Rehtori johtaa olemalla läsnä koulun arjessa, mutta miten olla läsnä etäyhteydellä?
Verkkoon siirtyneet opettajankokoukset ovat köyhdyttäneet vuorovaikutusta, ja rehtorin on entistä vaikeampaa huomata pahan olon merkkejä.
On myös vaikeaa vakauttaa työpaikan tunnelmaa, kun uusia tehtäviä ja epäselviä ohjeita sataa eri puolilta ja omatkin voimat ovat lopussa.
Kouluissa voimavarat alkavat huveta, kun koronaepidemia jatkuu ja jatkuu. Kireä tilanne heittää tukun kysymyksiä myös rehtorin eteen.
Käytännön vastuu koulutuksen jatkumisesta kriisioloissa on jäänyt pitkälti rehtoreiden harteille, ja lisääntynyt työtaakka on syönyt työintoa.
Työkavereita ilahduttavilla arjen pienillä teoilla on iso merkitys.
Marraskuussa julkaistun rehtoribarometrin mukaan 18 prosenttia rehtoreista oli työuupuneita, ja työuupumusriskissä sinnitteli 48 prosenttia. Tammikuussa Suomen rehtorit Sure teki uuden kyselyn, johon saatiin satakunta vastausta. Jakautuminen selviytyjiin ja uupujiin on entisestään kärjistynyt.
Kyselyssä mainittuja selviytymiskeinoja ovat hyvä yhteishenki, kohtaamiset oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa sekä toisten rehtoreiden tuki. Moni vastaaja vannoo jaetun johtajuuden nimiin, sillä yksin puurtaminen syö mehut vahvastakin johtajasta.
Poppakonsteja ei ole, ja vaikean ajan läpi tarvotaan rinta rinnan. Työkavereita ilahduttavilla arjen pienillä teoilla on iso merkitys.
Kyllä tästä yhdessä selvitään
Kun on ollut haastava päivä, meidän perheessä on lämpimäisiä, sanoo leipomalla rentoutuva rehtori ja kotitalousopettaja Paula Huuska.
Rehtori Paula Huuska, Vaajakosken yhtenäiskoulu, Jyväskylä
Meidän koulussamme on viitisenkymmentä työntekijää. He ovat juurevaa väkeä, joka on elänyt läpi huonot sisäilmat ja evakot. Huumori on aina kannatellut meitä, ja se kukkii myös etäyhteydellä.
Nyt ei voida tavata kasvokkain isolla porukalla. Työyhteisön hyvä henki on koetuksella, koska sitä ei voida pitää yllä perinteisillä tavoilla. Varsinkin uusien opettajien on ollut vaikeampi tutustua kollegoihin ja nähdä, millainen työkaveri maskin takana on.
Koronasta aiheutuvien opetusjärjestelyjen kanssa on opeteltu elämään jo vuoden verran, ja olemme saaneet kokemuksen siitä, että kyllä tästä selvitään. Tilannetta on myös helpompi kestää, kun tiedetään, että kaikki muutkin oppilaitokset ovat samassa liemessä.
Opettajien voimia syö erityisesti hybridiopetus, jossa osa oppilaista on paikalla koulussa, osa etäyhteyden päässä.
Herkimmin uupuvat opettajat, joilla on oman työnsä suhteen rima korkealla. Rehtorina kehotan heitä ottamaan rennommin. Asenteen muuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä puurtaminen on persoonassa – se on vähän sama kuin sanoisi ujolle, että puhu kovempaa.
Sekä työntekijän että esihenkilön pitäisi ottaa jaksaminen puheeksi jo silloin, kun liikennevalojen vihreä alkaa muuttua keltaiseksi. Usein sitkutellaan liian kauan, ja tilanne pahenee.
Varhainen puuttuminen on asian puheeksi ottamista. Toisinaan henkilö ei huomaa itse uupumistaan, vaan huolensa saattaa ilmaista vaikkapa kollega.
Joskus opettajaa helpottaa se, että järjestämme hänelle yhden opetuksettoman työpäivän viikossa. Työnohjausta on tarjolla korona-aikanakin pääosin etäyhteydellä. Kun työnohjaaja osaa kysyä oikeita kysymyksiä, opettaja huomaa jo niihin vastatessaan prosessoivansa asioita.
Jyväskylän perusopetuksen rehtoreilla on työajan seurantajärjestelmä, joka auttaa pitämään kurissa ylityökertymää. Koska apulaisrehtoreilla ei ole riittävästi työaikaa johtamistyöhön, tasausvapaita on kuitenkin vaikea pitää.
Äkkimuutokset tuovat stressipiikin
Kun me johtotiimissä jaksamme ja teemme hyvää yhteistyötä, pystymme olemaan tukena muulle joukolle, sanovat apulaisrehtorit Inka Kokkonen ja Kerttu Happonen. Etänä rehtori Anna-Maija Tiilikainen.
Apulaisrehtori Inka Kokkonen, Kuopion klassillinen lukio
Väsyneen opettajan tai rehtorin tunnistaa lasittuneesta katseesta: hän kuuntelee mutta ei kuule.
Syksyllä oli paljon ylimääräistä työtä ja valmistelin koulun 80-vuotisjuhlia. Silloin sitä yritti vain selviytyä päivästä toiseen, eikä ehtinyt palautua. Nyt kevätlukukaudella minulla ei ole äidinkielen opetusta ja pystyn rytmittämään paremmin työtäni.
Meidän lukiossamme jaksetaan vaihtelevasti. Koronatilanteen huononeminen ja oman koulun opiskelijoiden sairastuminen tai altistuminen ovat tuoneet stressipiikkejä.
Olemme jatkaneet myös lukion opetussuunnitelmatyötä, joka tuntuu tässä tilanteessa raskaalta ja monen mielestä ylimääräiseltä.
Kuopiossa olemme onneksemme saaneet olla pitkään lähiopetuksessa, ja tästä abitkin ovat meitä kiittäneet. Kuopion lukiot siirtyvät maaliskuun alusta kolmeksi viikoksi etäopetukseen, jotta ylioppilaskirjoitukset voidaan turvata. Kun opettajat tietävät, mitä tulee tapahtumaan, se helpottaa. Epävarmuus on pahinta.
Meitä kannattelee toinen toistemme auttaminen ja toivo siitä, että ollaan menossa kohti parempaa. Yritämme jatkaa jollakin tavalla tuttuja asioita. Esimerkiksi koulun syntymäpäivien juhlintaa emme siirtäneet, vaan toteutimme juhlat videoiden avulla.
Työstä on tullut tasapaksumpaa, vivahteet ovat hävinneet. Teams-kokoustaminen onnistuu teknisesti hyvin, mutta pelkkä etäyhteys syö yhteenkuuluvuuden tunnetta. Odotan sitä, että pystyy taas toteuttamaan asioita luovemmin ja toiminnallisemmin.
Pienillä välittämisen teoilla on iso merkitys. Meillä se tarkoittaa esimerkiksi hedelmätarjoilua opehuoneessa tai uutta hierontatyynyä.
Vältämme kaikkien opettajien yhtäaikaista oleskelua samassa tilassa. Ystävänpäivänyyttärit järjestimme niin, että opettaja saattoi opettajainhuoneessa piipahtaessaan napsia mukaansa herkkuja.
Lukiolaiset ovat kovilla – he ovat sen ikäisiä, että heidän elämässään pitäisi tapahtua kaikkea hauskaa. Herkimmin uupuvat säntilliset opiskelijat, jotka yrittävät saada hyväksyntää joka suunnasta.
Työhyvinvointi on yhteispeliä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Opiskelijoiden, opettajien ja johdon jaksaminen heijastuu toisiinsa. Opetushallituksen korona-avustuksella jaettiin isoja ryhmiä, rakennettiin pajatoimintaa ja vahvistettiin opiskelijahuollon tukipalveluja.
Jaksamisen eväitä koulutuksesta
Haastavina aikoina työssäjaksamista tukevat hyvät työyhteisötaidot, ja on kaikkien vastuulla pitää niitä yllä, Tuomas Nummela sanoo.
Virka-apulaisrehtori Tuomas Nummela, Yli-Maarian koulu, Turku
Pitkittynyt korona on lisännyt joidenkin oppilaiden pahoinvointia, ja poissaolomäärät ovat lisääntyneet. Opettajat kuormittuvat, kun he joutuvat puuttumaan toistuvasti levottomien oppilaiden käytökseen. Työrauha luokissa on välillä kortilla ja kollegoiden apu näissä tilanteissa on korvaamatonta.
Kun opettajainkokoukset pidetään Teamsissä ja sosiaaliset kohtaamiset ovat vähentyneet, on aiempaa vaikeampaa aistia tunnelmia.
Vaikka turhautumisesta ja väsymisestä on merkkejä, meillä jaksetaan olosuhteisiin nähden kohtuullisesti. Ensiapu löytyy aina kollegoista ja esihenkilöistä. Johdon tehtävä on turvata henkilöstölle riittävät resurssit ja välineet, jotta he voivat tehdä työtään.
Koronarahoituksella saimme hankittua koulumme opolle työparin, kouluohjaajien määrä kasvoi kolmesta kuuteen ja erityisopettajia on viisi normaalin kahden sijasta.
Meidän koulullamme on uudet, terveelliset tilat ja uudet työvälineet, sekin auttaa jaksamaan.
Itselläni riittää vielä voimia ja intoa tähän työhön. Toisaalta rehtorina olo on raakaa työntekoa: pala kerrallaan, päivä kerrallaan. Parhaat hetket syntyvät oppilaiden ja henkilökunnan kohtaamisissa.
Koen olevani hyvä ihmisten kanssa ja haluan pitää muista huolta. Tämä vahvuus on toisaalta myös heikkouteni, sillä välillä unohdan pitää huolta itsestäni.
Pätevöidyin rehtoriksi Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutissa. Sain opinnoista paljon eväitä, jotka auttavat jaksamaan. Johtajuuteen kasvaminen ei tapahdu käden käänteessä, se vaatii työtä.
Lisäksi kollegarehtoreiden kanssa käydyt keskustelut ovat hedelmällisiä ja päättyvät pääsääntöisesti hersyvään hyvänmielen nauruun. Rehtorin paras kaveri on toinen rehtori.
Olen toiminut neljä vuotta Suomen rehtoreiden hallituksessa, ja pohdimme yhdessä esimerkiksi rehtorin kasvun polkua. Itselleni nousu riviopettajasta rehtoriksi tuli eteen vähän yllättäin, enkä ollut ajatellut lähteväni esimiestehtäviin.
Toivottavasti tulevaisuuden rehtorisukupolvi pääsee tutustumaan rehtorin ammattiin jo ennen lopullista päätöstä tehtävien vastaanottamisesta.