Pari kuukautta sitten pahimmissa ennusteissa näytti siltä, että Suomen terveydenhuollon kantokyky ylittyy. Tilanteen kehittymistä kohti mahdollista kaaosta seurasivat käytännössä kaikki suomalaiset.
Erityisen valppaana oltiin myös terveysalan koulutuksessa, jossa niin opiskelijat kuin opettajatkin ovat tiiviissä kytköksessä terveyspalvelujärjestelmään.
Opiskelijoilla on kova kysyntä alan työpaikoilla kotihoidosta terveyskeskuksiin ja sairaaloihin. Alan osaamisen avainhenkilöihin eli opettajiin katse kääntyi siinä vaiheessa, kun sote-alan ammatteihin koulutuksen saaneita kartoitettiin terveyskriisin lisätyövoimaksi.
Turun ammatti-instituutissa terveysalaa opettava lehtori Jenni Rinne on työskennellyt ennen opettajan uraansa leikkaus- ja anestesiahoitajana. Suojavarusteet, hengityskoneet sekä tartuntojen ehkäisyyn ja potilaiden eristämiseen liittyvät toimenpiteet ovat hänelle siksi tuttuja myös käytännön työstä.
– Olin lähes varma, että kutsu toisiin töihin tulee. Kieltämättä tämä varautuminen vaikutti ajatuksiini samalla, kun yritin järjestää opetustani uusiksi. Ensimmäiset viikot töitä tuli tehtyä aamusta iltaan, Rinne kertoo.
Kutsua eli valmiuslain mukaista työmääräystä ei Rinteelle lopulta tullut. Muutama hänen opettajakollegansa siirtyi Turun opetustoimesta hyvinvointitoimialan puolelle purkamaan terveydenhuollon ruuhkautuneita puhelinpalveluja.
Korona sekoitti asioita myös Suomen suurimmassa sairaan- ja terveydenhoitajia kouluttavassa oppilaitoksessa Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hoitotyön lehtori Tiina Mäkelä kertoo painiskelevansa koronan vaikutusten kanssa edelleen päivittäin.
– Olemme joutuneet vääntymään aika moneen rusettiin, hän sanoo.
Harjoitteluja ei voi meidän alallamme korvata millään.
Mäkelä vastaa muun muassa oppilaitoksensa harjoittelupaikkojen varaamisjärjestelmästä Jobiilista. Kun sairaaloissa esimerkiksi kirurgisia osastoja on muutettu koronaosastoiksi, Laurean opiskelijoiden harjoitteluja on peruttu ja järjestetty taas uudelleen. Ja kun lähiopetus lakkasi, loppuivat myös Laurean työpajat, joissa tulevat hoitajat harjoittelevat perustaitoja verikokeiden ottamisesta injektioiden antamiseen.
– Harjoitteluja ei voi meidän alallamme korvata millään. Toisaalta opiskelijalla on oltava riittävä osaaminen ennen kuin hän lähtee harjoitteluun. Se taas on nyt vaikeaa, sillä esimerkiksi verikoetta ei oikein voi ottaa kahden metrin turvavälin päästä, Mäkelä sanoo.
Hoitotyötä opettava Tiina Mäkelä ei henkilökohtaisesti ole osannut pelätä koronaepidemiaa. Hänestä on tuntunut, että Suomi selviää siitä niin hyvin kuin ylipäänsä voi. – Kiltit suomalaiset ovat noudattaneet kokoontumisrajoituksia kuuliaisesti. Eniten olen ollut huolissani vanhuksista ja yksinäisistä.
Kevät on ollut työläs, mutta pelon tai paniikin merkkejä ei kuulu, kun Mäkelä kertaa viime kuukausien tuntemuksiaan.
– Välillä unohtuu, että tartuntatauteja on esiintynyt aina aiemminkin.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi tuberkuloosi saatiin 1930-luvulla kuriin nimenomaan terveyskasvatuksen ansiosta. Terveydenhoitajat kiersivät Suomessakin opastamassa kädestä pitäen, miten tubi-potilas eristetään.
Mäkelä sanoo aina tunteneensa, että tekee tärkeää työtä.
– Se ilahduttaa, että kenties nyt nähdään laajemminkin, kuinka terveydenhoitajan ammatti on sairauksien hoidon lisäksi myös terveyden edistämisen asiantuntijatyötä.
Suomessa väki ei ole kokoontunut joukoittain parvekkeille hurraamaan hoitajille, mutta kiitollisia äänenpainoja on kuulunut täälläkin.
Arvostusta voi mitata muullakin kuin kättentaputuksilla. Esimerkiksi sillä, miten yhteiskunta suuntaa kriittisten alojen koulutukseen voimavarojaan.
Koulutuspolitiikan suhteen Mäkelä kuulostaa osin optimistiselta. Päättäjät ovat hänen mukaansa nähneet alan ammattilaisten tarpeen. Laureaankin saatiin yksi opiskelijaryhmä lisää ja oppilaitoksessa on myös meneillään keskustelut lisätyövoiman palkkaamisesta.
– Toivon todella sen huomioimista, että nyt on tehty aika paljon ylimääräistä. Se on kuitenkin sanottava, että meillä työnantaja on ollut kuuntelevainen ja yhteishenki on hyvä.
Määrien lisäksi Tiina Mäkelä haluaisi kiinnittää enemmän huomiota työelämän laatuun ja hyvinvointiin.
– Hoitajamitoituksillakaan ei ole lopulta väliä, jos laatua ei mitata. Työelämässä olisi hoitoyksiköiden johdon tehtävä seurata hoidon laatua ja myös työhyvinvointia. Työntekijöiden vaihtuvuus on alalla aivan liian suurta.
Jenni Rinteen mukaan koronasta tähän mennessä saadut torjuntavoitot kertovat suomalaisen osaamisen ja koko järjestelmän toimivuudesta.
– Joku voi kysyä, onko varautumisemme ollut liiallista. Sitten katsotaan Ruotsiin, missä toimet ovat vaikuttaneet riittämättömiltä. Meillä on Suomessa erinomainen varautumiskyky ja rautaisella ammattitaidolla varustettu terveydenhuolto.
Rinne sanoo tunteneensa entistä suurempaa ylpeyttä omaa ammattikuntaansa kohtaan. Hän on nähnyt uudenlaisia ahaa-elämyksiä myös tulevaisuuden kantokyvyn rakentajissa eli opiskelijoissaan.
– Totta kai meillä on ollut vaikeutemme, koska hoitotyötä nyt ei vain voi oppia nettikirjekurssina. Korona on kuitenkin tuonut opetuksen sisältöihin uusia osa-alueita ja ammatillista pohdintaa esimerkiksi eristystoimenpiteistä, käsihygieniasta ja vanhusten yksinäisyydestä.
Jenni Rinteen yksi rooli on tsempata opiskelijoita, jotka tasapainoilevat opintojen ja työelämän kysynnän välissä. – Teoreettinen ymmärrys siitä, miksi asioita tehdään, on taattava jokaiselle, vaikka työpaikalla kädentaitoja opitaankin.
Rinteen työpaikalla Turun ammatti-instituutissa suoritetaan suuri määrä sosiaali- ja terveysalan perustutkintoja. Alan opiskelijoita on kirjoilla lähes tuhat ja toukokuun lopussa heitä valmistui 170.
Varsinkin kotihoidossa tekijöistä on huutava pula. Harjoittelujen lisäksi moni opiskelija tekeekin palkkatöitä opintojen ohessa heti, kun vaadittava osaaminen on annettu.
Peukaloita eivät ehdi pyöritellä opettajatkaan. Ovatko opettajat riittäneet?
– Siihen en osaa sinulle vastata, mutta juuri nyt tuntuu, että tämän työllistetympiä opettajat eivät voisi olla. Opettajien työhyvinvointia on haastanut jatkuvat ammatillisen koulutuksen muutokset ja niihin sopeutuminen, Rinne sanoo.
Hänen mukaansa työhyvinvointiin vaikuttaa myös se, että aina työtään ei pysty tekemään niin hyvin kuin tietää pystyvänsä.
– Jos vertaan nykytilannetta urani alkuun, niin tiiviimpää on. Ajatustaukoja ja luovia pohdintoja on jäänyt pois.
Tutkitun tiedon arvostus saattaa olla nousussa, mutta kaikkialla se ei näy.
Rinne tekee töidensä ohessa työhyvintiin liittyvää väistöskirjatutkimusta Turun yliopistossa ja kirjoittaa blogia osoitteessa worklwellness.blogspot.com.
Kriittisten alojen merkityksen ja tutkitun tiedon arvostus saattaa olla nousussa, mutta kaikkialla se ei Rinteen mukaan näy.
– Sosiaalisessa mediassa esimerkiksi maskiasiantuntijoiden määrä on huolestuttanut. Siellä askarrellaan näitä tee-se-itse-maskeja ja hansikkaita, ja netissä huutelevaa kaverin naapuria kuunnellaan enemmän kuin tutkimustietoa ja terveysalan ammattilaisia, Rinne sanoo.