Nuori opettajaopiskelija oli aivan kipsissä tullessaan psykologi Minna Martinin vastaanotolle. Opiskelijaa jännitti tuleva työ luokan edessä, oppilaiden katseiden alla, vailla pakoreittiä.
Martin tapasi opiskelijaa useamman kerran. Tämä kävi sekä yksilövastaanotoilla että Martinin ohjaamassa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n jännittäjäryhmässä.
Vähitellen opiskelija alkoi ymmärtää, ettei jännittämisestä tarvitse päästä eroon. Pikemminkin sitä pitäisi opetella tunnistamaan ja hyväksymään.
Martinin mukaan jännittämiselle kannattaa jopa tietoisesti antaa tilaa.
– Siihen voi oppia luottamaan ja nojaamaan, että kyllä se jännite sieltä tulee ja tavallaan virittää sinut. Se on vähän kuin automaattinen itseverryttelyjärjestelmä.
Valmistumisensa kynnyksellä opiskelija tuli vielä kerran tapaamaan Martinia. Martin luonnehtii muutosta valtaisaksi.
Opiskelija oli huomannut opetusharjoitteluissaan, että herkkyydestä onkin hyötyä.
– Hän pystyi lukemaan oppilaiden hienovaraista viestintää ja näki heti, jos he eivät ymmärtäneet. Sitten hän pystyi korjaamaan omaa toimintaansa.
Opiskelija oli myös aloittanut näyttelemisen ylioppilasteatterissa. Näytelmässä hänellä oli monologi, jonka aikana kenraaliharjoitusten yleisö itki lohduttomasti. Itku kuitenkin loppui samalla, kun opiskelijan jännitys helpotti.
Opiskelija kysyi Martinilta, miten tunnereaktion saisi takaisin.
– Sitä me sitten naurettiin, että niinpä, nyt hän sai kiinni siitä, miksi jännittämistä kannattaisi vaalia.
Epämääräinen ahdistus iskee lomien jälkeen
Minna Martin on työskennellyt jännittäjien parissa vuodesta 2003. Hän on kirjoittanut Saa jännittää – Jännittäminen voimavarana -tietokirjan.
Nykyään Martin pitää jännittäjäryhmien ohjaamiseen valmentavia koulutuksia. Kohderyhmänä ovat muun muassa opettajat, opinto-ohjaajat ja opintopsykologit.
Mutta Martinilla on paljon kokemusta myös opettajien jännityksestä.
Hän työskenteli YTHS:llä puheviestinnän opettajan työparina kursseilla, jotka oli suunnattu jännittämisestä kärsiville opiskelijoille. Osallistujissa yliedustettuina olivat opettajiksi aikovat kielten opiskelijat.
Osa heistä pelkäsi sosiaalisia tilanteita eli ahdistui toisten ihmisten seurassa. Tällainen vaiva voi vaikuttaa niin työelämän alkuun kuin myöhempääkin uraan.
Kokeneet opettajat ovat kuvailleet Martinille, että sama tunne tulee joka syksy ja lomien jälkeen.
– Epämääräinen ahdistus siitä, että kohta taas täytyy mennä sinne maailmaan ja kohdata kaikki mikä siellä on vastassa.
Martinin mukaan uran alussa tyypillistä on stressi ja jännitys siitä, että tunti- ja lukukausisuunnitelmat eivät ole valmiit.
Hänen mukaansa voi kestää kaksi tai kolmekin vuotta ennen kuin opettaja luottaa homman olevan hanskassa ja on oppinut olemaan auktoriteetin roolissa.
Primitiivisessä taistele tai pakene -reaktiossa itsensä rauhoittelu järjellä ei toimi.
Mitä tehdä, jos jännitys läikkyy yli?
Lohdullista on ettei sosiaalisten tilanteiden pelko ole este opettajana toimimiselle.
Jännittämisen voi hyväksyä osaksi elämää. Ahdistusta voi oppia käsittelemään.
Joskus jännitys kuitenkin läikkyy yli. Sydän pamppailee voimakkaasti, kädet ja kainalot hikoavat, suu kuivuu, jalat tärisevät ja pää tyhjenee.
Minna Martinin mukaan kyseessä on primitiivinen taistele tai pakene -reaktio, jossa itsensä rauhoittelu järjellä ei toimi. Siksi jännittäjän on hyvä opetella tapoja, joilla voi kehollisesti aktivoida autonomisen hermoston rauhoittavaa kaistaa.
Ensin laitetaan jalat tukevasti lattiaan, joka kannattelee. Tämä tuottaa keholle tunteen perusturvallisuudesta ja tiedostamattoman yhteyden varhaisiin turvakokemuksiin.
– Kaikkia meitä on joskus pidetty sylissä ja kannateltu.
Sitten voi yrittää huokaista helpotuksesta, pehmentää kasvoja ja rintakehää ja hengitellä nenän kautta rauhalliseen rytmiin.
Näin kerrotaan keholle, ettei tilanne ole hengenvaarallinen. Ei ole olemassa petoa, jolta pitää paeta.
Vireystilan säätely suojaa uupumiselta
Opettajan on erityisen tärkeää opetella säätelemään omaa vireystilaansa, Martin sanoo.
Hänen mukaansa opetustyössä on tyypillistä palaa loppuun niin, että ensin ollaan pitkään voimakkaasti ylivirittyneitä ja sen jälkeen romahdetaan alivirittyneisyyteen.
– Siitä toipuminen voi olla pitkä tie.
Uupumuksen ehkäisyä ei tietenkään voi vastuuttaa vain opettajille itselleen. Johtamisella ja työyhteisöllä on siinä iso rooli.
– Onko esimerkiksi opettajanhuoneessa sellainen ilmapiiri, jossa voi huokaista helpotuksesta ja tyyntyä? Martin kysyy.
Tunnustaminen helpottaa, vähän kuin sihauttaisi venttiilistä ilmaa pois.
Jännittäminen kuuluu esillä olemiseen
Usein kuulee sanottavan, että jännittäminen helpottaa, kun sen tunnustaa ääneen. Mutta kannattaako vaikkapa yläkoululuokan eteen astellessa aloittaa sanomalla, että nyt muuten hikoiluttaa?
Ehkä ei. Martin korostaa tilannetajua. Jännittämisestään voi puhua luokan sijaan esimerkiksi opettajanhuoneessa.
– Tunnustaminen helpottaa, vähän kuin sihauttaisi venttiilistä ilmaa pois.
On siis tilanteita, joissa jännittämisestään ei kannata tehdä numeroa. Silti Martin kritisoi kulttuuria, joka vaatii peittelemään jännitystä.
– Jos ihmiset eivät kestä sitä, että toisen jännittäminen näkyy vaikka tärisemisenä ja punastumisena, ja se herättää heissä myötähäpeää tai kiusaantuneisuutta, niin kenellä on ongelma? En ole ihan varma.
Martinin mukaan opettajien on hyvä hankkia tietoa jännittämisestä paitsi itsensä turvaksi, myös siksi, että he vuorenvarmasti kohtaavat oppilaita, jotka jännittävät.
“Sun esiintyminen oli muuten ihan hyvä, mutta jännittäminen näkyi vähän liikaa” -tyyppisestä kommentoinnista pitäisi päästä eroon.
– Enemmän voisi rohkaista ja sanoa, että se ei haittaa ollenkaan ja on itse asiassa osa esillä olemista.
Selviytymiskeinoja jännittäviin tilanteisiin
Jännittämisen asiantuntija, psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Minna Martin antoi opettajille vinkkejä kolmeen kuvitteelliseen jännittävään työtilanteeseen.
Kun luokan edessä oleminen nostaa sykkeen katon läpi.
Usein helpottaa, kun miettii, että luokan edessä voi olla monilla eri tavoilla. Voit valikoida olemisen tavoista sen, joka sillä hetkellä tuntuu turvallisimmalta ja mukavimmalta.
Voit seistä, liikkua ja kävellä, istua pöydän takana, pöydän kulmalla tai jumppapallon päällä. Hae kehollisesti mukava ja turvallinen olo liikkumisen tai jonkin asennon avulla. Jos alkaa tuntua tukalalta, vaihda paikkaa.
Ensimmäinen työpäivä uudessa koulussa lähenee ja jännittää.
Tilannetta kannattaa vähän ennakoida puhumalla vaikka ystävän, opiskelukaverin tai kollegan kanssa. Lisäksi olisi hyvä olla odotettavissa jotain mukavaa ja rauhoittavaa sen jälkeen, kun olet selviytynyt päivästä.
Muista, että kenenkään ei tarvitse olla virtuoosi uutta työtä aloittaessa. Saat olla vasta-alkaja, avuton ja epävarma. Ja saa jännittää.
Opettajaan iskee huijarisyndrooma eli ajatus siitä, että hän ei hallitse opetettavaa asiaa.
Mitä enemmän pyrit piilottamaan sen, ettet osaa kaikkea, sen tukalammaksi olosi tulee. Pelaa avoimin kortein ja myönnä, jos et tiedä. Voit sanoa: “Kiitos että toit asian esille, täytyy selvittää se.”
Suojautuminen vie hirveän paljon enemmän energiaa kuin suojan raottaminen.