Hallitus hei, valot päälle!
Marraskuun pimeydessä Helsingin Aleksianterinkadun jouluvalojen alla lähes tuhatpäinen oaj:läisten joukko marssii otsalamppuineen, kyltteineen ja heijastinliiveineen ja huutaa: “Mitä me halutaan – oikeus sopia!”
– Se oli vaikuttavaa ja voimaannuttavaa. Aivan herkistyin, kun näin, miten pitkälle valot ulottuivat ja miten vastaantulijat kannustivat meitä, Taika Vaulo kertoo.
Vaulo on yksi Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Soolin kolmesta OAJ-valtuutetusta. Marraskuun kokouksessa he olivat ensimmäistä kertaa mukana täysivaltaisina jäseninä.
– On upea mahdollisuus päästä vaikuttamaan. Valtuustossa korostuu yhteinen etu, Vaulo toteaa.
Valtuustopuheissa soolilaiset nostivat esille määräaikaisuudet ja opiskelijoiden toimeentulon.
– Toimme ryhmiin ja valiokuntiin tuoretta tietoa siitä, miten opiskelijoilla menee, Mira Laurinantti avaa.
Oikeus mentorointiin samoin kuin lakisääteinen perehdytys ovat soolilaisten lempilapsia. Laurinantti muistuttaa, että ne ovat kaksi eri asiaa, joita molempia tarvitaan.
– Olisi mieletöntä, jos mentorointi saataisiin lakiin niin kuin Ruotsissa tai Norjassa, hän sanoo.
Miten nuoret opettajat saadaan heidän valmistuttuaan siirtymään Soolista OAJ:hin? Riippuu siitä, miltä järjestö näyttää nuorten silmin.
Vaulo korostaa yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia. Hän kertoo saaneensa OAJ:stä konkreettisia neuvoja muun muassa työajan rajaamiseen.
Tehokasta viestintää, ketteryyttä ja nuorten huomioimista. Näitä asioita soolilaiset lisäisivät OAJ:ssä. Järjestö voisi pitää infoja valmistuville ja pienentää kuilua opintojen ja työelämän välillä.
– Alueyhdistykset voisivat tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä yliopistojen, ainejärjestöjen ja tiedekuntien kanssa, Laurinantti ehdottaa.
Nuoret toivovat, että OAJ:stä saisi lisää tietoa jo opiskeluaikana. Sool ja OAJ voisivat laatia esimerkiksi yhteisiä kannanottoja.
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen tutkija Jukka-Pekka Jänkälä esitteli valtuustolle OAJ:n tilaamaa tutkimusta opetusvelvollisuustyöajassa olevien opettajien työajan käytöstä.
Tutkimuksen mukaan peruskoulun opettajat tekevät oppituntia kohti suurin piirtein yhtä paljon valmistelu- ja jälkityötä opetusvelvollisuudesta riippumatta. Lukiossa tilanne on toinen. Siellä oheistyön määrä vaihtelee opetusvelvollisuuden mukaan.
Tulokset herättivät valtuustossa keskustelua nykyisten opetusvelvollisuuksien toimivuudesta peruskoulussa. Aika ei kuitenkaan riittänyt tulosten seikkaperäiseen selventämiseen, ja OAJ:n ekonomisti Mika Väisänen lupasi valtuutetuille, että tutkimuksen yksityiskohtiin palataan valtuuston kevätkokouksessa.
Otuksen tutkimukseen osallistui 1 833 opettajaa peruskoulusta ja lukiosta. He pitivät marraskuussa 2022 viikon ajan päiväkirjaa työtehtävistään. Vastausprosentti oli 27, mikä on Jänkälän mukaan hyvä.
OAJ teetti tutkimuksen valtuuston vuoden 2021 ponnen ohjaamana. Ponnessa vaadittiin, että järjestö teettää tilastollisesti luotettavan tutkimuksen siitä, miten opetusvelvollisuudet vastaavat opettajien todellista työmäärää ja työajan käyttöä.
Emme saa tottua siihen, että oppilas potkii, raapii ja puree opettajaa.
Väkivallan lisääntyminen ja siitä johtuva turvattomuus päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa huoletti OAJ:n valtuutettuja kokouksen yleiskeskustelussa.
– Väkivallasta on tullut iso osa arkea. Emme saa tottua siihen, että nuori potkii, raapii ja pure opettajaa, ysiläisten Päivi Peltola totesi.
Valtuusto hyväksyi useita ponsia, joilla toivotaan OAJ:n edistävän väkivallan ehkäisyä. Valtuusto edellyttää, että järjestö muun muassa korostaa nollatoleranssia väkivallan sietämiseen, selittelyyn ja hiljaiseen hyväksymiseen työpaikoilla sekä lisää koulutusta laillisten kurinpitotoimien käytössä.
Valtuustoa suututtivat vapaan sivistystyön leikkaukset ja aikuiskoulutustuen loppuminen.
Ammatillisten Petri Karoskoski muistutti, että esimerkiksi Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa aikuiskoulutustuella opiskelee vuosittain yli 200 opiskelijaa.
– Kun opiskelijamäärät vähenevät, opettajilta loppuvat työt. Se on opettajalle vielä isompi menetys kuin jatko-opintomahdollisuus, hän sanoi.
Valtuuston avajaisissa työministeri Arto Satonen (kok.) joutui tiukkaan tenttiin aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta. Sen tilalle etsitään tukimallia, joka Satosen mukaan kohdistuisi sellaisiin ammatteihin, joihin tarvitaan lisää osaajia, kuten varhaiskasvatuksen opettajiin, erityisopettajiin ja varhaiskasvatuksen johtajiin.
Valtiosihteeri Laura Rissasen vetämän työryhmän on määrä tehdä ehdotuksensa uudesta tukimallista hallituksen kevään kehysriiheen maaliskuun loppuun mennessä. Valtuusto edellyttää, että OAJ vaikuttaa tukimallin sisältöön.
Vapaan sivistystyön 25 miljoonan euron leikkaus lohkaisee 14 prosenttia kansalais- ja työväenopistojen rahoituksesta. Opettajien työpaikkoihin ei sekään voi olla vaikuttamatta.
Ponsia valtuusto hyväksyi kaikkiaan 21. Niissä halutaan muun muassa huomioida tekoälyn vaikutuksia jäsenten työhön ja edunvalvontaan, suojata opettajien ammattinimikkeen käyttö, vaikuttaa taiteen perusopetuksen uudistustyöhön, parantaa tiedonkulkua oppijoille annetusta tuesta sekä varmistaa, että opetusharjoittelun ohjaus ja leirikoulusta aiheutuvasta lisätyö korvataan asianmukaisesti.
Valtuusto hyväksyi OAJ:n vuoden 2024 talousarvion sekä vaali- ja äänestysjärjestyksen. Seuraavissa valtuustovaaleissa keväällä 2026 kuka tahansa jäsen voi lähteä ehdolle ilman erillistä kannattajalistaa.
Äänestys tapahtuu kokonaan sähköisesti. Ehdokasasettelu alkaa vuoden 2025 loppupuolella.
-
Lue lisää valtuuston tapahtumista » oaj.fi » Ajankohtaista
Julkaisemme OAJ:n valtuuston puheenjohtajan Timo Saavalaisen syyskokouksessa pitämän puheen tässä alla.
Timo Saavalaisen valtuustopuhe:
”Vitun läski huora, mee nussii mutsiis”
OAJ:n nykyisessä strategiassa tavoitteeksi asetetaan, että Suomi on maailman paras paikka opettaa, oppia ja tutkia.
Edellä otsikkona käyttämäni vulgääri lause on suora sitaatti kahdeksanvuotiaan koululaisen opettajalleen tekemästä kehotuksesta.
Oppilaiden epäkunnioittava käytös on arkipäivää monissa suomalaisissa kouluissa ja ilmenee monin eri tavoin saaden koko ajan uusia muotoja. Opettajille puhutaan sopimattomasti, heitä uhataan, heidän omaisuudelleen tehdään ilkivaltaa ja uusimpana ilmiönä ovat tiktok-haasteet, joissa opettajan fyysistä koskemattomuutta loukataan.
Viisi vuosikymmentä sitten Suomi siirtyi kansakoulujärjestelmästä peruskouluun. Kansakoulu perustui selkeään opettajan ja oppilaan väliseen hierarkkiseen asemaeroon.
Opettajalla oli tieto oikeasta ja väärästä, ja hänen velvollisuutensa oli kasvattaa oppilaita tämän tietämyksen valossa. Opettajan auktoriteettiasemaa korostivat myös silloiset rangaistuskäytännöt, jotka tämän päivän maailmasta tarkasteltuna ovat vähintäänkin arveluttavia.
Kansakoulusta on jäänyt meille mielikuva autoritäärisenä, kuria ja järjestystä korostavana instituutiona. Kun peruskouluun siirryttiin, opettaja haluttiin asemoida toisin.
En ole varma, kuka peruskoulun alkuajan vaikuttaja on näin sanonut, mutta seuraava sitaatti kuvastaa hyvin sitä, millaisena peruskoulun opettaja haluttiin nähdä suhteessa vanhaan. Sitaatti kuuluu:
”Opettaja ei ole rangaistuksia jakeleva koulumestari tai tunnoton läksyautomaatti, vaan koulua käyvän lapsen opastaja ja työtoveri.”
Opettaja haluttiin siis tasavertaiseksi toimijaksi oppilaan kanssa. Tehtiin tietoisia muutoksia. Opettajia alettiin sinutella, uusiin kouluihin ei enää rakennettu kateedereja ja vanhoista niitä purettiin, koska haluttiin korostaa samanarvoisuutta.
Onko tällainen koulu todella maailman paras paikka opettaa?
Koulu on kuin monta kilometriä pitkä valtamerialus. Se kääntyy hitaasti.
Olemme viimein saavuttamassa yhtä puolta siitä ihanteesta, jota peruskoulua luotaessa tavoiteltiin. Opettaja on oppilaiden silmissä yhdenvertainen toimija, jolle voi haistatella ilman seuraamuksia. Voidaan kysyä, onko tällainen koulu todella maailman paras paikka opettaa?
Suurin osa suomalaisista kouluista on erittäin hyviä työpaikkoja. Edellä kuvailemani ilmiöt ovat toistaiseksi jäävuoren huippu, mutta kuitenkin yleistyvä ilmiö ja joidenkin koulujen arkipäivää. Tämän osoittaa myös mediassa aiheesta käyty keskustelu.
Haluan kyseenalaistaa ihanteen opettajan ja oppilaan yhdenvertaisuudesta.
En esitä lainsäädännöllisiä muutoksia, joilla lisätään opettajien kurinpidollisia oikeuksia. En esitä paluuta vanhaan. Sen sijaan haluan kyseenalaistaa peruskoulun alkuajan ihanteen opettajan ja oppilaan yhdenvertaisuudesta.
Jokaisen opettajan on voitava mennä töihin niin, että hänen ammattinsa ominaisuus eli opettajuus antaa hänelle aseman, joka suojaa hänet oppilaiden epäasialliselta käytökseltä.
Opettajan auktoriteettiasema ei tarkoita mielivaltaa eikä varsinkaan väkivaltaa vaan sitä, että lapsia ja nuoria moraalisesti kypsempi henkilö suorittaa yhteiskunnan hänelle asettamaa kasvatustehtävää.
OAJ:n on omalta osaltaan olla mukana tukemassa opettajan ammatillisen statuksen kirkastamista ja sitä kautta parantamassa opettajien työhyvinvointia ja työssäjaksamista.