Kaikki autismin kirjon nuoret eivät halua opiskella koodareiksi, pyörätuolia käyttävät merkonomeiksi tai maahanmuuttajanaiset hoiva-alaa.
Silti vähemmistön edustajat kohtaavat edelleen ennakkoluuloja, jotka liittyvät heidän opiskelumahdollisuuksiinsa, osaamiseensa tai tulevaisuuden toiveisiinsa. Niillä voi olla osavaikutuksensa siinä, että esimerkiksi vammaisia tai ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita on korkeakouluissa vähän suhteessa heidän määräänsä.
Hallitusohjelmassa halutaankin helpottaa aliedustettujen ryhmien pääsyä korkeakoulutukseen.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi arvioi maahanmuuttajien korkeakoulutukseen osallistumista vuosina 2018–2019. Sen mukaan maahanmuuttajien tarkkaa määrää korkeakoulutuksessa ei tiedetä, sillä heitä ei rekisteröidä virallisiin järjestelmiin omana ryhmänään.
Kysymys on kuitenkin merkittävästä joukosta ihmisiä, joiden työpanosta tarvitaan tulevaisuuden työmarkkinoilla. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla neljäsosa alle kouluikäisistä on ulkomaalaistaustaisia.
Korkeakoulutus puolestaan on tehokas väylä työllistymiseen.
Korkeakoulututkinto auttaisi myös entistä useampaa vammaista löytämään työtä. Nyt yli 80 prosenttia työikäisistä vammaisista jää työelämän ulkopuolelle.
Vammaiset nuoret kaipaavat myös ammatillisia esikuvia. Niitä tarjoaa esimerkiksi Tarinoista voimaa -verkkopalvelu, jonne kerätään vammaisten korkeakoulutettujen uratarinoita.
Aino Ikävalko löysi unelma-alan viestinnästä
Olen 26-vuotias ja opiskelen nyt neljättä vuotta viestintää Jyväskylän yliopistossa.
Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän lakkaan peittelemästä ja vähättelemästä vammaani ja avun tarvettani, sitä paremmin elämä alkaa soljua. Fakta on se, että tarvitsen konkreettisesti apua siihen, että pääsen yliopiston ovista sisään ja saan tietokoneen laukusta ulos.
Aino Ikävalko tarvitsee apua päästäkseen sisään yliopiston ovista.
Cp-vamma tuo haasteita opiskeluun. Pelkästään opiskeluun tarvitsen avustajaani 40 tuntia viikossa. Hän pakkaa tavarat, avustaa liikkumisessa, ruokailussa ja vaikkapa kalenterimerkintöjen tekemisessä.
Vammaani liittyvä hahmotushäiriö aiheuttaa sen, etten aina osaa liikkua eksymättä kampuksella tai muissakaan tutuissa ympäristöissä.
Olen todella tyytyväinen siihen apuun, jota olen saanut kieli- ja viestintätieteiden laitoksella. ”Sano vaan, niin kaikki järjestyy”, minulle kerrotaan.
Tentteihin saan yliopistolta erityisluvalla tietokoneen ja korkeussäädettävän pöydän. Tarvittaessa saan myös lisäaikaa tenttien tekoon, koska olen muita hitaampi kirjoittaja.
Pyrin ensin opiskelemaan psykologiaa mutta en päässyt sisään. Innostuin viestinnän opiskelusta, kun olin työkokeilussa tekemässä erään järjestön viestintäkampanjaa.
Teen parhaillaan syventävissä opinnoissa kampanjasuunnitelmaa ja olen aivan innoissani – välillä mietin, voiko tällaista todella tehdä työkseen. Sitten tulee taas joku uusi juttu ja ajattelen, että tämä on kyllä kaikkein mielenkiintoisinta.
Välillä joudun laittamaan silmät kiinni ja ajattelemaan, voiko tämä olla totta – saanko opiskella jotakin sellaista, joka sytyttää liekin niin syvällä minussa.
En halua ajateltavan, että kaikki osaamiseni viestinnän alalla liittyy vammaisuuteen.
Monille vammainen opiskelukaveri on uusi juttu. Jotkut ovat toisinaan varuillaan, koska he ovat epävarmoja siitä, ovatko varmasti muistaneet huomioida kaiken.
En halua tehdä gradua vammaisuuteen liittyvästä aiheesta, sillä en halua ajateltavan, että kaikki osaamiseni viestinnän alalla liittyy vammaisuuteen.
Osaan kirjoittaa hyvin, tykkään puhua ja olen siinä selkeä. Onnekseni olen työllistymässä alalle, jolla työskentelyyn cp-vammani ei juuri vaikuta. Työelämässä minua kiinnostavat esimerkiksi henkilöstörekrytointi ja vuorovaikutuskouluttaminen.
Vammaisille tarjotaan helposti jo nuorena eläkepaperit kouraan ja mahdollisuutta jäädä kotiin, joten moni tulee tehneeksi sen valinnan. Kierrän työkseni kokemustoimijana ja kerron esimerkiksi opiskelun ja työllistymisen mahdollisuuksista.
Asun Validian asumispalveluyksikössä. Valmistuttuani haluaisin töihin pääkaupunkiseudulle. Tavoitteenani on muodostaa avustajarinki, joka mahdollistaisi itsenäisen asumisen.
Sergio Rossi pätevöityy opettajaksi
Olen kotoisin Italian Lombardiasta. Opiskelin Italiassa ympäristötieteiden maisteriksi ja Suomeen tulin vuonna 2006.
Pidän Italiasta, mutta halusin kokeilla elämää erilaisessa maassa ja tutustua uusiin ihmisiin. Olen aikaisemmin asunut muun muassa Englannissa ja nuorena matkustelin paljon Euroopassa.
Opetan Metropolia-ammattikorkeakoulussa lvi-insinöörejä ja rakennusarkkitehtejä. Tällä hetkellä opetan ainoastaan suomen kielellä, vaikka se on minusta edelleen haastavaa. Tänä keväänä pidän esimerkiksi energia- ja elinkaarilaskentakurssia.
Sergio Rossi tarkistaa uuden omakotitalon ilmanvuotokohtia lämpökameralla.
Haluan työskennellä opetusalalla ja nyt 45-vuotiaana pätevöidyn ammatilliseksi opettajaksi Hämeen ammattikorkeakoulussa. Koulutus on englanninkielinen ja kestää vuoden.
Opiskelemme etänä ja tapaamme kerran kuussa kasvokkain Hämeenlinnassa. Aikaa opintoihin minulla kuluu noin päivä viikossa.
Ryhmässä on opiskelijoita esimerkiksi Brasiliasta, Turkista, Kanadasta ja Intiasta. Heillä on yleensä jo tutkinto ja työura taustalla niin kuin minullakin, eli minulle ammattikorkeakoulutus Suomessa on tarkoittanut lähinnä täydennyskoulutusta.
Koulutus on ollut minulle äärettömän hyödyllinen. Olen saanut siitä käytännön työkaluja esimerkiksi opiskelijoiden osallistamiseen ja aktivoimiseen.
Aiemmin halusin kertoa opiskelijoille kaiken mitä itse tiesin ja teettää kaikki mahdolliset laskentaharjoitukset. Nyt ymmärrän, että ei tarvitse käydä läpi kaikkea, vaan jotain voi jättää opiskelijoiden oman aktiivisuuden varaan.
Mielestäni ammattikorkeakoulut ovat tärkeä osa opetusjärjestelmää.
Minulla on myös oma firma, jossa teen esimerkiksi energiaselvityksiä. Tulevaisuudessakin haluaisin pyörittää yritystä opettajan työn ohella. Sillä tavalla kosketus työelämään säilyy.
Hamkin opettajat selittävät hyvin, kuinka asiat toimivat ja millaista opettajan työ Suomessa on. Suomessa opettajiin luotetaan.
Mielestäni ammattikorkeakoulut ovat tärkeä osa koulutusjärjestelmää. Ne valmistavat opiskelijoita työelämään ja ovat olennaisia elinikäisessä oppimisessa. Esimerkiksi Italiassa ei ole vastaavaa instituutiota.
Koulutuksen läheinen yhteys työelämään on hyvä asia. Koulujen tulee kuitenkin säilyttää vastuu laadukkaasta ja objektiivisesta opetuksesta, eikä opetusta voi korvata esimerkiksi opiskelijoiden lisääntyvillä harjoitteluilla yrityksissä.
Tulin Suomeen viitisentoista vuotta sitten ja tunnen olevani aika hyvin sisällä tässä maassa: minulla on perhe, yritys ja korkeakoulupaikka.
Meillä on kymmenen- ja viisivuotiaat lapset, ja heidän kanssaan puhun italiaa. Italiasta kaipaan vuoristoa, ruokakulttuuria ja lämmintä kesää.