Virtuaaliluokassa ei ole takariviä

Läsnäolo virtuaaliluokassa on jopa vahvempaa kuin tavallisessa luokassa, sillä opiskelijat eivät pääse piiloon toistensa selän taakse, sanoo yliopistotutkija Liisa Ilomäki.

Virtuaaliluokassa opiskellaan aivan yhtä ohjatusti ja yhteisöllisesti kuin tavallisessakin luokassa. Erona on se, että opettaja ja opiskelijat ovat virtuaalisen yhteyden päässä toisistaan.

– Tunnit on merkitty lukujärjestykseen, ja kurssit suoritetaan tavallisten kurssien tapaan tehtävineen ja kokeineen. Virtuaaliluokka ei siis tarkoita itseopiskelua verkossa, Opettajana virtuaaliluokassa -tutkimushanketta johtava yliopistotutkija Liisa Ilomäki tähdentää.

Syksyllä 2017 alkaneen ja 2,5 vuotta kestävän hankkeen aikana kootaan tutkimustietoa virtuaaliopetuksen toteutuksesta. Hankkeen takana ovat Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta ja Sanoma-konserniin kuuluva Tutorhouse, jonka kehittämän virtuaalisen kurssijärjestelmän ympärille tutkimus rakentuu.

 

Virtuaaliluokan ydinajatuksena on tarjota lukiolaisille mahdollisuus suorittaa sellaisia kielten kursseja tai eri aineiden syventäviä kursseja, joille ei omasta lukiosta löydy tarpeeksi opiskelijoita.

– Ylioppilaskirjoituksissa nähtiin tänä keväänä ensimmäiset opiskelijat, jotka ovat aloittaneet kirjoittamansa aineen opinnot tavallisilla kursseilla ja vieneet ne loppuun virtuaalikursseilla, Ilomäki kertoo.

Virtuaaliopetukseen osallistuneille tehtiin hankkeen aikana tutkimuskysely, johon vastasi 122 opiskelijaa ja 14 opettajaa. Sekä opettajat että opiskelijat pitivät odotetusti kurssien saatavuutta virtuaaliluokan suurimpana vahvuutena.

Virtuaalitunti ei jätä tilaa improvisoinnille.

Toinen kyselyssä esiin noussut vahvuus yllätti hankkeen vetäjätkin: opiskelijoiden mielestä läsnäolo virtuaaliluokassa oli intensiivisempää kuin tavallisessa luokassa.

– Tietokoneen ruutu tuo luokkakavereiden kasvot lähelle, eivätkä opiskelijat pääse piiloon toistensa selän taakse. Opettajakin näkee koko ajan kaikki ryhmän opiskelijat.

Työskentely on toisaalta myös rentoa, sillä opiskella voi läppäri sylissä oman sängyn laidalla. Häiritseviä tekijöitä on vähemmän kuin tavallisessa luokassa, ja oppimateriaalit pysyvät järjestyksessä.

– Opettajalta vaaditaan tarkkaa oppituntien suunnittelua, sillä virtuaalitunti ei jätä juuri tilaa improvisoinnille. Erityisen tärkeää on opiskelijaryhmän yhteisöllisyyden tukeminen. Yhteishenki ei synny itsestään opiskelijoiden ollessa fyysisesti satojen kilometrien päässä toisistaan.

Tutkimushanke

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Opettajana virtuaaliluokassa -hanke toteutetaan osana Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan opettajan pedagogisen osaamisen kehittämishanketta. Hankkeesta vastaavat tutkijat Liisa Ilomäki ja Minna Lakkala.