Useat viimeaikaiset kyselytutkimukset ovat nostaneet esille huolestuttavan seikan: nuorten tulevaisuususko horjuu. Ei ihme. Myllerryksiä ja epävarmuutta riittää.
Mitä sitten tapahtuu, jos nuoret eivät enää usko tulevaan? Into panostaa opintoihin, toimia kansalaisena tai toimia työelämässä voi heikentyä. Yhä useampi saattaa pohtia, uskaltaako perustaa perhettä.
Vaikka valinnat ovat henkilökohtaisia, pitkällä tähtäimellä ne vaikuttavat koko suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen, elinvoimaan ja uudistumiskykyyn. Nuorten tulevaisuususkolla on väliä – meille kaikille.
Joku voisi ajatella, että kouluissahan tämäkin ongelma ratkaistaan. Kyse on kuitenkin niin isosta tulevaisuuttamme määrittävästä kysymyksestä, että tekoja tarvitaan laajasti eri puolilla yhteiskuntaa.
Tulevaisuususko syntyy teoista, jotka antavat syytä uskoa, että huominen voi olla parempi.
Meidän aikuisten pitää laittaa perusasiat kuntoon, puuttua ilmastonmuutokseen, rakentaa rauhaa ja uudistaa yhteiskuntaa, jotta voimme varmistaa, että nuorille jää perinnöksi muutakin kuin savuavia raunioita.
Tulevaisuususkon ytimessä on kokemus toimijuudesta suhteessa tulevaisuuteen ja siksi olennaista on myös nuorten osallisuuden ja tulevaisuusvallan vahvistaminen.
Ei niin, että sälytetään vastuu nuorille, vaan mahdollistetaan toimintaa ja kutsutaan mukaan.
Vastuu on viime kädessä meillä aikuisilla, mutta nuorten näkemyksiä tarvitaan. Parempaa tulevaisuutta nuorille voidaan rakentaa vain yhdessä heidän kanssaan.
Koulut voivat vahvistaa tulevaisuususkoa monin tavoin. Tulevaisuusajattelun taidot auttavat hahmottamaan vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja omia vaikutusmahdollisuuksia suhteessa tulevaisuuteen.
Koulussa karttuu myös kyky rakentaa kestävää tulevaisuutta yhdessä muiden kanssa.
Sitä tarvitsisimme me aikuisetkin.
P.S. Jos kaipaat ideoita, tervetuloa kuulolle 25.3. opetus- ja kulttuuriministeriön ja Sitran tapahtumaan Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan?
Sanna Rekola
» [email protected]