Kaikki arvostavat opettajaa, mutta miten se näkyisi arjessa?

Sekä kansa että kuntapoliitikot arvostavat tuoreiden kyselyjen mukaan opettajia valtavasti. Opettajista ei kuitenkaan välttämättä siltä tunnu.

Suomalaiset arvostavat opettajan ammattia.

OAJ:n Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan noin 94 prosenttia arvostaa opettajaa paljon tai erittäin paljon. Opettajan ammattia pidetään merkityksellisenä erityisesti opetuksen, kasvatuksen ja tulevaisuuden takia.

Vastaajien mielestä opettajan ja koulutusalan ammatit ovat Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä heti lääkärin ammatin jälkeen. Kun pakkaan otetaan mukaan vielä tutkijatkin, päästään lääkäreiden rinnalle.

Lähes kaikki vastanneet ovat sitä mieltä, että opettajan työ on vastuullista ja vaativaa sekä arvokasta yhteiskunnalle. Kolme neljästä suomalaisesta pitää tärkeänä, että oma kuntavaaliehdokas haluaa parantaa koulutus- ja kasvatuspalveluja.

Kyselyn teettäneen OAJ:n viestintäpäällikön Heikki Pölösen mielestä opettajien on syytä olla tuloksista ylpeitä.

– Ihan mahtavaa nähdä, miten tärkeänä suomalaiset pitävät opettajien ja tutkijoiden roolia. OAJ käynnistää keväällä kampanjan, jolla haluamme vielä lisätä suomalaisten ymmärrystä opettajien tekemän työn merkityksestä.

Kyselyyn vastasi 1 005 suomalaista tammikuussa 2021.

 

Yhtä pontevasti koulutusalan työtä arvostavat myös kuntapoliitikot, selviää puolestaan toisesta kyselystä, jonka OAJ teetti Aula Researchillä. Kyselyyn vastasi 1 016 kunnanvaltuutettua.

Arvostan kuntani opettajien työtä. Tähän väitteeseen kolme neljästä vastasi olevansa täysin samaa mieltä ja liki neljännes jokseenkin samaa mieltä.

Perusteluissa näkyy opettajien vastuu lapsista ja nuorista. Liki 40 prosenttia vastaajista nostaa taustasyyksi sen, että opettaja vaikuttaa lapsiin ja nuoriin:

”Opettajilla on äärettömän suuri merkitys lapsen elämässä ja tulevaisuudessa, voi olla joskus ihan ratkaisevaa miten elämä alkaa sujua”, summaa eräs vastaajista kyselyn avoimissa vastauksissa.

Moni myös ajatteli työn vaikuttavan perhearjenkin toimimiseen.

Mutta näkyykö kaikki tämä arvostus opettajien arjessa?

Yllättävän vähän, jos tarkastellaan Fiilismittaria, jossa OAJ kysyy kahden viikon välein eri asioita koulutus- ja kasvatusalalla työskentelevien hyvinvoinnista.

Tammi-helmikuussa opetusalan ammattilaisilta kysyttiin, kokevatko he, että heidän työtään arvostetaan.

Arvostuskysymykseen saatiin 2 125 vastausta. Vastaajista 44 prosenttia tunsi, että heidän työtään arvostetaan. Reilu kolmannes oli sitä mieltä, että työtä arvostetaan vain osittain. Lähes joka viides vastasi, että työtä ei arvosteta.

 

Varsinkin ne, jotka tunsivat vain osittaista arvostusta, kokivat, ettei yhteiskunta tai ylempi johto arvosta työtä riittävästi. Arvostuskokemusta söi vastausten mukaan negatiivinen ryöpytys ja resurssien puute. Osan mielestä palkka ei vastaa vaatimustasoa ja työn määrää.

OAJ:n erityisasiantuntijan Sari Melkon mielestä vastauksissa näkyy kokemus siitä, että opettajia kyllä arvostetaan juhlapuheissa, mutta ei välttämättä käytännössä.

Ensisijaiseksi sekä kielteisissä että myönteisissä arvostuskokemuksissa nousi esihenkilön rooli.

Melkon mukaan opetusalan ammattilaisten arvostuksen pitää näkyä arkityössä. Se tarkoittaisi opettajien todellista kuulemista, myönteistä palautetta esihenkilöiltä ja työkavereilta sekä työn ja työmäärän tunnustamista.

Miksi sitten arvostus ei näy arjessa?

Opettajia ja koulutusta ylipäätään saatetaan Suomessa pitää itsestäänselvyytenä, pohtivat sekä Sari Melkko että Heikki Pölönen.

Lisäksi kiitoksen sanominen ei välttämättä tule suomalaiselta luonnostaan.

Työn merkitystä on syytä pitää esillä.

Yksi merkittävä tekijä arvostuskokemuksessa on kodin ja koulun yhteistyö.

Fiilismittari indikoi, että vanhemmilta tulee positiivista palautetta. Myös Vanhempainliittoon kuuluu pääosin kiittävää palautetta opettajista, sanoo toiminnanjohtaja Ulla Siimes.

– Vanhemmat arvostavat suomalaista koulutusta ja opettajia. Tämä näkyy liiton vanhempainbarometrien tuloksissa.

Siimes korostaa, että vuorovaikutus on erilaista eri opettajien ja vanhempien välillä. Kaikki vanhemmat eivät välttämättä hoksaa antaa myönteistä palautetta.

– Joskus tarvitaan vähän rohkaisua. Jos vuorovaikutus on välitöntä ja mutkatonta, vanhemmat saattavat kiitelläkin avoimemmin.

Onhan tämä hyvin suomalaista, Siimes naurahtaa.

– Kun kaikki on hyvin, vanhemmat eivät ole yhteydessä opettajaan ja kiitoksetkin jäävät saamatta.

 

Kun OAJ kysyi jäseniltään, mitä he haluaisivat suomalaisten ymmärtävän paremmin opettajan työstä, päällimmäiseksi nousi työn vaativuuden ja kuormittavuuden huomaaminen.

Kansalle ja kuntapoliitikoille tehtyjen kyselyjen sekä Vanhempainliiton terveisten perusteella suomalaiset tuntuvat todella ymmärtävän tämän.

Enää arvostuksen pitäisi näkyä käytännössä.

– Työn merkitystä on syytä pitää esillä, jotta arvostus myös konkretisoituu sellaisina päätöksinä ja ratkaisuina, jotka edesauttavat sitä, että opettajat voivat keskittyä ydintehtäväänsä, opettamiseen, Heikki Pölönen kiteyttää.