Yritykset arvostavat yhteistyötä oppilaitosten kanssa – parannettavaakin löytyy puolin ja toisin

Ammatillisen koulutuksen reformissa koulutus uudistettiin osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi. Mitä nämä asiat koulutuksen eri osapuolille käytännössä tarkoittavat?

Riitta Karusaaren väitöstutkimus kertoo, että tulkinnat vaihtelevat intressin mukaan. Kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä yhdestä asiasta: opettajat tarvitsevat lisää työelämän tuntemusta.

– Opiskelijat arvostelivat sitä, että opettajat eivät tiedä, mitä työpaikalla tapahtuu. Samaa sanoivat työpaikkojen edustajat. Enemmistö opettajistakin katsoi, että heillä pitäisi olla enemmän työelämäosaamista, Karusaari summaa.

Opettajat tarvitsevat lisää työelämän tuntemusta.

Rovaniemen koulutuskuntayhtymässä Redussa pedagogisena päällikkönä työskentelevä Karusaari tutki väitöstään varten kuutta ammatillisen koulutuksen järjestäjää eri puolilta Suomea. Tutkimusaineiston hän keräsi keväällä 2018.

Fokusryhmähaastatteluihin osallistui kolme opiskelijaa, neljä työelämän edustajaa, kuusi opettajaa ja viisi asiakkuuksien asiantuntijaa. Kyselyyn vastasi kuusi henkilöä kustakin ryhmästä. Kahdeksalle koulutuksen järjestäjäorganisaation johtajalle tehtiin teemahaastattelu.

Karusaaren mukaan työpaikat todella haluavat olla tekemisissä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa, ja opettajia odotetaan työpaikoille. Suomi pärjää työelämäyhteistyön kehittämisessä hyvin myös eurooppalaisessa vertailussa.

Ongelmakohtiakin yhteistyöstä löytyi. Työelämän edustajat olivat tyytymättömiä erityisesti opettajien tapaan ilmaantua paikalle mukanaan valmiit suunnitelmat siitä, milloin opiskelijat työpaikoille tulevat, kauanko he siellä ovat ja mitä tutkinnon osia he siellä suorittavat.

– Kaiken työelämässä tapahtuvan oppimisen pitäisi olla aidosti henkilökohtaistettua eli opettajan, opiskelijan ja työpaikan yhdessä suunnittelemaa ja sopimaa, Karusaari korostaa.

Tutkimuksessa mukana olleet opettajat kokivat, että työpaikoilla ei ollut heille aikaa. Työpakkaohjaajista taas tuntui, ettei asioita oltu suunniteltu ja aikataulutettu kunnolla. Työpaikoilla ei esimerkiksi tiedetty, milloin opettaja on sinne tulossa ja koska arvioinnit tehdään.

– Työssäoppimisen kehittäminen edellyttää koulutuksen järjestäjiltä nöyryyttä työpaikan suuntaan. Yritykset ovat olemassa ensi sijassa bisnestä varten. Perinteinen oppilaitoslähtöinen toimintatapa ei siihen kuvioon sovi.

Myös henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman hoksin käytännöissä on Karusaaren mukaan paljon kehitettävää.

– Koulutuksen järjestäjien pitäisi tehdä selväksi itselleen ja opiskelijoille, miten hoks laaditaan ja miten sitä päivitetään niin, että se oikeasti ohjaa opiskelija etenemistä opinnoissa. Tällä hetkellä opiskelijat eivät aina tiedä edes sitä, kuka heidän kehittämissuunnitelmaansa päivittää.

Karusaaren mielestä opintojen kunnollinen henkilökohtaistaminen edellyttää, että opettajille annetaan tarpeeksi työaikaa asian hoitamiseen. Hoks pitäisi myös laatia nykyistä helpommin omaksuttavaan muotoon.

– Ei riitä, että opiskelijan eteen lyödään monisivuiset, ammattikielellä kirjoitetut pumaskat. Hoks toimisi paljon paremmin, jos se tuotteistettaisiin alusta alkaen nuorten tyyliin ja ajatusmaailmaan sopivaksi.