Lukion uudessa opetussuunnitelmassa sellaiset asiat kuten periodien lukumäärä tai oppituntien pituus ovat asioita, joista päätetään paikallisesti.
Niinpä esimerkiksi Oulussa tehtiin tänä syksynä räväkkä uudistus. Lähes kaikissa kaupungin lukioissa siirryttiin 95 minuutin oppitunteihin. Samalla muuttuivat periodien päättöviikon sekä tuntikiertokaavion rakenteet.
Jos opettajilta ja opiskelijoilta kysytään, niin uudistus on ollut huono. Tuntikaaviota kyllä suunniteltiin opettajien, rehtorien ja opiskelijoiden lops-koordinaatioryhmässä, mutta se ei estänyt ongelmien syntymistä.
Opettajien mielestä rakenneratkaisu on lisännyt kuormitusta nimenomaan päättöviikolla, vaikka yksi tavoitteista oli päinvastoin rauhoittaa sitä.
– Opiskelijat alkoivat kokea päättöviikon raskaana, ja samoin ovat kokeneet opettajatkin, sanoo Pateniemen lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja Jani Siirilä.
Siirilän mukaan uudistuksen kuningasajatuksia oli rauhoittaa keskiviikon iltapäiviä opiskelijoiden vapaiksi ja opettajien muille töille. Päättöviikolla aamupäivät on kuitenkin varattu kokeille ja iltapäivät opetukselle.
Lopputuloksena on, että viikolle kasautuu liikaa töitä, Siirilä sanoo.
Muutenkin päättöviikon iltapäivän pitkillä tunneilla saatetaan opiskella kello neljään saakka muita aineita kuin sitä, josta järjestetään seuraavana aamuna koe, ja johon opiskelija haluaisi valmistautua.
– Opiskelijan ajatukset ovat ihan muualla. Kotimatkasta riippuen opiskelija saattaa olla kotona viideltä, eli onhan se raskas päivä.
OAJ:n Oulun paikallisyhdistyksen kyselyssä uudistus sai opettajilta murskatuomion. Yli 80 prosenttia vastaajista ei pidä uutta rakenneratkaisua aiempaa parempana. Yhtä monen mielestä uudistus ei ainakaan edistänyt työssäjaksamista.
– On vain niin helkkarinmoinen kiire. Huomasin, kuinka aiemmin pääsin tähän aikaan pakollisen Suomen historian kurssin opetuksessa yleensä Kekkosen kauden loppuun tai jopa EU-Suomeen. Nyt ehdimme käsitellä nippa nappa jatkosodan, vaikka koko ajan on pidetty kiirettä, Siirilä kuvaa.
Opinnoissa on kuitenkin edettävä ja opintopisteitä ja kursseja suoritettava. Opiskelijoiden kotitehtävät ovat lisääntyneet. Siirilän mukaan yhtälö on huono, jos samaan aikaan myös opettajat uupuvat tai kyynistyvät uudistuksesta, joka tuntuu ylhäältä annetulta.
– Olemme kokeneet, ettei meillä ole ollut todellista vaikutusmahdollisuutta.
Se hyvä puoli lopsin paikallisessa pelivarassa on, että jos soveltamisessa soutaa kaislikkoon, sieltä voi myös huovata takaisin.
Oulun opetusjohto on saanut palautetta muutosten tuomista ongelmista opettajilta mutta myös kuntalaisaloitteen välittämänä. Aloitteessa lähes 2 000 oululaista vaati muutosta periodien päättöviikon järjestelyihin.
Koko paketti on nyt menossa uuteen tarkasteluun. Opetusjohto arvioi niin oppituntien pituutta, päättöviikkoa kuin sitä, miten eri osapuolten osallistumista uudistuksen läpivientiin voi parantaa.
Myös Helsingissä kokeillaan lopsin paikallista pelivaraa ja mahdollisuuksia. Luonnontiedelukiossa, Etu-Töölön lukiossa sekä kaupungin ruotsinkielisissä lukioissa siirryttiin tänä syksynä neljän periodin lukuvuoteen entisen viiden jakson sijaan.
Neljään periodiin siirtyminen on kahden vuoden mittainen kokeilu, kertoo Helsingin kaupungin lukiokoulutuksen päällikkö Harri Korhonen.
Luonnontiedelukiossa muutos tarkoittaa 90 minuutin mittaisia oppitunteja.
– Muutos tehtiin, kun tiettyjen oppiaineiden sijoittelun moduuleineen nähtiin asettuvan paremmin työjärjestykseen neljän periodin järjestelmässä, lukiossa ranskaa ja espanjaa opettava Jenni Kuokkanen sanoo.
Oppitunnit tuntuvat nyt hieman liian pitkiltä.
Kuokkanen suhtautuu muutokseen pragmaattisesti: korttitalo ei kuulosta romahtaneen yhden periodin pois jättämisestä. Muutaman kuukauden kokemuksella hän on kuitenkin sitä mieltä, että entinen järjestelmä tuntui paremmalta.
– Oppitunnit tuntuvat nyt hieman liian pitkiltä nimenomaan opiskelijoiden kannalta. Aiemmin oma opetukseni oli tehokkaampaa ja myös pedagogisesti järkevämpää.
Kuokkasen mukaan lyhyemmät oppitunnit olisivat nimenomaan kieltenopiskelussa tehokkaampia kuin pitkät.
– Nyt tapaamiskertoja on yleensä vain kaksi viikossa, kun pedagogisesti olisi mielestäni parempi, jos tapaamiskertoja olisi se kolme.
Luonnontiedelukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavan Saara Lahnaojan mukaan 90 minuutin oppitunnit toimivat hänen oppiaineessaan varsin hyvin.
– On opettajan opetusta, tehtävien tekoa, tekstien lukemista, keskustelua ja kirjoittamista. Sellaiseen pidempi oppitunti sopii ihan hyvin.
On silti pidettävä silmällä, alkavatko pitkät oppitunnit tuntua opiskelijoista raskailta, Lahnaoja sanoo.
Jenni Kuokkanen toivoo, että periodikokeilusta ja oppituntien pituudesta käydään perusteellinen keskustelu, jossa 90-minuuttisen oppitunnin hyödyt ja haitat käydään läpi.
Näin aiotaan toimiakin, Harri Korhonen sanoo.
– Kokeilun ensimmäinen arviointi on tulossa, ja siinä rehtorit keräävät palautetta lukioistaan. Kun kokemusta on koko lukuvuodesta, ensi syksynä kuulemme opettajia vielä tarkemmin.
Helsingin muiden lukioiden vaihtoehdot periodien lukumäärästä ovat Korhosen mukaan aidosti auki.