Opettaja Eila Mäkelä kuoli 90-vuotiaana pitkäaikaisen sairastamisen uuvuttamana 29. lokakuuta 2021 Pielaveden terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli syntynyt Viitasaarella 16.8.1931.
Eila syntyi kuusilapsisen perheen esikoiseksi Viitasaaren Keihärinkoskelle. Kotikylän kansakouluvuosien jälkeen opintie jatkui Viitasaaren Yhteiskouluun.
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1951 Eila haki tuntumaa tulevaan ammattiinsa työskentelemällä opettajana Karstulassa ja Sotkamossa, jota seurasi kesällä 1953 Oulussa alkanut opettajaksi kouluttautuminen. Koulutuksessa Eila tutustui tulevaan aviomieheensä Maunoon. Opetustyö jatkui lukuvuoden verran Suomussalmella.
Opettajakokemukset vaihtuivat lukuvuodeksi 1954–1955 päätoimiseen opiskeluun Oulussa ja raskas opintovuosi päättyi esikoispojan syntymään ja tutkintotodistuksen saamiseen keväällä 1955.
Eilan ja Maunon ensimmäinen yhteinen työmaa löytyi Kuhmosta, missä opettajaperhe asui kolme vuotta. Kaipuu lähemmäksi Eilan kotiseutuja lieveni syksystä 1958, kun molemmat saivat paikat Vesannolta Vesamäen koululta. Vesannosta tuli perheen kotipaikka, siellä syntyi perheen toinen poika keväällä 1967. Eila vastasi Vesamäen alaluokkien opetuksesta eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1991 saakka, 33 vuoden ajan.
Eila arvosti ja vaali hyvää arkea ja huolehti perheen hyvinvoinnista. Omasta hyvinvoinnistaan hän huolehti kuntoilemalla, lukemalla ja tekemällä käsitöitä. Ristisanat ja lauluharrastus kirkkokuorossa olivat lisäksi lähellä Eilan sydäntä. Järjestötoiminnalle Eila antoi panoksensa Vesamäen marttayhdistyksen aktiivijäsenenä.
Lapsenlapset muistavat Eila-mummon lämpimänä kasvattajana, jonka kasvatuksellisissa otteissa huokui opettajan ammatin tuoma vakuuttavuus. Vaikka mummon näkemykset maailmasta olivat vankat, myös toisten näkemykset saivat hänen arvostuksensa.
Eila nukkui ikiuneen iankaikkisen elämän uskossa, Maunon ja Petri-pojan läsnä ollessa.
Jarmo Mäkelä (Eila Mäkelän poika)