Onko hyvä luku- ja kirjoitustaito tulevaisuudessa vain harvojen pääomaa, kuten sata vuotta sitten?
Lukutaito-opettajan Pirjo Laatikaisen mukaan iso osa suomalaisista nuorista lukee niin huonosti, että kyseessä on kansallinen hätätila ja tarvitsemme lukutaitotalkoot.
Laatikainen työskentelee Kangasalan yläkoulujen kiertävänä lukutaito-opettajana. Jos hän saisi valita, kaikissa yläkouluissa olisi lukutaito-opettaja.
Mitään koulun ulkopuolisia hokkuspokkustemppuja erityisopettajaksi kouluttautunut Laatikainen ei kaipaa. Koulussa pitää yksinkertaisesti opettaa nykymaailman selviytymiskeinoja ja elinehtoja, luku- ja kirjoitustaitoja.
Ammattitaitoiset opettajat pystyvät korjaamaan tilanteen, kunhan aikaa on riittävästi, kaikki opettajat ottavat vastuuta lukutaidon kehittämisestä, perheet tekevät oman osansa ja oppilaat saavat lukitukea oikeaan aikaan.
Laatikainen puolustaa alakoulun äidinkielen oppitunteja, joista liian helposti irrotetaan aikaa muiden asioiden hoitamiseen.
– Haluan opettajien ryhtyvän lukikapinaan. Lukitaitoja pitää priorisoida ja karsia sisältöjä muualta. Perustaidot ovat entistä tärkeämpiä, siksi niiden oppimiseen pitää panostaa.
Karvin viimeisin yhdeksäsluokkalaisten lukutaidon arviointi kolmen vuoden takaa nostaa esille huolen peruskoulun päättävien nuorten heikosta luetun ymmärtämisen taidosta.
Karvin, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, mukaan isolla osalla nuorista jää yksi perusopetuksen keskeisistä tavoitteista saavuttamatta.
Pojista 22 prosenttia jäi esimerkiksi mediatekstien tulkitsemisen tehtävissä välttävän osaamisen tasolle, joka vastaa korkeintaan arvosanaa kuusi miinus. Tytöistä näin alhaisen osaamisen tasolla on 11 prosenttia.
Karvin johtava arviointiasiantuntija Jan Hellgren on lukutaidon lisäksi huolissaan kirjoitustaidosta. Vaikka kirjoitustaidosta puhutaan vähemmän, se on yhtälailla tärkeä jatko-opinnoissa ja elämässä.
Kirjoittamisen merkitys nousee esille erityisesti ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden kaltaisissa koe- ja arviointitilanteissa.
Hellgren muistuttaa, että luku- ja kirjoitusvaikeudet eivät ole vain koulun haasteita. Vaikka koululla on erityinen asema lukivaikeuksien hoitamisessa, kyse on koko yhteiskunnan ongelmasta.
– Voi jopa kysyä, onko demokraattinen ja toimiva yhteiskunta mahdollinen ilman kansalaisten rittäviä luku-, kirjoitus- ja vuorovaikutustaitoja. Kaikkien yhteiskunnan toimijoiden onkin tartuttava asiaan.
Hellgrenin mukaan avainasemassa ovat koulun saamat monipuoliset resurssit. Tarvitaan ihmisiä, rahaa, aikaa, oppimateriaaleja, täydennyskoulutusta ja kirjastoja.
– Mutta ei lukemisen kipinä pelkillä resursseilla syty. Suurin haaste on herättää kiinnostus, jotta osaaminen lähtee kehittymään.
Tarvitaan ihmisiä, rahaa, aikaa, oppimateriaaleja, täydennyskoulutusta ja kirjastoja.
Kangasalan kaupunki on tarttunut lukutaito-ongelmaan palkkaamalla neljäksi vuodeksi yläkouluihin kiertävän lukutaito-opettajan. Pirjo Laatikaisella on nyt menossa ensimmäinen työvuosi tässä tehtävässä.
Kangasala myös koordinoi seitsemän ympäristökunnan yhteistä esi- ja alkuopetuksen Lukuintoa Pirkanmaalla -hanketta.
Kokemuksensa perusteella Laatikainen ei jaa käsitystä, että oppilas saavuttaa lukutaidon alkuopetusvuosina ja sen jälkeen taito kehittyy itsestään. Laatikainen tietää, että kaikki oppilaat eivät ole valmiita oppimaan lukutaitoa vielä alkuopetuksessa.
Niinpä tarvittaessa opetuksessa pitäisi olla rohkeutta ja aikaa mennä taaksepäin ja palata uudelleen lukemisen perustaitoihin, kirjain–äänne-vastaavuuden automatisointiin ja tavujen lukemisen harjoitteluun.
Laatikaisen mukaan myös alkuopetuksen jälkeen oppilaat tarvitsevat lukutaidon kehittymisen säännöllistä seuraamista. Joskus lukivaikeus näyttäytyy vasta alkuopetuksen jälkeen, ja jos lukutaidon kehittymistä ei seurata, voi lukivaikeus jäädä huomaamatta.
Lukutaito kehittyy kehässä, jossa opettaja ensin arvioi lukutaidon ja sitten antaa kannustavaa palautetta. Tämän jälkeen oppilas ja opettaja asettavat yhdessä lukutavoitteen, joka voi olla tietty määrä oikein luettuja sanoja minuutissa.
Kun oppilas on harjoitellut lukemista suunnitelman pohjalta, esimerkiksi lukenut tietyn määrän kirjoja, opettaja arvioi ja antaa palautetta. Sitten oppilas asettaa taas itselleen uuden tavoitteen. Kun kehä pyörii kuusi ensimmäistä kouluvuotta, lukutaito oikeasti kehittyy.
– Lapsi ja perhe on hyvä osallistaa tavoitteen asettamiseen, harjoitussuunnitelman laatimiseen ja tuloksista iloitsemiseen. Siksi vanhempien olisi jaksettava kärsivällisesti kuunnella lapsen lukemista, Laatikainen sanoo.
Opettajien on hyvä kertoa oppilaille omista lukukokemuksistaan.
Kaikkiin oppiaineisiin on Laatikaisen mukaan mahdollista lisätä lukutaidon harjoittelua. Kun oppilaat lukevat vuorotellen ääneen, on hyvä muistuttaa rauhallisesta lukutahdista.
– Jokainen aineenopettaja on lukutaito-opettaja, ja jokaisella tunnilla voi lukea niin ala- kuin yläkoulussakin.
Laatikainen on valmis innostamaan oppilasta lukemaan ääneen vaikkapa positiivisella Wilma-palautteella.
– Kannustan lukemaan enemmän ääneen luokissa. Se on samalla matalan kynnyksen esiintymisharjoittelua. Lukivaikeuksista kärsivä voi sanoa oman vuoron kohdalla “ohi”.
Lukuopettajana Laatikainen saattaa lukea pienelle porukalle ensin itse ääneen, ja sitten lukuvuoron saavat halukkaat oppilaat. Opettaja kehuu aina oppilaan lukemista ja palkitsee aluksi rohkeita ääneenlukijoita vaikkapa karkilla.
Tärkeää on parantaa lukusujuvuutta, jonka myötä kehittyy myös luetun ymmärtäminen.
Konkreettisia keinoja kodin ja koulun lukutaitoyhteistyöhön ovat pohtineet myös äidinkielenopettajat Elsi Santala ja Elisa Hurmerinta. Heidän mukaansa monet lukemisharrastusta tukevat vinkit toimivat niin koulussa kuin kotonakin.
Viikin normaalikoulussa Helsingissä työskentelevä Santala ja Sipoonlahden koulussa Sipoossa opettava Hurmerinta haluavat tukea koteja ja vanhempia lasten lukemisharrastuksen kanssa. Kaksikon tärkein keino tähän on Kirja käteen! -podcast, jonka tekemisen he aloittivat noin vuosi sitten.
– Pakolliset lukuläksyt ovat lahja vanhemmille, koska ne tukevat vanhempia lapsen lukutaidon edistämisessä, Hurmerinta sanoo.
Santala ja Hurmerinta ovat osallistuneet 3.–6.-luokkalaisten äidinkielen oppikirjasarjan tekemiseen. Nykyään he toimivat oman työnsä ohella lukutaidon täydennyskouluttajina.
Podcastissa tekijät antavat kirjavinkkejä ja vertaistukea vanhemmille. Opettajat saavat tukea omalle työlleen kertomalla podcastista oman luokkansa oppilaiden vanhemmille.
– Halusimme luoda lukemista tukevan positiivisen foorumin. Kerromme, miten vanhempi voi lapsen kanssa kokea mukavia yhteisiä lukuhetkiä ja keskusteluja, Hurmerinta kertoo.
Moni kuulija on kertonut aloittaneensa uudelleen lukemaan iltasatuja lapselleen. Vanhemmat arvostavat erityisesti erilaisille lukijoille kohdennettuja kirjavinkkejä. Opettajat taas kaipaavat opastusta lukutaidon ja -strategioiden opetukseen.
Vanhempien ja lasten samanaikainen lukeminen on kivaa myös isompien lasten kanssa.
– Vitos- ja seiskaluokkalaisten lasteni kanssa olemme lukeneet omia kirjojamme esimerkiksi kahvilassa leivosten äärellä. Lukemaan houkuttelemisessa myös lahjominen ja palkitseminen on sallittua, Santala nauraa.
Yläkouluun siiryttäessä kannattaisi tarkistaa, ettei kukaan jää jälkeen.
Vantaa lisää ensi syksystä lähtien ekaluokkalaisille yhden vuosiviikkotunnin äidinkielen opetusta.
Elisa Hurmerinnan mielestä perustaitoa on mahdollista vahvistaa myös muilla keinoin, kuten kunnollisilla oppimateriaaleilla, jakotuntien lisäämisellä tai lisäopetuksella sitä tarvitseville. Hän on pitänyt lukutaitokerhoa 3.–4.-luokkalaisille.
Sipoonlahden koulussa lukudiplomiin on valittu myös oppilaiden omia suosikkikirjoja. Oppilaat ovat ilahtuneet, kun opettajatkin tarttuvat heidän mielikirjoihinsa.
Viikin norssissa on tänä keväänä kaksi Koko koulu lukee -hetkeä, jolloin kaikki opettajat ja oppilaat lukevat samaan aikaan puolen tunnin ajan. Yhteisten lukuhetkien tavoitteena on tehdä lukeminen näkyväksi.
– Lukeminen olisi saatava osaksi arkea niin kotona kuin koulussakin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa lukuharrastusta, Santala sanoo.
Yksi portti lukemiseen ovat oikein valitut kirjat. Ahmimisikäinen eli nelos–kutosluokkalainen tarvitsee vinkkejä kiinnostavasta luettavasta, sanoo lukutaito-opettaja Pirjo Laatikainen.
Teosten valinta onkin hänestä erittäin tärkeää. Hyviä lukuvinkkejä voi etsiä yhteistyössä kirjastohenkilökunnan kanssa.
Opettajan pitäisi tietää kunkin oppilaan lukutaidon taso, jotta hän osaisi tarjota oikeanlaista luettavaa, esimerkiksi selkokirjan.
– Joskus kannattaa aloittaa novellista. Nuorten väliset suhteet kiinnostavat monia, samoin uusperheitä ja vähemmistöjä käsittelevät tekstit, Laatikainen vinkkaa.
Kaikki haastateltavat tähdentävät lukevan aikuisen mallia. Roolimallit kannustavat lukemaan. Erityisen tärkeänä he pitävät lukevan miehen mallia.
Laatikainen haluaa kaikkien opettajien kertovan oppilaille innostavasti omista lukukokemuksistaan. On myös hyvä vinkata oman alan lehtiartikkeleita tai elämäkertoja.
Karvin Jan Hellgrenin mukaan on kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että lukemisharratus on laskenut koko 2000-luvun. Poppakonsteja asian korjaamiseen ei ole, mutta pieniinkin lukemista tukeviin asioihin on tartuttava.
– Kouluissa tehdään koko ajan paljon. On kuitenkin esimerkiksi vitosluokan ja yläkoulun kaltaisia kynnyskohtia, joissa vaaditaan uudentyyppistä lukutaitoa. Ehkä näissä kohdissa pitäisi tarkistaa, ettei kukaan jää jälkeen, Hellgren sanoo.
Tulevana kesänä kaikki koulut saavat Suomen kulttuurirahastolta lahjoituksena 50–150 selkokirjaa. Ne saattavat olla heikolle lukijalle portti kirjallisuuteen ja mahdollistavat eriyttämisen silloin, kun samasta teoksesta on kaksi versiota.
– Kaikki oppilaat lukevat samaa tarinaa vaikkakin erilaista kirjaa. Heikko lukija saa onnistumisen kokemuksen, kun pystyy lukemaan kokonaisen kirjan, Pirjo Laatikainen sanoo.
17.–23.4. vietetään Lukuviikkoa.
Hurmerinnan ja Santalan podcast: