Pahoinvointi alkoi ennen kuin Peppi Poikkeus tiesi olevansa raskaana.

Pian positiivisen raskaustestin jälkeen lukion liikunnanopettajana työskentelevä Poikkeus joutui jäämään pois töistä. Oksentelu kävi niin rajuksi, etteivät voimat riittäneet muuhun kuin sängyssä makaamiseen. Oli pakko kertoa työnantajalle, mistä oli kyse.

Rehtori suhtautui empaattisesti, mutta Poikkeus pelkäsi silti, että hänen tulevaisuutensa työpaikalla oli taputeltu. Kuka vakinaistaisi määräaikaisen, joka oli niin heikko, ettei kestänyt raskauspahoinvointia?

Neuvolassa ja päivystyksessäkin oli sanottu, että raskaus ei ole sairaus ja huonovointisuus kuuluu asiaan.

Poikkeus ei kehdannut olla sairauslomalla kuin kuukauden. Hän palasi opettamaan ja sinnitteli pahoinvointilääkkeiden, eväiden ja oksentelun avulla.

– Suunnittelin tunnit niin, etteivät ne olisi kovin opettajajohtoisia. Tsemppasin pienen hetken, panin homman liikkeelle ja istuin katsomassa, kun opiskelijat tekevät.

Opiskelijoille Poikkeus kertoi raskaudestaan mutta varoi visusti näyttämästä, miten huonossa kunnossa oikeasti oli.

”Näkymättömiä alkuraskauden ongelmia normalisoidaan ja vähätellään.

Odottavien äitien töissä sinnittely ja puolikuntoisena työskentely on tuttu ilmiö lääkäreille. Terveystalon naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eeva Kajalo epäilee syyksi naisten tunnollisuuden lisäksi yhteiskunnallisia rakenteita.

– Ei haluta myöntää raskauksien tuomaa haittaa työnantajille sen takia, että se huonontaa naisten palkkaamista. Tällaiset asenteet voivat vaikuttaa siihen, että asiasta puhuminen ja sairauslomalle jääminen on hankalaa.

Myös naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aura Pyykönen on saanut vaikutelman, että tunnolliset työntekijät pyrkivät välttämään sairauslomalle jäämistä varsinkin raskauden alkuvaiheessa.

– Pitkällä olevaa raskautta sympatiseerataan ja ymmärretään, että se on raskasta ja vaikeaa. Mutta näkymättömiä alkuraskauden ongelmia normalisoidaan ja vähätellään helposti, Lapin keskussairaalassa ja raskausajan tukipalveluihin erikoistuneessa Isla terveydessä työskentelevä Pyykönen sanoo.

OAJ:n työmarkkinaedunvalvonnan erityisasiantuntija Anneli Vainik tietää, että opettajan ammatissa puolikuntoisena työskentely johtaa tukaliin tilanteisiin, koska työpisteeltä tai tuntia pitämästä ei noin vain poistuta.

– Esimerkiksi pahoinvointitapauksessa lapsia ei voi jättää oman onnensa nojaan, koska vastuu heistä on kokoaikaista. Opettajan työhön liittyy myös paljon fyysistä puolta, kuten liikunnan opettamista tai välituntivalvontaa, Vainik sanoo.

Raskaus ei ole sairaus, mutta raskauteen voi liittyä erilaisia hoitoa vaativia tiloja tai sairauksia.

Odottavalle äidille voi tulla työkyvyttömyyttä esimerkiksi vakavan raskauspahoinvoinnin, ennenaikaisen supistelun, tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen tai raskauteen liittyvän verenpaineen kohoamisen vuoksi. Myös normaalisti sujuva raskaus voi heikentää työtehoa, koska elimistö joutuu uutta elämää kasvattaessaan koville.

Tilastotietoa raskauteen liittyvien sairauslomien yleisyydestä ja syistä on oikeastaan mahdotonta saada. Poissaolot ovat useimmiten niin lyhyitä, että kustannukset jäävät työnantajan vastuulle eikä sairauslomatodistusta toimiteta Kelaan.

Käytännössä valtaosa loppuraskauden sairauslomista johtuu ennenaikaisista supisteluista, kertoo Aura Pyykönen.

Muita tavallisia syitä sairaslomiin ovat hänen mukaansa raskauteen liittyvä uupumus ja väsymys, liitoskivut sekä verenpainenousu ja pre-eklampsia eli raskausmyrkytys, joka voi johtaa ennenaikaiseen synnytykseen.

Oksenteluaan normaaliksi raskauspahoinvoinniksi luullut Peppi Poikkeus oli väärässä. Hän oli sairastunut hyperemeesiin.

Kyseessä on harvinainen sairaus, jonka käy läpi Suomessa noin 700 odottavaa äitiä vuosittain.

– Hyperemeesi eroaa tavallisesta raskauspahoinvoinnista siten, että oksentelu on niin runsasta, että odottajan nestetasapaino ja ravitsemus kärsivät. Lähes koko ajan on paha ja kuvottava olo. Määritelmään kuuluu myös, että paino putoaa yli viisi prosenttia, Eeva Kajalo kertoo.

Useimmilla hyperemeesi laantuu raskauden puoliväliin mennessä, mutta joillakin pahoinvointi loppuu vasta synnytykseen.

Työelämässä hyperemeesiä ei välttämättä tunneta, mikä voi aiheuttaa odottavalle äidille turhia paineita ja murheita. Tämän sai kokea ylivieskalainen esiluokanopettaja Hanna Kopakkala.

Ensimmäisessä raskaudessaan Kopakkala oli täysin vuoteenomana raskauden puoleenväliin. Sen jälkeen meni vielä kuukausi ennen kuin hän kuntoutui työkykyiseksi.

– Koin ahdistusta siitä, että poissaoloni vain venyi ja venyi. Hävetti ihan hirveästi, koska minulla oli sovittuna vain vuoden työsuhde.

Toisessa hyperemeesiraskaudessaan Kopakkala oli jo vakituisessa työsuhteessa toisessa päiväkodissa. Sillä kertaa kuivuminen ja liikkumattomuus johtivat kuukauden sairastamisen jälkeen syvään laskimotukokseen.

Hän yritti vielä palata töihin samoihin aikoihin kuin esikoista odottaessaan mutta joutui viikon jälkeen vaipumaan takaisin sängynpohjalle. Sairausloma jatkui äitiysvapaan alkuun asti.

Molemmissa työpaikoissa Kopakkalan kollegat ja esihenkilöt olivat ihmeissään. He eivät olleet koskaan kuulleet, että raskaus voisi viedä odottajan noin huonoon jamaan.

Esihenkilöt suhtautuivat pitkittyneisiin poissaoloihin ystävällisesti, mutta rivien välistä Kopakkala aisti harmistuksen sijaisjärjestelyistä.

Toisessa raskaudessa esihenkilö jopa pyysi Kopakkalaa kysymään lääkäriltä, voisiko tämä kirjoittaa suoraan pitkän sairausloman, jotta sijaisen löytäminen olisi helpompaa.

– Ymmärrän todella, miten hankalaa sijaisen saaminen parin viikon pätkissä on, mutta se oli viimeinen asia, mitä siinä hetkessä olisin halunnut ajatella, Kopakkala sanoo painokkaasti.

Koulunsa ainoana liikunnanopettajana työskennellyt Peppi Poikkeus oli myös huolissaan sijaisongelmasta. Hän kevensi omaatuntoaan etsimällä tuuraajan omista verkostoistaan.

– Annoin yhteystiedot rehtorille, ja hän jatkoi siitä.

OAJ:n Anneli Vainik muistuttaa, että ketään sairauslomalla olevaa ei voida velvoittaa etsimään itselleen sijaista.

Myös silloin, jos opettaja joutuu lähtemään töistä kesken päivän, vastuu sijaisen järjestämisestä on esihenkilöllä. Ensi hätään tämä voi itse ottaa ryhmän vastuulleen tai pyytää apua talon sisältä.

”Sairauslomalla olevaa ei voi velvoittaa etsimään itselleen sijaista.

Sijaisjärjestelyistä murehtivat opettajat ovat tuttu juttu Suomen rehtorien puheenjohtajalle Antti Ikoselle. Hän toivoo, ettei kenenkään raskaana olevan tarvitsisi kantaa huolta poissaoloistaan.

– Onnellista on, että lapsia syntyy, kun se on toivottua. Se on mielestäni lähtökohta.

Ikonen johtaa Ylämyllyn koulua Liperissä. Hän ei rehtorina joudu pulaan ennakoimattomien poissaolojen vuoksi, sillä sijaisia saa varsin hyvin runsaan kymmenen kilometrin päästä Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuslaitokselta.

Jos Ikonen huomaa alaisensa stressaavan sijaisjärjestelyjä, hän kehottaa tätä olemaan huolehtimatta.

– Me kyllä järjestelemme. Monet opettajat ovat niin tunnollisia, että kantavat ehkä liikaakin huolta tällaisista asioista, rehtori pohtii.

Huoli urakehityksen tyssäämisestä oli turha Peppi Poikkeuksen tapauksessa. Poikkeus sai liikunnanopettajan viran koulustaan, Turun suomalaisen yhteiskoulun lukiosta kesken vaikean odotuksensa.

Vakinaistamisen mukanaan tuomasta mielenrauhasta ja itseluottamuksesta oli myöhemmin hyötyä, kun Poikkeus alkoi odottaa toista lastaan ja hänen hyperemeesinsä uusi.

– Toisella kertaa kaikki jo tiesivät, mitä tuleman pitää. Se teki tilanteesta henkisesti helpomman, vaikka fyysiset oireet olivat pahemmat.

Uusintakierroksella Poikkeus antoi itselleen luvan sairastaa kotona niin kauan kuin tunsi olevansa työkyvytön. Hän tajusi, että oli palannut ensimmäisellä kerralla töihin aivan liian varhain.

– Kaikki osapuolet kärsivät, kun menin istuviltaan pitämään oppitunteja. Ei siinä ollut mitään järkeä. Mutta silloin ajattelin, että olen korvaamaton.

Miten toimia, jos raskaus vaikuttaa työkykyyn jo niin varhaisessa vaiheessa, ettei odotusta vielä haluaisi yleiseen tietoon?

OAJ:n Anneli Vainik uskoutuisi asiasta esihenkilölle. Näin odottaja ei jää vointinsa kanssa yksin ja vastuita työpaikalla voidaan jakaa.

Avoimuuden kannalla on myös lääkäri Eeva Kajalo.

– Jos on itse avoin, saa usein ymmärtävämpää kohtelua.

Mikäli opettajan työkyky vaikuttaa olevan vaakalaudalla, mutta hän ei itse ota asiaa puheeksi, esihenkilöltä vaaditaan sensitiivisyyttä ja hyvää johtamistaitoa.

Alaiselta voi Vainikin mukaan tiedustella, onko tämä työkykyinen utelematta mahdollisen työkyvyttömyyden syytä.

Hyperemeesistä kärsineet opettajat ovat yhtä mieltä siitä, että työyhteisön tuki on tärkeää.

Peppi Poikkeus ei ensimmäisessä raskaudessaan halunnut, että hänen yllättävä poissaolonsa aiheuttaisi työkavereissa hämmennystä. Hän lähetti kollegoilleen Wilma-viestin ja sai paluupostissa paljon tsemppiviestejä, jotka kohottivat mielialaa sairausvuoteella.

Hanna Kopakkalan mukaan kehonsa ja kotinsa vanki kaipaa työyhteisöltään tukea ja ymmärrystä. Yksinkertaisella ”miten voit?” -kysymyksellä voi olla odottajalle suuri merkitys.

Kopakkala toivoo, että työkaverit jättäisivät kuvailematta sairauslomalaiselle, miten rankkaa töissä on, kun yksi on poissa rivistä. Sen arvaa kyllä muutenkin.

Lääkärin neuvo on kuunnella omaa vointia. Eeva Kajalo kehottaa raskaana olevia hakemaan sairauslomaa rohkeasti, jos vointi ei salli työskentelyä.

– Työuran aikana raskaus on lyhyt aika. Vaikka sinä aikana joutuisikin olemaan enemmän pois, on asian merkitys koko elämänkaarella vähäinen, hän muistuttaa.

Mikäli ilmassa leijuu ennenaikaisen synnytyksen uhka, levon tarve on syytä ottaa erityisen vakavasti. Aura Pyykönen pyytää ajattelemaan asiaa siitä näkökulmasta, että fyysisen aktiivisuuden rajoittamisella hoidetaan ennen kaikkea vauvaa.

Poissaoloja tuskittelevan kannattaa suunnata ajatuksia synnytyksen jälkeiseen aikaan.

– Loppuraskauden hyvinvointi on tärkeää synnytyksen jälkeisen masennuksen ehkäisyssä sekä vuorovaikutussuhteen rakentamisessa vauvaan. Lepo ei ole itsekäs teko vaan panostus perheen hyvinvointiin, Pyykönen painottaa.

Verkkoversion jutusta korjattu 16.12.2022 hyperemeesis-sanan kirjoitusasua kahdesta kohtaa.

Palkallista vai palkatonta poissaoloa?

Raskaana olevat kysyvät OAJ:n neuvonnasta eniten raskausvapaalle jäämisen ilmoittamisajankohdasta, raskauteen liittyvien poissaolojen palkallisuudesta sekä siitä, miten aikaisin odottaja voi jäädä pois töistä.

Raskaus- tai vanhempainvapaalle jäämisestä pitää lain mukaan ilmoittaa viimeistään kahta kuukautta ennen vapaan alkamista.

Raskausvapaalle voi jäädä aikaisintaan 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Varhennettu äitiysvapaa poistui perhevapaauudistuksessa.

Odotukseen liittyvien poissaolojen palkallisuutta määrittävät työ- ja virkaehtosopimukset. Erityisasiantuntija Anneli Vainik kertoo, että synnytystä edeltävät lääketieteelliset tutkimukset ovat viranhaltijalle tai työntekijälle palkallisia, ellei niitä pystytä tekemään työajan ulkopuolella. Tämä pätee myös neuvolakäynteihin.

Se, milloin poissaoloista riittää oma ilmoitus, riippuu työnantajan ohjeistuksista. Esimerkiksi Liperin kunta on henkilöstö- ja työsuojelupäällikön Mira Tiaisen mukaan linjannut, että raskauspahoinvoinnista johtuvasta työkyvyttömyydestä tarvitaan terveydenhuollon asiantuntijan todistus.