta.