Asioita, jotka ilahduttivat minua tänä lukuvuonna:
Tuokiot opehuoneessa. Miten monta palaveria ja Wilma- viestiä koulumaailma menettääkään, kun kasvotusten rupatellen tieto virtaa yli kahvi- tai työpöydän.
Chat GPT:n narauttaminen. “Kyllä, olet aivan oikeassa!”, toteaa Chat GPT korjattuani sen vastausta. Nyky-Japani kun ei ole “köyhä kehitysmaa”. Tämä leikittely sopii kivasti oppitunneillekin.
Heippalappu. Joku kekseliäs kollega loi marraskuuhun tempauksen, jossa jakelimme myönteisiä heippalappuja.
Yhtenä päivistä, jolloin tunsin itseni väsyneeksi luuskaksi, löysin postilokerostani nimettömän lapun: “Kiitos kivoista keskusteluista. Olet energinen ja aina positiivinen!”
Riemastuin, piristyin ja tunsin olevani positroni.
Suora toiminta. Kopiokone, joka ei ruttuile kertaakaan kopioidessani kymmeniä maantiedon kokeita seiskaluokkalaisille.
Nuoret. Seiskaluokkalaiset, joiden ajattelu tulee laatikon ulkopuolelta (anteeksi anglismi). Miksi Mariaanien hauta on juuri 11 kilometriä syvä? Miten Jupiteriin voisi laskeutua?
Yhtenä päivistä, jolloin tunsin itseni väsyneeksi luuskaksi, löysin postilokerostani nimettömän lapun.
Lapset. Hetket, joissa lukiolaiset heittäytyvät ryhmätöihinsä ja innostuvat kuin lapset.
Vastavirta. Kuka tahansa oppilas tai opiskelija, joka uskaltaa olla sinnikäs, ahkera tai kunnianhimoinen aikana, jossa on turvallisinta antaa porukan seilata mukavuusalueellaan, koska hauras nuoriso hajoaa käsiin, uupuu ja joka tapauksessa sinä riität, teet tai olet tekemättä mitä tahansa…
Rauha. Toukokuinen tieto kunta-alan työtaistelun peruuntumisesta.
Muut esille tulevat asiat: Tervehtiminen, oven avaaminen toiselle, kärsivällisyys, palkkapäivä, avuliaisuus, vitsailu, naurut ja hymyt.
Tämä vajaa asialista on hellä halaukseni vastaanhangoittelevalle kyynisyydelle sekä somen ja jomen jutuille koulumaailman kamaluudesta.
Ihanaa kesää kaikille!