Englanti porskuttaa, mutta muiden vieraiden kielten opiskelu vähenee ja eriarvoistuu. Suomessa asiasta on kannettu huolta vuosikaudet, mutta kielivarannon kuihtuminen jatkuu. Tilannetta ei paranna korona, joka houkuttelee kuntia supistamaan kieliohjelmiaan.
Kieliä opiskellessa vuorovaikutustaidot kohenevat ja aivot saavat jumppaa. Myös työelämä huhuilee monipuolisen kielitaidon perään.
− Kielitaidolla ja sen kehittämisellä on merkittävä rooli jatkuvassa oppimisessa. Jokaisen tulee voida kehittää ja laajentaa kielitaitoaan läpi koko elämän, sanoo Helsingin yliopiston Kielikeskuksen johtajaksi vastikään valittu Leena Nissilä.
Nissilä iloitsee siitä, että esimerkiksi sosiaalisen median kautta eri kielet ovat nykyisin luontevasti läsnä lasten ja nuorten arjessa.
− Epämuodollinen kielen omaksuminen on tullut tietoisen kielen opiskelun rinnalle entistä vahvemmin.
Ekaluokkalaisetkin tarvitsevat pätevän opettajan
Outi Vilkunan mielestä on väärin säästää ottamalla kouluun epäpätevä opettaja.
Suomessa on harhauduttu ajattelemaan, että englannin kielen taito riittää. Näin sanoo Suomen kieltenopettajien liiton Sukolin puheenjohtaja Outi Vilkuna.
Kun tarjolla ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi eli A1-kieleksi on vaikkapa englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa, espanjaa, kiinaa ja venäjää, vain viisi prosenttia ekaluokkalaisista valitsee muun kuin englannin.
Viime vuoden tammikuusta lähtien kaikki Suomen ekaluokkalaiset ovat aloittaneet vieraan kielen opiskelun. Toiveena oli, että näin saadaan lisää harvinaisempien vieraitten kielten osaajia.
Toisin kuitenkin kävi, sillä vain pieni osa opetuksen järjestäjistä lähti laajentamaan tarjontaa.
− Yhtenä syynä oli se, että lakiin ei sisällytetty kunnille vaatimusta tai kannustinta tarjota edes vuorovuosina A1-kielenä muuta kuin englantia, Vilkuna arvioi.
Oppilaiden mahdollisuudet valita kielipolkuja vaihtelevat eri kunnissa.
− Tämä eriarvoistaa vahvasti lapsia ja nuoria, toteaa erityisasiantuntija Pauliina Viitamies OAJ:stä.
Kuntien päättäjät ovat avainasemassa siinä, kuinka kieltenopetus kunnassa järjestetään ja minkälaisia mahdollisuuksia oikeasti tarjotaan.
− Tämä asia kannattaa nostaa keskusteluun kevään kuntavaalien alla, Viitamies ehdottaa.
Esimerkiksi Tampereella on päästy hyviin tuloksiin. Siellä peräti 33 prosenttia vieraan kielen aloittaneista ykkösluokkalaisista valitsi viime vuonna jonkin muun kuin englannin.
− Tampereen onnistuminen on edellyttänyt vuosien pitkäjänteistä työtä. Samankaltaista satsausta tulevaisuuteen näkisimme mielellämme muuallakin, Viitamies sanoo.
Yhtenä ongelmana varhennetussa kieltenopetuksessa on ollut opettajien monenkirjava koulutustaso.
Outi Vilkuna paheksuu sitä, että vain jonkin verran kieltä taitava kelpaa opettamaan kieltä alakoululaisille, eikä tehtävään palkata pätevää kieltenopettajaa.
Sukolin kanta on, että pedagogisen osaamisen lisäksi vieraan kielen opettajalla tulee olla vahva ainedidaktinen hallinta sekä kielen ja kulttuurin tuntemus.
Pienten kanssa liikkeelle ääntämisestä
Was magst du? Magst du Eis?
Perusfraasit jäävät hyvin pitkäkestoiseen muistiin, kun niitä käytetään paljon leikeissä.
Tamperelaisen Annalan koulun ekaluokkalaiset makustelevat saksan kieltä leikkien ja laulaen.
− On jännää, miten nämä pienet imee kaiken. Hei eivät aina edes muista, mitä kieltä jokin heidän oppimansa sana tai lause on. Liikkeen tai kuvan liittäminen lausuttavaan sanaan auttaa oppimisessa tosi paljon, englannin, saksan ja ranskan opettaja Liisa Virolainen sanoo.
Ekaluokalla ei ole kirjoja eikä juuri kynähommiakaan, kakkosella aletaan harjoitella lukemista ja kirjoittamista.
Mitä varhemmin aloitetaan ensimmäinen kieli, sitä helpompaa on toisen kielen opiskelu.
Saksan kielessä on aika paljon erilaisia äänteitä kuin suomen kielessä.
Kun äännekartta luodaan vahvaksi varhain, on myöhemmin helpompaa oppia lausumaan muitakin kieliä.
− Toisaalta saksa on säännönmukaista, kun englannissa kirjoitusasu ja ääntämysasu ovat tavallaan kaksi eri kieltä.
Virolaisen mukaan englannin kirjoittamaan oppiminen saattaa olla vaikeaa, jos oppilaalla on kielellisiä vaikeuksia.
Hänen mielestään on hyvä lähteä liikkeelle ääntämisestä. Lasten korva nappaa äänteen herkästi ja sana pystytään tuottamaan oikein, kun kirjainasu ei ole sekoittamassa.
Virolainen on tehnyt kielenopettajan töitä viitisen vuotta. Hän on ollut mukana alusta asti, kun Tampere on vienyt varhaista kieltenopetusta systemaattisesti eteenpäin päiväkotien kielisuihkujen ja kielikasvatuksen Kikatus-tuntien avulla.
− Olen nauttinut tästä polusta ihan hirveästi. Mitä varhemmin aloitetaan ensimmäisen kielen opiskelu, sitä helpompaa on toisen kielen opiskelu. Kielet tukevat toisiaan.
Lukiossa lyhyet kielet syöksyvät
Hyvin ei kielillä mene myöskään toisella asteella.
Ammatillisessa koulutuksessa kieliä opiskellaan yhteisten tutkinnon osien aineissa eli yto-aineissa, joissa tunteja on vähennetty kautta koko 2000-luvun.
Myös lähiopetuksen määrää on leikattu ammatillisen reformin ja opetussuunnitelmamuutosten vuoksi.
Tavoitteena on oppia hallitsemaan omaan ammattialaan liittyvää sanoa sekä oppia hoitamaan työhön liittyviä tilanteita vieraalla kielellä.
− Vähennetyillä tuntimäärillä tavoitteiden saavuttaminen ei onnistu, Sukolin Outi Vilkuna sanoo.
Englanti jyrää edelleen myös lukioissa.
Kielitarjontaa ei aina ole, ja siksi lukio-opiskelijoiden on hankala jatkaa peruskoulussa aloittamaansa A-kieltä, jos tämä on muu kuin englanti – B2- ja B3-kielistä puhumattakaan.
Lukiossa luetaan nykyään lyhyitä kieliä entistä vähemmän. Vuonna 2005 niitä kirjoitti 18 000 ylioppilaskokelasta, kun 2019 kirjoittajia oli enää 3 900.
Huolestuttavinta on saksan lukijoiden vähäisyys. Myös ranskan ja venäjän opiskelu on vähentynyt viime vuosina.
Opiskelupaikka korkeakoulussa irtoaa entistä useammin todistuksen perusteella. Sukolin mukaan siirtyminen todistusvalintaan on ollut kielille tappioksi.
− Todistusvalinta ei huomioi riittävästi laajaa kielitaitoa, ja tämä laskee opiskelijoiden motivaatiota, Vilkuna sanoo.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Sukol haluaa kielivarannon ylläpitämistuen, jolla koulutuksen järjestäjä voisi kattaa osan opetuskuluista.
− Haluamme kieliryhmiin myös valtakunnallisen minimiryhmäkoon. Nyt minimiryhmäkoon määrittäminen on täysin mielivaltaista niin peruskoulussa kuin lukiossakin.
Yliopistoissa idän kielet nousevat
Yliopistojen kieliopintoihin on aiempaa vähemmän hakijoita. Esimerkiksi Turun yliopistoon haki saksaa ja ranskaa opiskelemaan vuonna 2020 vain kolmasosa vuoden 2010 luvuista.
− Tämä vaikuttaa myös aineenopettajaopintoihin hakevien määrään, eikä kaikkia kiintiöitä saada täytettyä. Esimerkiksi saksan kielessä ei ole riittävästi opettajaopiskelijoita, kertoo venäjän kielen emerita professori Riitta Pyykkö Turun yliopistosta.
Toisaalta yliopistojen kielikeskuksissa on opetuksen kysyntä lisääntynyt ja alkeiskursseillakin riittää osallistujia. Suosittuja ovat myös vapaan sivistystyön kieliopinnot.
− Voisivatko opettajaopiskelijat tehdä jatkossa osan harjoitteluista aikuiskoulutuksessa, Pyykkö pohtii.
Kielivalinnoissa näkyy mielenkiintoinen muutos: Euroopan kielet kituvat, mutta idän kielet nousevat. Viime vuonna Helsingin yliopistossa alle kymmenen prosenttia japanin, kiinan ja korean kieliopintoihin hakeneista sai opiskelupaikan.
Kiinan pääaineopetus alkaa Turun yliopistossa syksyllä 2021. Opinnot alkavat kiinan kielen perusteista, eikä aikaisempaa osaamista tarvita. Koulutuksessa keskitytään nykykieleen ja nyky-Kiinan yhteiskuntaan.
Tavoitteena on kouluttaa kiinan kielen asiantuntijoita, jotka voivat sijoittua esimerkiksi julkishallinnon, järjestöjen, liike-elämän ja viestinnän tehtäviin.
Kiinan opiskelu on löytänyt Suomessa vahvaa jalansijaa. Alakoulussa kiinaa voi opiskella ainakin Helsingissä, Espoossa ja Tampereella. Kansalais- ja työväenopistoissa, avoimessa yliopistossa ja yliopistojen kielikeskuksissa kiina on suosittu oppiaine.
Kielivarantoa rikastettu pienin askelin
Riitta Pyykön mielestä kielivarannon rikastamisessa on tapahtunut pientä edistystä.
Suomi kansainvälistyy huimaa vauhtia, ja maassamme asuu enemmän monikielisiä ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Samalla kielivaranto jatkaa kuihtumistaan.
Riitta Pyykkö ihmettelee tilannetta. Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti hänen johdollaan vuonna 2017 Suomen kielivarannon tilaa ja tasoa.
Kielivarannolla tarkoitetaan kaikkia Suomessa osattuja kieliä. Siihen kuuluvat kielten osaaminen, opetus ja opetuksen suunnittelu.
Vähintään yhtä vierasta kieltä osaa 93 prosenttia 18–64-vuotiaasta väestöstä ja useampaa kuin yhtä vierasta kieltä 78 prosenttia.
Eniten suomalaiset osaavat englantia.
Koulussa englantia osaavat parhaiten lukioon pyrkivät pojat, heikoiten ammatilliseen koulutukseen pyrkivät tytöt.
Kielten opiskelun tilanne vaihtelee alueittain.
Valinnaisten kielten opiskelu on yleisintä Etelä- ja Länsi-Suomessa ja vähäisintä Itä-Suomessa. Rannikkoalueilla opiskellaan ruotsia ja idässä venäjää.
Ruotsinkielisissä kouluissa valinnaisia kieliä valitaan suomenkielisiä kouluja enemmän.
Vanhempien sana painaa paljon erityisesti alakoulun A-kielten valinnoissa.
− He voivat joko kannustaa valitsemaan muita kieliä tai painottaa englannin riittävyyttä, Pyykkö sanoo.
Etelä-Suomen kouluissa suosiossa ovat espanja, kiina, japani ja korea, mutta määrällisesti näiden kielten opiskelu on edelleen vähäistä.
Espanjan valitseminen on kasvanut erityisesti pääkaupunkiseudulla, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Kiinan, japanin ja korean opetuksen tukena on ollut erilaisia hankkeita.
Entä onko kolmessa vuodessa menty parempaan suuntaan? Pyykkö kertoo, että joitakin hänen vuonna 2017 tekemistään suosituksista on edistetty.
– Tuo A1-kielen varhentaminen on niistä vaikuttavin, sillä se petraa asenteita. Nyt kielet tulevat ensimmäisellä luokalla iloisena, uteliaisuutta herättävänä asiana, eivät ”raskaina ja vaikeina”, kuten usein myöhemmillä koulutusasteilla koetaan.
Muutakin hyvää on tapahtunut.
Kielivarannosta on pidetty huolta kehittämällä korkeakoulujen yhteistyönä runsaasti verkkomateriaalia harvinaisempien kielten opetukseen.
Kielitietoisuus on opetussuunnitelmissa kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta lähtien, ja opettajille on ollut siihen liittyvää koulutusta.
Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta ja suomi toisena kielenä ja ruotsi toisena kielenä -opetusta on kehitetty. On selvitetty useamman ensikielen merkitsemistä tilastoihin, jotta kaksi- ja monikielisissä perheissä piilevä kielivaranto saataisiin näkyväksi.
− Yleiskuva on valitettavasti sama edelleen, ja englannin ylivalta jatkuu.
Kansalaisopistot kielten opiskelun keitaita
Opiskelijoiden tavoitteet vaihtelevat. Joillekin kielten opiskelu on aivotoimintoja ylläpitävää virkistystä, Outi Lohi sanoo.
Suomen neljänneksi suurin kansalaisopisto Oulu-opisto tarjoaa 23 kielen opetusta seitsemässä opintopisteessä ja verkossa.
Tällä hetkellä kiinnostavat erityisesti espanja, japani ja italia. Kestosuosikkeja ovat viittomakielen alkeiskurssi sekä englannin keskustelukurssit.
Oulu-opiston rehtorin Outi Lohen mukaan osa opiskelijoista haluaa tiivistä ja tehokasta kielenopiskelua, jos heillä on työpaikka tiedossa esimerkiksi Kiinassa, Norjassa tai Venäjällä. Toiset taas haluavat opiskella rauhassa työelämän rinnalla.
Olisiko mukavaa jatkaa kielitaidon ylläpitämistä tutussa opiskelijaporukassa seuraavat 30 vuotta?
Noin kahdeksassa vuodessa on mahdollista saavuttaa kielissä kansainvälinen hyvä C1-taso.
− Mutta onko kohtuullista lopettaa jonkun kielen opetusryhmä näiden vuosien jälkeen vai olisiko mukavaa jatkaa kielitaidon ylläpitämistä tutussa opiskelijaporukassa seuraavat 30 vuotta? Lohi kyselee.
Rehtorina Lohi kiittää natiivikieltenopettajia työyhteisön rikastuttamisesta ja ihailee kaikkien kieltenopettajien sitoutuneisuutta ja ahkeruutta. Oulu-opiston opettajat esimerkiksi kouluttautuvat innokkaasti Erasmus-vaihdossa.
Oulu-opistossa kieliä opiskellaan sekä paikan päällä että verkossa, ja opisto tarjoaa etäkursseja myös muiden kuntien kansalaisopistoille.
Kansalaisopistoissa sosiaaliset kohtaamiset ovat tärkeitä.
Osalle opiskelijoista sitoutuminen viikoittaiseen iltaopiskeluun voi kuitenkin olla haastavaa, ja etäopetus puoltaa paikkaansa myös pitkien välimatkojen tähden.
Rehtorin mielestä kielet sopivatkin hyvin opetettaviksi verkossa.
− Koronakeväänä erityisesti senioriopiskelijat olivat kiitollisia etäopetuksesta, sillä kansalaisopisto oli monelle ainoa kontakti eristyksen aikana.
Lohen mukaan koronapandemia osoitti, että kaikilla suomalaisilla tulisi olla edes kohtuulliset digitaidot ja koko Suomessa toimivat nettiyhteydet.
Oulu-opistossa tarjotaan opettajille ja opiskelijoille tukea Meri-Pohjolan opistopiirin Digittää ja Digikärpäsen puremat -hankkeilla.
Yritykset kaipaavat monipuolista kielitaitoa
Ei kannata vannoa yhden erityisen kielen nimiin, vaan pitää huolta kielivarannon monipuolisuudesta.
Tätä mieltä on johtaja Riikka Heikinheimo Elinkeinoelämän keskusliitosta.
− Kun keskitytään vain siihen, onko ruotsi tai saksa tai kiina tärkeä työelämässä, ei nähdä kokonaisuutta. Suomessa on monipuolinen elinkeinoelämä, jolla on monipuolisia tarpeita.
Kielten osaamistarpeita ei pidä miettiä vain viennin näkökulmasta. Suomi on vahvasti osa globaalia maailmaa ja monen Suomessa toimivan yrityksen sisäinen kieli on englanti.
− Yritykset lähtevätkin pääsääntöisesti siitä, että työnhaussa suomen, ruotsin ja englannin hyvä taito on itsestäänselvyys. Mitä sen lisäksi tarvitaan, onkin jo epävarmempaa. On vaikea sanoa, mikä kieli olisi varma nakki, johon kannattaa satsata.
Saksa on tärkeä vientimaa, ja ainakin saksan kielen taitajia tarvitaan lisää.
− Yrityselämässä yhteistyö ja kaupat sujuvat paremmin, jos pystyy ainakin aloittamaan keskustelun kumppanin kielellä.
Euroopan markkinoilla tarvitaan myös ranskan, espanjan ja italian taitoja.
− Tärkeitä ovat myös Lähi-idän kielet, ja Kiinan painoarvo on kasvanut valtavasti. Afrikka on nouseva talousalue, joten siellä puhuttuja kieliäkin tarvitaan tulevaisuudessa, Heikinheimo ennustaa.
Hänen mielestään kielitaidon monipuolistamisessa on syytä hyödyntää entistä enemmän digitalisaatiota ja verkko-opetusta.