”Oletko huomannut, että ymmärrät fysiikkaa vaivattoman oloisesti? Haastavatko opintosi sinua riittävästi?
Tällaisia kysymyksiä olen esittänyt opiskelijoille, joissa olen havainnut lahjakkuutta. Keskustelu on tärkeää, sillä monet nuoret ovat eläneet ilman, että kukaan olisi jutellut heidän kanssaan aiheesta.
Olen opettanut fysiikkaa ja kemiaa sekä ohjannut opettajaopiskelijoita kaksikymmentä vuotta Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa.
Opettajana minua on harmittanut, miten vähän olen pystynyt tekemään lahjakkaiden eteen.
Haasteiden puuttuminen saattaa johtaa lahjakkaan oppijan alisuoriutumiseen. Jos hän pääsee peruskoulun läpi näkemättä vaivaa, hän ei opi tekemään töitä.
Me tarvitsisimme lisää opintojen eriyttämistä, rikastuttamista ja nopeuttamista. Nyt lahjakkaiden tukeminen jää liikaa yksittäisten opettajien spontaanin toiminnan ja venymisen varaan.
Tämä johtuu siitä, että lahjakkaita oppilaita varten ei ole samanlaisia systemaattisia rakenteita kuin heikommin suoriutuvien oppilaiden tuessa. Myös lahjakkaan oppilaan tarvitsemat tukitoimet pitäisi kirjata ja niiden toteutumista seurata.
Oma työnantajani on onneksi suostunut maksamaan minulle myös sellaisesta tukiopetuksesta, jossa voin käydä lahjakkaan opiskelijan kanssa läpi vaativia tehtäviä.
Arviolta 5–10 prosenttia ikäluokasta on lahjakkaita esimerkiksi matematiikassa, kielissä, musiikissa tai liikunnassa. Usein lahjakkuus ilmenee nopeutena omaksua uutta.
Lahjakas opiskelija saattaa kysyä saman tien asiaa, jonka olin suunnitellut opettavani seuraavalla oppitunnilla.
Hän voi innostua miettimään esimerkiksi sitä, mitä tapahtuu jos painovoimakenttä kasvaa todella suureksi tai häviää kokonaan.
Moni lahjakas oppija työskentelee mieluusti yksin. Kun hänelle annetaan riittävän vaikea tehtävä, hän huomaa hyötyvänsä siitä, että vierellä on toinen lahjakas kaveri, jonka kanssa pallotella probleemaa.
Tutkimusten mukaan kilpailut auttavat lahjakkaita opiskelijoita kehittämään osaamistaan ja niiden parista he löytävät samanhenkistä seuraa.
Siksi olen kehottanut opiskelijoitani osallistumaan alan kilpailuihin.
Väittelin pari vuotta sitten lahjakkaiden opetuksesta ja nyt jatkan tutkimusta Karlstadin yliopistossa Ruotsissa kaksivuotisella EU-apurahalla.
Aiemmin tutkin lukiolaisia, nyt kohteena ovat yläkoululaiset. Kerään aineistoa sekä Suomesta että Ruotsista ja kartoitan, millaisia hyviä toimintamalleja kouluissa on kehitetty.
Tutkimuksissani on selvinnyt, että pojat arvioivat oman loogis-matemaattisen lahjakkuutensa korkeammaksi kuin tytöt, vaikka fysiikan ja matematiikan kurssiarvosanoissa heidän välillään ei ole eroa.
Tällainen tutkimustulos on 2020-luvun Suomessa aika hätkähdyttävää varsinkin, kun käsitys omista kyvyistä linkittyy jatko-opintoihin.
Lahjakkaat fysiikkaa lukiossa valinneet tytöt menevät usein lääkikseen ja pojat insinööriopintoihin. Tekniikan alatkin tarvitsisivat naisia työntekijöikseen.
Meidän täytyy muistaa, että lahjakkaan oppijan tukeminen ei ole vain yksilön tukemista – tarvitsemme yhteiskunnassa lahjakkaiden ihmisten panosta ilmastonmuutoksen ja monen muun kiperän ongelman ratkaisemiseen.
Mistä on kyse?
Taina Makkosen mielestä koulussa ei ole viisasta laittaa kaikkia paukkuja heikompien tukemiseen. Yhteiskunta ei selviä ongelmistaan ilman lahjakkaiden ihmisten panosta. Educassa aiheesta puhuu pe 23.1. klo 13.30 kasvatustieteen professori Kirsi Tirri.