Kodin ja koulun yhteistyö on kolmen kauppaa

Vähintään kerran lukuvuodessa opettajan kalenteri täyttyy vanhempien ja oppilaiden kanssa käytävistä kolmikantaisista keskusteluista. Miten tapaamiseen voi valmistautua? Kuinka rauhoitella hermostunutta huoltajaa tai kannustaa lasta kertomaan ajatuksistaan?

Kirkasta tavoitteet

Tee selväksi itsellesi, huoltajalle ja oppilaalle, mikä on tulevan keskustelun tavoite.

Tapaamisen pointtihan on lapsen koulunkäynnin ja oppimisen tukeminen sekä kasvatuskumppanuuden vahvistaminen. Parhaiten nämä tavoitteet toteutuvat, kun lapsi saa itse nostaa keskusteluun itselleen tärkeitä iloja ja murheita. Aikuisten on siis tärkeää kuulla lasta ja varmistaa, että tämän ääni saadaan keskustelussa esille – sen sijaan, että opettaja ja huoltaja ruotisivat matikannumeroa, tavaroiden unohtelua tai tunnilla häiriköimistä.

Viesti asiasta vanhemmille selkeästi. Jos lähetät kutsun arviointikeskusteluun, voi syntyä väärä mielikuva tapaamisen sisällöstä. Kuvaavin termi voisi olla kolmikantakeskustelu.

 

Kysely antaa raamit

Jos oppilas tulee maahanmuuttajaperheestä, tarkista ennen keskustelua, tarvitaanko paikalle tulkki.

Oppilasta kannattaa ennen tapaamista pyytää vastaamaan hyvinvointikyselyyn, joka antaa tilaa hänen omille näkemyksilleen ja tunteilleen. Vastausten avulla opettaja osaa valmistautua keskusteluun eikä lyhyt tapaaminen tärväänny epäolennaisuuksien puimiseen.

Kehittämiskeskus Opinkirjon verkkosivuilta voi Educa-messujen jälkeen ladata keskusteluoppaan ja Jyväskylän yliopistossa laaditun hyvinvointikyselyn. Muista kertoa oppilaalle kyselyvastausten käyttötarkoituksesta.

 

Kysy ja kuuntele

Opettajan kannattaa avata kolmikantainen keskustelu kysymällä, mistä meidän kannattaisi tänään puhua. Olennaista on pysähtyä kuuntelemaan ja antaa lapsen rauhassa vastata. Tarvittaessa voit avittaa lasta lisäkysymyksillä. Väärinkäsitysten riskiä voi pienentää toistamalla kuulemansa: ”Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit –?”

 

Ongelmista eteenpäin

Joskus puheeksi on pakko ottaa vaikeita asioita. Silloin auttaa ratkaisukeskeisyys, jossa pyritään vahvistamaan olemassa olevaa hyvää. Metodina voi käyttää esimerkiksi poikkeusten etsimistä.

Esimerkiksi näin: Lapsi on sanonut, ettei koulussa ole yhtään reilua aikuista. Kysy, miten tämä on ilmennyt. Onko ollut jotain tilannetta, jossa joku aikuinen olisi ollut reilu? Tällöin lapsi saattaa muistaa vaikka ystävällisen vahtimestarin, joka päästi hänet hakemaan unohtuneet luistimet.

Auta lasta tunnistamaan toiminta, joka sai aikaan myönteisen kohtaamisen. Millaista käytöstä hänen kannattaisi jatkaa, jotta aikuiset olisivat toistekin yhtä reiluja?

 

Rauhallisesti raivoa kohti

Onko vastassa raivostunut huoltaja? Pidä kasvonilmeesi ja kehonkielesi levollisena. Älä vastaa suoraan vaan kysy rauhallisesti, mistä nyt olisi syytä puhua. Olisiko jotain, mihin pystyttäisiin löytämään ratkaisu näin lyhyessä ajassa? Huolehdi myös, ettei vanhempi varasta show’ta. Oppilaan pitää päästä kertomaan asiasta omasta näkökulmastaan.

 

Vaali keskusteluyhteyttä

Huoltajien tapaaminen ei välttämättä jännitä niin paljon, jos keskusteluyhteys toimii myös kolmikantakeskustelujen välillä. Kannattaa siis kirjata Wilmaan myös myönteisiä asioita vähintään muutaman kerran lukuvuodessa. Näin vanhemmalle ei synny tunnetta, että opettajan kanssa setvitään vain ikäviä ongelmia.

 

Vinkkejä antoivat toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvinen Kehittämiskeskus Opinkirjosta ja tutkijatohtori Miia Sainio Jyväskylän yliopistosta. Heidän aihetta käsittelevä opasteoksensa julkistetaan Educassa pe 24.1.2020 klo 16.15.