Takana on useita päiviä taivallusta erämaassa Saariselällä. Kaisu Pirttilä on vetämässä miehensä Juhan kanssa teini-ikäisten partiotyttöjen vaellusta.
Joukko saapuu Paratiisikuruun. Pitkän taipaleen uuvuttamat tytöt huomaavat loistavan vihreänä hehkuvan sammalikon ja heittäytyvät konttaamaan siihen.
– Tuntui hyvältä nähdä nuorten ilo. Tuo oli parhaita vaelluksiamme ja tytöt nauttivat siitä kovasti, Kaisu kertoo.
Tuosta hetkestä on kohta kolmekymmentä vuotta.
Sodankylässä asuva Kaisu kuuluu edelleen partiolaisiin. Työkseen hän opettaa kaivosalan ammatillisen perustutkinnon opiskelijoita Lapin koulutuskeskus Redun Sodankylän yksikössä.
Työpäivän jälkeen hän lähtee espanjanvesikoiransa Neron kanssa lenkille lähimetsään. Luonnossa kulkeminen on hänelle elinehto.
– Nautin suunnattomasti ihan arjen metsäreissuista lähimetsässä ja kauempana. Kesällä menen pitemmälle metsäreissulle ja saatan olla yön yli maastossa, keskellä ei mitään.
Viimeksi Kaisu oli yöretkellä syksyllä, korvessa rakovalkean äärellä.
Kaisu ei opeta kaivostuotannon alkupään, malmin louhinnan ja järeiden koneiden käsittelyn taitoja, vaan rikastustekniikkaa.
Rikastus on kaivoksesta louhitun malmin prosessointia jatkojalostukseen sopivaksi tuotteeksi. Rikastamossa malmilohkareet murskataan ja jauhetaan myllyllä. Sen jälkeen niistä erotetaan halutut mineraalit erilaisilla menetelmillä.
Koululla on oma rikastuslaboratorio, jossa opiskelijat pääsevät tutustumaan hienonnuksen ja rikastuksen periaatteisiin.
– Rikastusprosessi on joka kaivoksessa erilainen. Menetelmät opitaan sitten työelämässä.
Opiskelijat saavat tuntumaa malminrikastuksen perusasioihin koulun rikastuslaboratoriossa, Kaisu Pirttilä kertoo.
Opiskelijoilla on hyvät työnäkymät. Sodankylässä on yksi toimiva kaivos, Kevitsan nikkeli-kuparikaivos. Naapurikunnassa Kittilässä on Suurikuusikon kultakaivos.
Uusia hankkeita on vireillä.
– Suurinta osaa opiskelijoista kiinnostavat isot louhintakoneet, ja he haluavat päästä käyttämään niitä.
Perustutkinnon opiskelijoiden ammattinimike on kaivosmies – jota nimikettä käytetään toistaiseksi myös naispuolisista työntekijöistä – tai rikastaja.
Kaisu opettaa myös yleisiä asioita kuten kaivosturvallisuutta, -lakeja ja -historiaa.
– Tutustumme myös kaivosyhtiöiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Toivon, että opiskelijoille jäisi kytemään ajatus ympäristöasioista.
Hän muistaa hyvin erään luennoitsijan opiskeluajoilta.
– Hän sanoi, että jos haluaa ratkaista ympäristöön liittyviä ongelmia, ainoa keino on opiskella kaikkea sellaista, minkä avulla voi vaikuttaa ympäristön tilaan.
Kaisu ei näe periaatteessa ristiriitaa luonnonsuojelun ja kaivostoiminnan välillä.
– Mutta on tärkeää, että luontoon vaikutetaan mahdollisimman vähän.
Sodankylässä kaivosasiat ovat tällä hetkellä todella kuuma peruna. Kansainvälinen kaivosyhtiö kaavailee Sakatin kaivosta EU:n Natura 2000 -suojeluohjelmaan kuuluvan Viiankiaavan alle kallion sisälle.
Lukuisia suotyyppejä sisältävän laajan Viiankiaavan siunaus ja kirous on sijainti Keski-Lapin vihreäkivialueella.
Vihreäkivessä on arvokkaita, hamuttuja metalleja kuten nikkeliä, kuparia ja harvinaisempaa akkumetallia kobolttia.
Toisaalta vihreäkivestä liukenee pohjaveteen kasvilajistoa rikastuttavia kivennäisaineita. Siksi Viiankiaavan kasvillisuus on harvinaisine, uhanalaisine lajeineen monimuotoinen.
Kaivosta suunnittelevan yhtiön selostus ympäristövaikutuksista on odotettavissa loppuvuodesta. Sitten alkaa vuosia kestävä lausunto- ja lupakierros.
Jos liikumme junalla, autolla tai vaikka polkupyörällä, tarvitsemme lisää metalleja.
Kaisu ei halua ottaa kantaa yksittäisiin kaivoshankkeisiin. Kaivosalan opettajana hän kuitenkin tuo esiin pari pohdinnan arvoista näkökulmaa.
– Mielestäni on epäloogista karsastaa kaivossuunnitelmia niin kauan kuin elämäntapamme edellyttää lukuisien metallien käyttöä. Jos liikumme junalla, autolla tai vaikka polkupyörällä, tarvitsemme lisää metalleja.
Sähkömoottorien, puhelimien ja monien muiden sähkölaitteiden akkuihin tarvitaan akkumetalleja.
– Kierrätys ei yksinään riitä, vaan metalleja on louhittava lisää.
Hän kysyy myös, onko parempi tuoda metallit kehitysmaista, joissa ei ehkä huolehdita työntekijöiden oloista sen enempää kuin jätehuollosta tai muusta ympäristönsuojelusta.
– Minusta on huonompi ratkaisu, että metallit tuotettaisiin ei-eettisissä olosuhteissa.
Tie kaivosalan opettajaksi ei Kaisulla ole ollut mutkaton, joskin alku oli lupaava: hän opiskeli fysiikkaa. Suunnitelma muuttui, koska hän ei halunnut opettajaksi eikä fysiikkakaan tuntunut omalta alalta.
Kaisu alkoi opiskella Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa prosessitekniikkaa. Suuntautumisala oli turvallisuus, ergonomia ja tehdaspalvelu. Hän valmistui diplomi-insinööriksi.
Kun fyysikko-aviomies halusi muuttaa takaisin kotikonnuilleen Sodankylään, Kaisu lähti matkaan. Hän työskenteli ensin miehensä ja tämän tutkijakavereiden firmassa.
No, vannomatta paras. Kaisu siirtyi Sodankylässä vuosikausiksi peruskoulun matemaattisten aineiden opettajan sijaiseksi, teki työn ohessa matematiikan opettajan aineopinnot ja kouluttautui ammatilliseksi erityisopettajaksi.
Vuonna 2010 hän siirtyi opettajaksi ammatilliselle puolelle ja teki vielä opinnot Oulun yliopiston kaivosalan täydennyskoulutusohjelmassa.
Partiossa hän toimi kouluttajana ja kouluttautui koulutusohjaajaksi.
– Huomasin, että osasin opettaa. Partio on lopulta syy siihen, että olen opettaja.
Luontoretket ovat olleet perheen yhteinen ilo, ja niin ne ovat edelleen.
Toistakymmentä vuotta sitten Kaisun elämä kuitenkin muuttui täysin, kun aviomies Juha menehtyi vaellusretkellä aivan yhtäkkiä 37-vuotiaana.
Toinen perheen lapsista oli vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen, toinen kuusivuotias.
Miten siitä kaikesta selviytyy?
– Siitä oli vain selvittävä ja arjen oli jatkuttava. Se on osa meidän elämäämme, Kaisu sanoo.
Hän on jutellut lastensa kanssa paljon näiden isästä ja tämän harrastuksista laskettelusta, partiosta ja vaelluksista.
Tyttäristäkin tuli partiolaisia. Parhaillaan Kaisu ja joukko muita Sodankylän 15–17-vuotiaiden partiolaisten vanhempia kerää rahaa kuuden partiolaisen matkakassaan.
Nuoret suuntaavat ensi kesänä maailmanjamboreelle Yhdysvaltoihin.
Kaisu Pirttilä
- Sodankylässä asuva 52-vuotias prosessitekniikan diplomi-insinööri ja ammatillinen erityisopettaja.
- Lapin koulutuskeskus Redun Sodankylän toimintayksikön kaivosalan lehtori. Aiemmin matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja peruskoulun yläluokilla Sodankylässä ja matematiikan opettaja nykyisessä työpaikassaan.
- OAJ:n paikallisyhdistyksen rahastonhoitaja.
- Harrastanut 9-vuotiaasta alkaen partiota. Toimii nykyään Lapin partiolaisten ansiomerkkitoimikunnassa. On tehnyt myös laskettelunopettajan ja agilitykouluttajan töitä.
- Retkeilee ja liikkuu paljon luonnossa ja harrastaa käsitöitä. Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä.