Kun englannin, ranskan ja saksan kielen lehtori Anni Rahunen huomaa, että yleensä aktiivinen oppilas on yhtäkkiä väsynyt, ei katso silmiin, tai käyttäytyy muuten eri tavalla kuin yleensä, hän ottaa asian saman tien puheeksi.
– Kysyn miten voit, haluatko jäädä juttelemaan tunnin jälkeen tai varataanko aika tapaamiselle, Tampereen yliopiston normaalikoulun opettaja kertoo.
Sen jälkeen Rahunen seuraa tilannetta, viestii olevansa valmis kuuntelemaan ja auttaa tarvittaessa varaamaan ajan koulupsykologille tai kuraattorille.
Havaintonsa nuoren kanssa puheeksi ottava opettaja tarjoaa nuorelle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja saada apua, painotetaan varhaisen tuen saatavuutta edistävän Viva-projektin Masentunut nuori koulussa -koulutuksessa.
Opettajien havainnot voivat myös olla ratkaisevan tärkeitä varhaisen oireilun tunnistamisessa, sillä nuorten masennus ei välttämättä näy toimintakyvyssä. Avainasemassa on oppilaantuntemus.
Murrosikään kuuluvista tunnemyrskyistä ja väärin ymmärretyksi tulemisen kokemuksista masennusoireet eroavat siten, että ne kestävät pitempään. Kellojen pitäisi soida, jos ärtyneisyys, huonommuuden tunteet tai vaikkapa syömättömyys jatkuvat pari viikkoa.
Apu löytyy parhaiten nuoren, koulun ammattilaisten ja vanhempien yhteistyöllä. Rahunen muistuttaa, että jos itse on epävarma, koulusta löytyy varmasti joku joka tietää, miten toimia.