Yliopistomaailma alkoi muuttua 1990-luvulla. Tuolloin mallia otettiin yhä enemmän liike-elämästä, sanoo Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen tutkija Katariina Tapanila.
Yritysmäisyys alkoi näkyä etenkin yliopistojen johtamisessa, rahoituksessa ja työn kontrolloimisessa.
– Valtiovalta odottaa yliopistoilta jatkuvasti vahvempaa panosta kansallisen kilpailukyvyn parantamiseksi. Tutkintojakin tulisi tuottaa aina vain enemmän ja nopeammin, hän sanoo.
Yhteiskunnallista vaikuttavuutta vaaditaan samalla kun rahoitusta kiristetään.
Yritysmäisyyden vastapainona ovat yliopiston periteiset koulutus- ja sivistysihanteet.
Moni Tapanilan tutkimukseen osallistunut tutkija-opettaja tunsi työn merkityksellisyyden hiipuneen. Syitä olivat työssä koetut arvoristiriidat ja resurssien puute. Kontrollointi puolestaan lisäsi tunnetta siitä, että työtä ei arvosteta.
Tapanila selvitti väitöstutkimuksessaan, miten ja mistä aineksista tutkija-opettajat rakentavat työnsä merkityksellisyyttä yritysmäisessä yliopistossa. Tutkimuksessa esitellään myös akateemisen työn merkityksellisyyden rakentamisen malli.
Aineisto on koottu kahdesta suomalaisesta yliopistosta. Vuonna 2014 tehtyyn työhyvinvointikyselyyn vastasi 116 kasvatustieteen tutkija-opettajaa. Kolme vuotta myöhemmin toteutettuun kirjoitustehtävään saatiin 117 vastausta, kirjoittajina lääke- ja biotieteiden sekä kasvatus- ja kielitieteiden tutkija-opettajat.
Kasvatustieteissä keskeisiä arvoja ovat sivistys, tasa-arvo ja ekologisuus.
Tutkija-opettajilla tutkimuksessa tarkoitetaan kaikkia niitä yliopiston työntekijöitä professoreista projektitutkijoihin, joiden tehtäviin kuuluvat tutkimus ja opetus tai jompikumpi.
– Perinteiseen akateemiseen eetokseen sitoutuminen oli vahvinta kasvatustieteiden tutkija-opettajilla. He myös kokivat oman tieteenalansa arvostuksen huvenneen yliopiston yritysmäistymisen seurauksena, Tapanila kertoo.
Heikointa sitoutuminen yliopiston perinteisiin arvoihin oli lääketieteessä, jonka asema on säilynyt vahvana yritysmäisessä yliopistossa.
Tapanila selittää eroa muun muassa sillä, että lääketieteen tulokset sopivat helposti mitattavina yksiin yritysmäisen yliopiston toimintalogiikan kanssa. Myös lääketieteen tieteenalakulttuuriin kuuluva kilpailullisuus on helppo sovittaa yritysmäisiin tavoitteisiin.
– Kasvatustieteissä keskeisiä arvoja ovat sivistys, tasa-arvo ja ekologisuus. Näistä lähtökohdista kumpuavat tulokset ovat aineettomia, ja niille on vaikea saada tunnustusta sen enempää yliopiston sisällä kuin ympäröivässä yhteiskunnassakaan.
Suomalaisten yliopistojen linjoissa on Tapanilan mukaan eroja. Omaa työnantajaansa, Tampereen yliopiston ja Teknisen korkeakoulun fuusion tuloksena vuonna 2019 syntynyttä säätiöyliopistoa, hän pitää suhteellisen yritysmäisenä.
– Esimerkiksi Turun yliopisto näyttäisi sikäläisten kollegojen kertoman perusteella säilyneen perinteisempänä. Tiedekuntia ei ole siellä sekoitettu siinä määrin kuin Tampereella ja tieteenalakulttuurien väliset erot ovat säilyneet selvempinä.
Väitös
Työn merkityksellisyyden rakentaminen osana tutkija-opettajien ammatillista kasvua muuttuvassa yliopistossa. Tampereen yliopisto 2022.